Voimakas ja kestävä tunne

Hmm.. ihan hyvä, että mainitsit tuon, et tiedä kaikkea. Aika hurjalta vaikuttaa ajatukset vangitsemisesta ja kahlitsemisesta. Rakkauteen ei mielestäni kuulu omistamisen halu. Rakkauteen kuuluu hyvän toivominen toiselle. Silloinhan siinä antaa täydellisen vapauden ja päätösoikeuden kaikista häntä itseään koskevista elämän asioista toiselle. Myötäkäyminen rakkaudessa on sitä, että saa jakaa omia elämän asioita toisen kanssa.

myötäkäyminen kirjoitti:

Hmm.. ihan hyvä, että mainitsit tuon, et tiedä kaikkea. Aika hurjalta vaikuttaa ajatukset vangitsemisesta ja kahlitsemisesta. Rakkauteen ei mielestäni kuulu omistamisen halu. Rakkauteen kuuluu hyvän toivominen toiselle. Silloinhan siinä antaa täydellisen vapauden ja päätösoikeuden kaikista häntä itseään koskevista elämän asioista toiselle. Myötäkäyminen rakkaudessa on sitä, että saa jakaa omia elämän asioita toisen kanssa.

Lue lisää

Se on mielestäni kumppanuutta. Josta on kyllä kokemusta. Ystävänrakkaudellisesta kumppanuudesta.

Avioliitossa pitäisi mielestäni olla sitä todellista intohimoista syvää sitouttavaa rakkautta joka tahtoo kahlita ja tulla kahlituksi. Sillä avioliitto on vähän kuin vankila.

dhhdg kirjoitti:

Se on mielestäni kumppanuutta. Josta on kyllä kokemusta. Ystävänrakkaudellisesta kumppanuudesta.

Avioliitossa pitäisi mielestäni olla sitä todellista intohimoista syvää sitouttavaa rakkautta joka tahtoo kahlita ja tulla kahlituksi. Sillä avioliitto on vähän kuin vankila.

Lue lisää

Hmm.. En edelleenkään allekirjoita kahlitsemista ja vankilaa. Rakkaus on vapautta, sitä tunnetta, että maailma on avoin. Rakkaus on kaiken hyvän toivomista toiselle ja kaikenlaisen vapauden antamista.

myötäkäyminen kirjoitti:

Hmm.. En edelleenkään allekirjoita kahlitsemista ja vankilaa. Rakkaus on vapautta, sitä tunnetta, että maailma on avoin. Rakkaus on kaiken hyvän toivomista toiselle ja kaikenlaisen vapauden antamista.

Lue lisää

Niin mutta sen lisäksi sitä tunnetta että on pakko saada vastarakkautta ja kärsii jos ei sitä saa. Kulkee tunteet aallokon lailla. Välillä sen kanssa tulee toimeen että toinen on kaukana mutta kyllä se omistamisenhalu tulee ilmi jos liian kauan joutuu odottaan. Omat tarpeet tulee kuitenkin ensin. Ja tarvitsee sitä vastarakkautta koska rakastaa vaikka haluaisi olla kiltisti ja painostamatta.

myötäkäyminen kirjoitti:

Hmm.. ihan hyvä, että mainitsit tuon, et tiedä kaikkea. Aika hurjalta vaikuttaa ajatukset vangitsemisesta ja kahlitsemisesta. Rakkauteen ei mielestäni kuulu omistamisen halu. Rakkauteen kuuluu hyvän toivominen toiselle. Silloinhan siinä antaa täydellisen vapauden ja päätösoikeuden kaikista häntä itseään koskevista elämän asioista toiselle. Myötäkäyminen rakkaudessa on sitä, että saa jakaa omia elämän asioita toisen kanssa.

