Hei sinä rakas mies. Koko päivän olen ollut urhea. Uskotellut itselleni, ettei sellaisen loppuminen voi sattua, jota ei ole. Mutta tekee se kipeää. Niin paljon, että kaikki liika valuu silmistäni äänettöminä kyyneleinä.
Saat minuun oman kolon. Teen sen sinulle sinne, missä tuntuu kaikkein kipeimmältä ja kauneimmalta. Sieltä sinut löydän aina muistuttamaan minua siitä, miltä kuuluu tuntua, kun kaikki on oikein. Ikävöin sinua varmasti, jos emme enää tapaa. Kuitenkin onnellisena siitä, että kaltaisesi kohtasin.
En haluaisi sinusta luopua, kun vihdoin löysin. Haluaisin olla sinun päivissäsi ja öissäsi. Arjessa rinnalla kulkemassa, riitelemässä ja sopimassa. Nukahtamassa kainaloosi, heräämässä siitä aamuisin uniseen hymyyn. Elämääsi en voi tulla, vaikka kuinka haluaisin toisin. Tässä voin kuiskata korvaasi sen tärkeimmän sanan ja toivoa, että teet elämästäsi itsellesi parhaan mahdollisen. Hellän suukon painan huulillesi toivoen, että tunnet sen, miten arvokas olet minulle ollut. Elät minussa aina, mitä tahansa tapahtuukin.
Saat minuun oman kolon. Teen sen sinulle sinne, missä tuntuu kaikkein kipeimmältä ja kauneimmalta. Sieltä sinut löydän aina muistuttamaan minua siitä, miltä kuuluu tuntua, kun kaikki on oikein. Ikävöin sinua varmasti, jos emme enää tapaa. Kuitenkin onnellisena siitä, että kaltaisesi kohtasin.
En haluaisi sinusta luopua, kun vihdoin löysin. Haluaisin olla sinun päivissäsi ja öissäsi. Arjessa rinnalla kulkemassa, riitelemässä ja sopimassa. Nukahtamassa kainaloosi, heräämässä siitä aamuisin uniseen hymyyn. Elämääsi en voi tulla, vaikka kuinka haluaisin toisin. Tässä voin kuiskata korvaasi sen tärkeimmän sanan ja toivoa, että teet elämästäsi itsellesi parhaan mahdollisen. Hellän suukon painan huulillesi toivoen, että tunnet sen, miten arvokas olet minulle ollut. Elät minussa aina, mitä tahansa tapahtuukin.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Voi miten kaunis kirjoitus. Itku tuli omista syistäni.
Ei loppunut jos minusta kyse, anna jotain tunnisteita, olen sydän syrjällään:(
En uskalla antaa tunnisteita. Minulla ei ole hävittävää, hänellä paljon enemmän. En usko hänen haluavan tietää, miten paljon välitänkään, en usko sen helpottavan hänen tilannettaan. Tai en minä tiedä! Mitä sinä hämillään tällaisesta ajattelisit? Haluaisitko kuulla tämän kaiken, jos elämä tuntuu muutenkin olevan haasteellista? Mitä sinä vastaisit hänelle, jonka vuoksi täällä olet?
Mä ainakin haluaisin tietää mitä toinen todella tuntee,yksi viesti sille rakkaalle vois muuttaa niin paljon asioita. Jos kerta olet löytänyt jotain arvokasta,miksi olet niin helpolla siitä luopumassa???
Nämä kerrotaan asianomaiselle
Nämä jättävät vain katkeran muiston
jos niitä ei puhuta rinnakkain vaikka
se loppuisikin näin ...toinen kaipaa
kuulla nämä sanat henkilökohtaisesti
ei palstoilta .....
Samaa mieltä.
Jos tietäisin varmasti, että voisin sanoillani tehdä hänen elämänsä helpommaksi, niin kertoisin kyllä. En halua hänelle elämään yhtään enempää vaikeuksia kuin mitä hän on jo kokenut ja siksi kerron tunteeni täällä. Kirjoittaminen helpottaa omaa olemistani.
ymmärtäväiseltä hänen suhteensa. Miksi et tiedä voitko helpottaa hänen elämäänsä sanoin?
Kaipaan Satua, älä multa kysy.
viimenen toivo alkoholin ja muun elämän suhteen. Karua mutta totta. On mullekkin vittuiltu ja nyt niillää monella vanhalla juopolla menee paremmin.Mitäköhän niille on tarjottu_
Niin kaunis on maa.. niin korkea taivas..
Kauniistipa joku kirjoittaa, mutta niin surullisesti.
Hienoa. Sinäkin sait rakastaa.
