Maailman hitain kissa.

Aussi- Maken kanssa vietimme rantapäivän jälkeistä seesteistä auringonlaskun hetkeä huoneessani. Hotellinamme oli vaatimaton luukku mutta kuitenkin tepsuttelukadun varrella joka onkin ollut aina tärkein valintakriteerini nukkupaikkaa valitessani. Olimme poikamiehinä koska pyrimme välttämään maksullista seuraa jollei ole aivan pakko siihen turvautua.
Make oli käynyt heinää niittämässä jota nyt yöpöytäni laatikosta rönsyili. Bongollani niitä nyt vetelimme ja kyytipojiksi olimme valinneet paikalliset ihanaiset "whiskyt". Huone savuista täyttyi jota laiskasti räpsähtelevä tuuletin sekoitteli.
Töllöstä tuli kivaa ja rauhoittavaa musaa ja kohta jo autuas nirvana mielen valtasi... Sylissäni oli kirjava laiha kissa jota laiskasti paijailin. Se oli löytänyt minut jo pari päivää aiemmin jostakin ja asui kanssani. Kiva kämppäkaveri se oli. Katkaravuista hän piti kovasti. Ja heinästä. Tuli aina oikein lähelle nuuskuttelemaan kun sätkän sytyttämisen huomasi. Oikea narkki se oli.
Yhtäkaikki; ovelta kuului koputus. Katsoin kun kissalta kesti ainakin 10 sekkaa ennenkuin päänsä raukeasti käänsi...
Jos nyt kiinnostaa niin ovella oli kaksi minimekkomimmiä jotka olimme kuulemma kutsuneet; en sitä muista...