Lue lisää

No sehän on silloin sitä, että hän tuntee itsensä, eikö vain. Ja sinulla on tunne siitä, että tunnet itsesi. Ja että te haluatte olla yhdessä. Kaikesta mahdollisesta huolimatta? Siis elämästä? Kun ei liikaa purista, kyllä se sieltä kotiin palaa. Ainahan sitä palataan kotiin. Enkä tarkoita tällä sitä kulunutta sanontaa että kyllä se routa porsaan kotiin ajaa. Se kuuluu lapsuuden kotiin. Äiti on erillinen. Toivottavasti kaikki ihmiset saavat kokea maailman niin, että he saavat pienin askelin turvallisesti lähteä, eikä heihin ole kohdistunut odotuksia, riippuvuuksia tai muuta ja että he voivat uskaltaa elää ja oppia. No näinhän ei tietysti ole, vaan että on paljon asioita, jotka muokkaavaat elämämme. Onko se kohtaloa? Pitääkö sille antautua? Mitkä tekijät suojaavat että kollektiivinen vastuu lähimmäisistä toteutuu?

Kuinka paljon pahaa täyty ihmisen kokea, jotta hänellä olisi sydämen sivistystä riittävästi?

Mihin täältä hävisi ketju rakastamisesta omista lähtökohdista käsin?

No, en hae tällä mitään keskustelua äidin sitomisesta ymym ja peräkammarin ihmisistä. Tuli vaan mieleen. :)

Jokainen ihminen syntyy yksin ja kuolee lopulta yksin. Kädet ruumiin rinnalla, eikä mitään saa mukaan, kun täältä lähtee.

Muisto vain jää. Perustarve on lopulta tulla nähdyksi ja kuulluksi riittävästi ja että itsemääräämisoikeus toteutuu. Että on hyvä olla. Kun on toisen päätäntävallan alla. Ei ole empatiaa, sympatiaa, vaan todellista sydämen viisautta, kylliksi älyä ja rotia noudattaa yhteiskunnan määräämiä lakeja ja yksittäisen ihmisen kohtaamista.

gbgfg kirjoitti:

Niin mutta sen lisäksi sitä tunnetta että on pakko saada vastarakkautta ja kärsii jos ei sitä saa. Kulkee tunteet aallokon lailla. Välillä sen kanssa tulee toimeen että toinen on kaukana mutta kyllä se omistamisenhalu tulee ilmi jos liian kauan joutuu odottaan. Omat tarpeet tulee kuitenkin ensin. Ja tarvitsee sitä vastarakkautta koska rakastaa vaikka haluaisi olla kiltisti ja painostamatta.

Lue lisää

Rakkautta ja sydämen viisautta on antaa toiselle kaikkinainen itsemääräämisoikeus asiasta riippumatta.

sydämensivistys kirjoitti:

No sehän on silloin sitä, että hän tuntee itsensä, eikö vain. Ja sinulla on tunne siitä, että tunnet itsesi. Ja että te haluatte olla yhdessä. Kaikesta mahdollisesta huolimatta? Siis elämästä? Kun ei liikaa purista, kyllä se sieltä kotiin palaa. Ainahan sitä palataan kotiin. Enkä tarkoita tällä sitä kulunutta sanontaa että kyllä se routa porsaan kotiin ajaa. Se kuuluu lapsuuden kotiin. Äiti on erillinen. Toivottavasti kaikki ihmiset saavat kokea maailman niin, että he saavat pienin askelin turvallisesti lähteä, eikä heihin ole kohdistunut odotuksia, riippuvuuksia tai muuta ja että he voivat uskaltaa elää ja oppia. No näinhän ei tietysti ole, vaan että on paljon asioita, jotka muokkaavaat elämämme. Onko se kohtaloa? Pitääkö sille antautua? Mitkä tekijät suojaavat että kollektiivinen vastuu lähimmäisistä toteutuu?

Kuinka paljon pahaa täyty ihmisen kokea, jotta hänellä olisi sydämen sivistystä riittävästi?

Mihin täältä hävisi ketju rakastamisesta omista lähtökohdista käsin?