Minäkin rakastin mutta minua ei rakastettu eikä rakasteta hänen eikä kenenkään sellaisen toimesta josta minä olisin kiinostunut.
Helpottaako oloasi käyttäytyä kauniisti? Minä en ehtinyt suudella rakastani koska en käyttäytynyt kauniisti vaan rehellisesti. Suutuin välinpitämättömään kohteluun. Mutta ruma käytökseni olikin kaiken syy siihen ettei mua rakastettu, vai mitenkä?
Minua on kohdeltu kauniisti, kauniimmin kuin koskaan ennen. Kuulostelin, ihmettelin häntä ja itseäni. Voisin olla hänen ystävänsä ja haluaisin hänet ystäväkseni. Molemmat tietävät voivansa luottaa, puhuvat ja kuuntelevat, ymmärtävät. Mutta ystävyyteen ei taida kuulua se tuli, jonka itsestämme olemme toistemme kanssa löytäneet?
On tapahtunut jotain, mitä en osaa sanoittaa. Niin ei ole käynyt ennen. Luulin rakkaudeksi jotain, joka osoittautui muuksi. Olenko nyt löytänyt jotain, mikä on sitä? Onni, ilo, kiitollisuus ja ihmeellinen levollisuus ja rauha. Usko siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja että asiat järjestyvät juuri niin kuin niiden kuuluukin, kunhan malttaa odottaa. Minun ja hänen elämänsä eivät taida kuulua koskaan toisillemme, vaikka taidan salaa itseltänikin sitä välillä toivoa. Onneksi palaan pian takaisin tähän hetkeen.
Miten muuten voisin häntä kohtaan käyttäytyä kuin kauniisti? Häneltä olen saanut lyhyessä ajassa niin paljon hyvää. Enemmän kuin osaan kertoakaan, enemmän kuin koskaan osasin itselleni odottaa. Haluan hänen tekevän ratkaisunsa itse, en halua tunteineni niihin vaikuttaa. Ellen olisi häntä kohdannut, en tietäisi ja tuntisi sitä, minkä nyt tiedän. Olen onnellinen siitä, mitä olen saanut. Miten rohkenisin pyytää enää enempää ihmiseltä, jonka toivoisin ajattelevan ensin itseään ja helmiään ja tekevänsä ratkaisunsa viisaasti heidän kaikkien kannalta?!
Mutta kyllä minä häntä vierelleni kaipaan. Olen onnellinen muistoista, jotka olen saanut. Enkä keksi, millä muulla sanalla häntä kutsuisin kuin rakas.
Tietääkö se toinentunteistasi?Minä ainakin laitoin viestillä asioita joita hänen halusin tietävän ja kun vastausta ei kuulunut niin asiat pitää vain unohtaa ja mennä eteenpäin.
haluaisin kuulla. Mikään ei ole päättynyt jos se ei ole vielä alkanut. Näin ainakin omalta osaltani. Tuo ei vaan olla minulle, koska taidat kaivata varattua miestä..
Niin ilmiselvää...
Että lainatulle miehelle.? Yksin saatkin olla rakkauden kuvitteluissasi. Toisen varattu ei kuulu sinulle!!
Kaikella ystävyydellä kysyn, että miksipä luulet minun täällä kaatopaikalla olevan? Mieluummin olisin jossain muualla.
Olethan sinä elämässäni, vaikka mietin juuri, että tänään olisi voinut olla hääpäivämme.
Voin niin samaistua tänän. Mukava ajatella, ettei ole yksin tämän asian kanssa. Kyllä me selvitään.
Toisena päivänä paremmin, toisena huonommin. Miten luopuminen voi olla näin vaikeaa? Pitäisikö tunteistaan kertoa vai ollako kertomatta? Antaa toisen jatkaa elämäänsä tietämättä, miten syvälle on päässyt. Mitä tehdä kaikille yhteisille muistoille, jotka ovat niin yksityiskohtaisina mielessä ja tekevät suloisen kipeää? On annettava kai sattua, sekin loppuu aikanaan. Odotettava, että surukin muuttuu vielä kauniiksi muistoksi muiden muistojen joukkoon. https://youtu.be/5q1BYeTL7Iw
olisinpa minä tuo lainattu aarteesi,jotain tuollaista on juuri minullakin ollut..tahtoisin taas päästä lainaan hänelle..
vain lainaanko ainoastaan?
Ja mehän tapaamme vielä! Mä tunne sinua kohtaan samoin, tiedät sen. Miksi suullasi puhuit muuta? Asiat järjestyy ja mä voin kyllä odotta sua. Mut mun pitää tietää!
Meidän on otettava ja annettava se mitä vastaan tulee. Luotamme korkeamman voimaan ja hyviin enkeleihin.