No, en hae tällä mitään keskustelua äidin sitomisesta ymym ja peräkammarin ihmisistä. Tuli vaan mieleen. :)

Lue lisää

Ihmisen ei tarvitse kokea pahaa ymmärtääkseen rakkautta. Rakkaus on oikeasti puhdasta. Siinä ei ole riippuvuuksia.

myötäkäyminen kirjoitti:

Ihmisen ei tarvitse kokea pahaa ymmärtääkseen rakkautta. Rakkaus on oikeasti puhdasta. Siinä ei ole riippuvuuksia.

Miksi sitten rakkaus on maailman vaikein asia? Sitä vaan ei voi järjellä selittää koskaan. Se vain on.

Sellaista on puhdas rakkaus. Et voi koskaan selittää sitä , etkä olla viisaampi sitä, vaikka kuinka yrittäisit. Se vain on, ja tähän voin heittää vaikka mitä irvikuvasta naurettavuuteen, vain yksi pysyy, rakkaus, eikä sitä koskaan tiedä, ennen kuin sen on kokenut. Levollisuuden tyyssija. https://www.youtube.com/watch?v=Ghlyy_WejgQ

En tarkoita, että pitäisi olla kokenut juuri "hänen" kanssa tämä rakkauden kokemus, mutta s että on kuitenkin kokenut sen. Se on joka tapauksessa opettavaisin. Ainoa, mikä sinua muuttaa on rakkaus ja tämä on tosi, Mikään muu ei muuta sinua. Sen jälkeen ymmärrät kaiken. Olet viisaampi, suopeampi, pitkämielisempi, ymmärtäväisempi, ymmärrät sen, mitä "he" eivät ja voit nähdä sen heistä. <3

myötäkäyminen kirjoitti:

Rakkautta ja sydämen viisautta on antaa toiselle kaikkinainen itsemääräämisoikeus asiasta riippumatta.

Etkö todella ymmärrä mitä tarkoitan kahlitsemisella? Tottakai ihmisillä on itsemääräämisoikeus Suomessa. Se lukee lakikirjassa. Ei toista ihmistä saa pakottaa. Mutta kun rakastaa niin alkaa kerjäämään rakkautta siinä vaiheessa siltä rakkaaltaan kun se rakkaudenkohteen läheisyys tunnutaan otettavan pois. Se ajaa rakastuneen riutuneeseen olotilaan, jotkun sekoo. Sitten on erilaisia tapoja jolla tyynnytellään itseä jotta pystytään jatkamaan elämää yhteiskunnan normien ja lakien mukaan.

Rakkaus ei ole vähäisempää takertuessa kuin antaessa toisen mennä vapaasti mutta käytös voi olla rumempaa. Käyttäytyykö kuin eläin vai hienostuneesti ja jalosti? Se on lopulta sama jos rakastettu ei sinua rakasta niin ei se sinua rakasta käyttäydyit sitten tuhmasti tai et. Mun mielestä rakkautta ei voi lahjoa tai ostaa.

Ei todellakaan voi ostaa tai lahjoa eikä pakottaa tai vaatia.

hffghh kirjoitti:

Etkö todella ymmärrä mitä tarkoitan kahlitsemisella? Tottakai ihmisillä on itsemääräämisoikeus Suomessa. Se lukee lakikirjassa. Ei toista ihmistä saa pakottaa. Mutta kun rakastaa niin alkaa kerjäämään rakkautta siinä vaiheessa siltä rakkaaltaan kun se rakkaudenkohteen läheisyys tunnutaan otettavan pois. Se ajaa rakastuneen riutuneeseen olotilaan, jotkun sekoo. Sitten on erilaisia tapoja jolla tyynnytellään itseä jotta pystytään jatkamaan elämää yhteiskunnan normien ja lakien mukaan.

Rakkaus ei ole vähäisempää takertuessa kuin antaessa toisen mennä vapaasti mutta käytös voi olla rumempaa. Käyttäytyykö kuin eläin vai hienostuneesti ja jalosti? Se on lopulta sama jos rakastettu ei sinua rakasta niin ei se sinua rakasta käyttäydyit sitten tuhmasti tai et. Mun mielestä rakkautta ei voi lahjoa tai ostaa.

Lue lisää

Kuten sanoit, rakkautta ei voi lahjoa, eikä sitä voi ostaa. Toisin sanoen, sen saa ilmaiseksi.

myötäkäyminen kirjoitti:

Ihmisen ei tarvitse kokea pahaa ymmärtääkseen rakkautta. Rakkaus on oikeasti puhdasta. Siinä ei ole riippuvuuksia.

Oikeassa olet, kuulostaa liian hyvältä jos ajatellaan oikeata elämää niin siihen kuuluu aina inhimilliset asiat.
On paljon omistushaluisia, mustasukkaisia, epäluuloisia, viha- rakkaus suhteita ja paljon muita lisää. Nämä kaikki tunteen kirjot muokkavat ihmisiä oppimaan toisistaan ja kehittymään ihmisinä! Oppimaan tänne on tultu. Ei kukaan kykene rakastamaan puhtaasti ? Aina tulee eteen haasteita ja ilmaan niitä kukaan ei myöskään kehity eteen päin. Kaikella on tarkoituksensa <3
Ainakin itse uskon näin.

sellanenrakkaus kirjoitti:

En tarkoita, että pitäisi olla kokenut juuri "hänen" kanssa tämä rakkauden kokemus, mutta s että on kuitenkin kokenut sen. Se on joka tapauksessa opettavaisin. Ainoa, mikä sinua muuttaa on rakkaus ja tämä on tosi, Mikään muu ei muuta sinua. Sen jälkeen ymmärrät kaiken. Olet viisaampi, suopeampi, pitkämielisempi, ymmärtäväisempi, ymmärrät sen, mitä "he" eivät ja voit nähdä sen heistä. <3

Lue lisää

No, en minä ainakaan ole tuollainen. :)

Miten se mustasukkaisuus ilmenisi? Mielenkiintoista. Tarvitseeko mustasukkaisuudenpuuskassa "taistella" RAKKAUDESSA?

Rakkaus ei tunne mustasukkaisuutta.

Ei siihen asti, kunnes joku oikeasti yrittää tuhota sen rakkauden. Sitten on helvetti irti.

Rakkauteen kuuluu mielestäni myös sitoutuminen toiseen. Ja kuten, joku tuolla aiemmin sanoi niin kyky tehdä komppromissejä ja kyky kuunnella sitä toista. Halu tehdä toiselle hyvää. Itse myös näen sen sellaisena, että kyky päästää toinen pois, jos näkee, että tämä ei halua siinä olla tai kärsii. Itse toimisin näin. Mutta toisen kuuntelu tarkoittaa myös toisen kunnioittamista ja sitä että ei tee oletuksia toisen puolesta eikä siitä mikä on hänelle hyväksi tai huonoksi.
Mutta nyt takaisin vapunjuhlintaan.

Rakkaus ei milloinkaan ole itsekkyyttä. Joudumme valitsemaan, katsommeko asioita omista lähtökohdista käsin vai sen toisen. Rakkaus katsoo aina, sen toisen okulaareista käsin ensin, ja sen jälkeen vasta arvioi.

myötäkäyminen kirjoitti:

Rakkaus ei milloinkaan ole itsekkyyttä. Joudumme valitsemaan, katsommeko asioita omista lähtökohdista käsin vai sen toisen. Rakkaus katsoo aina, sen toisen okulaareista käsin ensin, ja sen jälkeen vasta arvioi.

Lue lisää

Ok. En siis osaa rakastaa mutta mua kyllä rakastetaan.

suurirakkauskin kirjoitti:

Rakkauteen kuuluu mielestäni myös sitoutuminen toiseen. Ja kuten, joku tuolla aiemmin sanoi niin kyky tehdä komppromissejä ja kyky kuunnella sitä toista. Halu tehdä toiselle hyvää. Itse myös näen sen sellaisena, että kyky päästää toinen pois, jos näkee, että tämä ei halua siinä olla tai kärsii. Itse toimisin näin. Mutta toisen kuuntelu tarkoittaa myös toisen kunnioittamista ja sitä että ei tee oletuksia toisen puolesta eikä siitä mikä on hänelle hyväksi tai huonoksi.
Mutta nyt takaisin vapunjuhlintaan.

Lue lisää

Mutta sitoutuminen ei ole kahlitsemista. Se tarkoittaa sitä, että sitoudut itsekin toiseen ja hänen maailmaansa. Olet hänen tukenaan, etkä haikaile muita tai mjuualle, et valehtele, et petä luottamusta, autat häntä omissa haasteissaan. Se kulkee kahteen suuntaan.

Noinhan se Xelius on parhaimmillaan, mutta silloin kun se ei toimi kumpaankin suuntaan niin toinen luonnollisestikin haluaa purkaa nuo kahleet. Ette ilmeisesti ole elämässänne kokeneet suhteen nurjia puolia.

Kukaan ei vissiin edelleenkään tajunnut että mikä ero on haluta kahlita ja omistaa ja uhata sillä kuin todella tehdä niin koska suomessa niin ei voi tehdä jollei toinen vapaaehtoisesti suostu siihen sillä muuten se on rikos.

Jos joku todella ymmärtää tän niin hienoa!

Oikeassa rakkaudessa et halua tehdä niitä asioita vaikka voisitkin, koska tunne toiseen ihmiseen, menee itsekkäiden tunteiden edelle.

jotainainutlaatuista kirjoitti:

Oikeassa rakkaudessa et halua tehdä niitä asioita vaikka voisitkin, koska tunne toiseen ihmiseen, menee itsekkäiden tunteiden edelle.

Eikö se voi käydä edes mielessä? Tai sen verran edes että kirjoittaa niin nettiin tai vaikka kuiskuttelee itsekseen? :)

Jos ei niin todella sitten en ole rakastanut. Oppia ikä kaikki.

jfhkjhh kirjoitti:

Eikö se voi käydä edes mielessä? Tai sen verran edes että kirjoittaa niin nettiin tai vaikka kuiskuttelee itsekseen? :)

Jos ei niin todella sitten en ole rakastanut. Oppia ikä kaikki.

Lue lisää

Mutta olenkin jooseppi ikä 25 ja elämä vielä edessä :)

Puhut ihastumisesta ja himosta joka laantuu joksikin lähimmäisen rakkaudeksi, joviaaliudeksi ja yhteisten intressien yhtälöksi.
Ihan toinen asia kuin aloittajan kuvaus.

Pitäisikö sen sijaan etsiä sitä oikeaa ja riutua yksinäisyyteen ja näin ollen jättää lapset tekemättä kun ei löytänytkään sitä ihanimmista ihaninta jonkalaisesta muut on puhunut?

Näköjään_harva_kokenut kirjoitti:

Puhut ihastumisesta ja himosta joka laantuu joksikin lähimmäisen rakkaudeksi, joviaaliudeksi ja yhteisten intressien yhtälöksi.
Ihan toinen asia kuin aloittajan kuvaus.

Lue lisää

Rakastuminen on biologinen prosessi, joka näkyy aivojen toiminnan epänormaaliutena ei-rakastuneeseen verrattuna. Rakastumistila päättyy viimeistään muutamassa vuodessa, mutta voi korvautua voimakkaallakin kiintymyksellä. Jos se ei korvaudu kiintymyksellä, niin se vain katoaa. Rakastuminen on niin suuri stressi elimistölle, ettei se voisi jatkua loputtomiin, vaikka rakastunut sitä toivoisikin. Rakastumista on tutkittu mm. preeriamyyrillä.

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/tosirakkaus_kaappaa_aivot
https://www.thl.fi/fi/aiheet/tietopaketit/kesaterveys/ela-ja-nauti-sopivasti/rakastumisen-kemiaa

Ihastuminen ja himo ovat minun mielestäni omien kokemusteni pohjalta kyllä eri asioita kuin rakastuminen, vaikka en noista tutkimuksista löytänyt tarkkaa tietoa asiasta. Ihastumisesta ja himosta myös tokenee huomattavasti nopeammin. Sanoisin, että minulla menee ihastumisesta toipumiseen 1 päivästä 1 kuukauteen, mutta varsinaisesta rakastumisesta vuodesta kymmeneen vuoteen. Tai jos esim. onnettoman ensirakkauden kohdetta joutuu näkemään joka päivä loppuelämänsä ajan, niin siihen masennustilaan voi jumittua kokonaan, tai ainakin olen kuullut sellaisista tapauksista. Minun mielestäni ihastumiseksi kutsutaan toisaalta himoa ja ihailua, toisaalta rakastumisen alkuvaihetta, kun hormonien aiheuttama sekavuustila on vasta syntymässä. Ihastua tai himoita voi vaikka pelkän ulkonäön perusteella, mutta täysimittainen rakastuminen vaatii jotain mitä en osaa tässä kertoa. En oikein tiedä mitä se on, ehkä jokin ilmassa leijuva hormoni, ominaishaju, tapa reagoida?

Et ehkä ole ikinä ollut rakastunut, jos et tiedä eroa himon ja rakkauden välillä. Ennen kaikkea et ikinä ole joutunut selviytymään rakkauden loppumisesta ja ihmettelemään, että mitäs kummaa oikein tapahtuikaan. Olet ehkä aika nuori tai ainakin kokematon.

HuumaKestääMinkäKestää kirjoitti:

Rakastuminen on biologinen prosessi, joka näkyy aivojen toiminnan epänormaaliutena ei-rakastuneeseen verrattuna. Rakastumistila päättyy viimeistään muutamassa vuodessa, mutta voi korvautua voimakkaallakin kiintymyksellä. Jos se ei korvaudu kiintymyksellä, niin se vain katoaa. Rakastuminen on niin suuri stressi elimistölle, ettei se voisi jatkua loputtomiin, vaikka rakastunut sitä toivoisikin. Rakastumista on tutkittu mm. preeriamyyrillä.

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/tosirakkaus_kaappaa_aivot
https://www.thl.fi/fi/aiheet/tietopaketit/kesaterveys/ela-ja-nauti-sopivasti/rakastumisen-kemiaa

Ihastuminen ja himo ovat minun mielestäni omien kokemusteni pohjalta kyllä eri asioita kuin rakastuminen, vaikka en noista tutkimuksista löytänyt tarkkaa tietoa asiasta. Ihastumisesta ja himosta myös tokenee huomattavasti nopeammin. Sanoisin, että minulla menee ihastumisesta toipumiseen 1 päivästä 1 kuukauteen, mutta varsinaisesta rakastumisesta vuodesta kymmeneen vuoteen. Tai jos esim. onnettoman ensirakkauden kohdetta joutuu näkemään joka päivä loppuelämänsä ajan, niin siihen masennustilaan voi jumittua kokonaan, tai ainakin olen kuullut sellaisista tapauksista. Minun mielestäni ihastumiseksi kutsutaan toisaalta himoa ja ihailua, toisaalta rakastumisen alkuvaihetta, kun hormonien aiheuttama sekavuustila on vasta syntymässä. Ihastua tai himoita voi vaikka pelkän ulkonäön perusteella, mutta täysimittainen rakastuminen vaatii jotain mitä en osaa tässä kertoa. En oikein tiedä mitä se on, ehkä jokin ilmassa leijuva hormoni, ominaishaju, tapa reagoida?

Et ehkä ole ikinä ollut rakastunut, jos et tiedä eroa himon ja rakkauden välillä. Ennen kaikkea et ikinä ole joutunut selviytymään rakkauden loppumisesta ja ihmettelemään, että mitäs kummaa oikein tapahtuikaan. Olet ehkä aika nuori tai ainakin kokematon.

Lue lisää

Ihastus voi loppua hyvin lyhyeen. Kai se on sitä mahdollinen parittelukumppani ei ollutkaan se haluttu ja paras mahdollinen, jos lähdetään tarkastelemaan rakkautta vain biologisesta näkökulmasta?

Minusta intohimo ehkä enemmän liittyy tuohon feromoneihin ja siihen, että kumppani olisi geenien kannalta se paras mahdollinen isä-/äitiehdokas... Mutta rakkaus tuntuu menevän sitä pidemmälle. Biologiassa voi olla sen pohja kyllä, mutta miksi rakkaus tuntuu ensisijaisesti lähtevän ei-biologisista asioista kuten keskustelutaidoista, älykkyydestä, huumorista, jaetuista arvoista, yhteneväisyyksistä? Miksi siinä on tiettyä kohtalontuntua? Rakkaudesta tulee aina tarina - näin me tapasimme ja näin me rakastuimme. Mistä syntyy kokemus sielunkumppanuudesta?

Kannattaisi muistaa, että monien kirjoitukset loukkaavat suhteen kriisi tai erovaihetta käyviä ihmisiä. Hienosti tulkitsette täällä muiden perään lähteneitä tai ylipäätään suhteen jättäneitä ihmisiksi, jotka eivät osaa rakastaa ts. erottaa rakastumisen vaihetta rakastamisesta. Toisilla voi oikeasti olla suhteessa pahoja ongelmia. Sitten on niitä naisia (itsekin tunnen), joiden miehet kohtelevat heitä täysin silkkihansikkain ja eivät välitä näiden oikkuiluista, vaikka nämä naiset saattavat olla helkkarin hankalia ja nirppanokkaisia puolisoita. En minäkään heitä arvostele ja olen oikeasti iloinen heidän puolestaan, mutta ainakin täällä nämä suhteissa olevien arvostelijat ovat varmaankin juuri näitä hienohelmoja, olkoonkin sitten miehiä tai naisia.

Xelius kirjoitti:

Ihastus voi loppua hyvin lyhyeen. Kai se on sitä mahdollinen parittelukumppani ei ollutkaan se haluttu ja paras mahdollinen, jos lähdetään tarkastelemaan rakkautta vain biologisesta näkökulmasta?

Minusta intohimo ehkä enemmän liittyy tuohon feromoneihin ja siihen, että kumppani olisi geenien kannalta se paras mahdollinen isä-/äitiehdokas... Mutta rakkaus tuntuu menevän sitä pidemmälle. Biologiassa voi olla sen pohja kyllä, mutta miksi rakkaus tuntuu ensisijaisesti lähtevän ei-biologisista asioista kuten keskustelutaidoista, älykkyydestä, huumorista, jaetuista arvoista, yhteneväisyyksistä? Miksi siinä on tiettyä kohtalontuntua? Rakkaudesta tulee aina tarina - näin me tapasimme ja näin me rakastuimme. Mistä syntyy kokemus sielunkumppanuudesta?

Lue lisää

"Mistä syntyy kokemus sielunkumppanuudesta?"

Aivokemiaa.

HuumaKestääMinkäKestää kirjoitti:

Rakastuminen on biologinen prosessi, joka näkyy aivojen toiminnan epänormaaliutena ei-rakastuneeseen verrattuna. Rakastumistila päättyy viimeistään muutamassa vuodessa, mutta voi korvautua voimakkaallakin kiintymyksellä. Jos se ei korvaudu kiintymyksellä, niin se vain katoaa. Rakastuminen on niin suuri stressi elimistölle, ettei se voisi jatkua loputtomiin, vaikka rakastunut sitä toivoisikin. Rakastumista on tutkittu mm. preeriamyyrillä.

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/tosirakkaus_kaappaa_aivot
https://www.thl.fi/fi/aiheet/tietopaketit/kesaterveys/ela-ja-nauti-sopivasti/rakastumisen-kemiaa

Ihastuminen ja himo ovat minun mielestäni omien kokemusteni pohjalta kyllä eri asioita kuin rakastuminen, vaikka en noista tutkimuksista löytänyt tarkkaa tietoa asiasta. Ihastumisesta ja himosta myös tokenee huomattavasti nopeammin. Sanoisin, että minulla menee ihastumisesta toipumiseen 1 päivästä 1 kuukauteen, mutta varsinaisesta rakastumisesta vuodesta kymmeneen vuoteen. Tai jos esim. onnettoman ensirakkauden kohdetta joutuu näkemään joka päivä loppuelämänsä ajan, niin siihen masennustilaan voi jumittua kokonaan, tai ainakin olen kuullut sellaisista tapauksista. Minun mielestäni ihastumiseksi kutsutaan toisaalta himoa ja ihailua, toisaalta rakastumisen alkuvaihetta, kun hormonien aiheuttama sekavuustila on vasta syntymässä. Ihastua tai himoita voi vaikka pelkän ulkonäön perusteella, mutta täysimittainen rakastuminen vaatii jotain mitä en osaa tässä kertoa. En oikein tiedä mitä se on, ehkä jokin ilmassa leijuva hormoni, ominaishaju, tapa reagoida?

Et ehkä ole ikinä ollut rakastunut, jos et tiedä eroa himon ja rakkauden välillä. Ennen kaikkea et ikinä ole joutunut selviytymään rakkauden loppumisesta ja ihmettelemään, että mitäs kummaa oikein tapahtuikaan. Olet ehkä aika nuori tai ainakin kokematon.

Lue lisää

Et vois olla enempää väärässä mun kohtalosta. :)

Xelius kirjoitti:

Ihastus voi loppua hyvin lyhyeen. Kai se on sitä mahdollinen parittelukumppani ei ollutkaan se haluttu ja paras mahdollinen, jos lähdetään tarkastelemaan rakkautta vain biologisesta näkökulmasta?

Minusta intohimo ehkä enemmän liittyy tuohon feromoneihin ja siihen, että kumppani olisi geenien kannalta se paras mahdollinen isä-/äitiehdokas... Mutta rakkaus tuntuu menevän sitä pidemmälle. Biologiassa voi olla sen pohja kyllä, mutta miksi rakkaus tuntuu ensisijaisesti lähtevän ei-biologisista asioista kuten keskustelutaidoista, älykkyydestä, huumorista, jaetuista arvoista, yhteneväisyyksistä? Miksi siinä on tiettyä kohtalontuntua? Rakkaudesta tulee aina tarina - näin me tapasimme ja näin me rakastuimme. Mistä syntyy kokemus sielunkumppanuudesta?

Lue lisää

Sekin tulee biologiasta. Toinen saa tehtyä toisen hyvälle tuulelle ja niin endorfiinit valtaa kehon. Aivot oppii nopeesti mistä parhaimman hyvän olon saa helpoiten. Hallitsematon rakastumisen tunne tulee kun toinen ilahduttaa olemassa olollaan vaikket olisi itse tehnyt elettäkään. Alat odottaan ja joissain tapauksissa pelkäämään henkilöä joka aiheuttaa niin hyvän olon. Muistelet tunnekuohua jälkeenpäin. Alat kaivata sitä. Haluaisit hallita sitä.

gvvcc kirjoitti:

Et vois olla enempää väärässä mun kohtalosta. :)

Et siis ole kuin muut ihmiset vaan oma erikoistapauksesi koko universumissa? No, niinhän rakastuneetkin kuvittelee, johtuen aivokemian epänormaaliudesta.