Valitettavasti olen edelleen yksin, mikään ei ole muuttunut, paitsi, että olen nyt vanhempi.
Yksinäisyydestä...
21.1.2008 21:30
Mitä enemmän ikää tulee sitä harvemmaksi ystävät käyvät. En ole edes vielä kovin vanha vasta 39-vuotta, mutta näin siinä vain on käynyt.
Nuorempanahan ystäviä oli enemmän ja iän myötä monet asiat muuttuvat. Moni "tosi ystävä" osottautuukin aivan joksikin muuksi. Nuorenahan kaikki tuntuu kestävän ikuisuuden, kunnes alkaa vanheta ja huomaa elämän ja ihmis-suhteiden raadollisuuden sekä ihmisten pinnallisuuden. Onneksi on sentään vielä muutaman hyvä ystävä jäljellä. Mitään ihmeitä ei kannata elämästä kyllä odottaakkaan, ketään se ei kohtele silkkihansikkain ja se minkä luulet olevan totta vielä myöhemminkin muuttuukin aivan joksikin muuksi. Valitettavasti suurimmat pettymykset ovat elämässä tulleet naisilta, heidän kanssaan kun ei voi olla "vain kavereita", enkä jaksa pelata heidän kieroja pelejään. Toisaalta mieluimmin olen yksin, kuin elän onnettomassa parisuhteessta. Jokainen ihminen on loppujen lopuksi kuitenkin yksin tässä isossa ja usein niin kylmässä maailmassa, harva uskaltaa kohdata toisen sellaisena kuin hän todella on ja vielä harvempi hyväksyy toisen sellaisena kuin hän oikeasti on, valitettavasti.
Yksinäisyydestä...
21.1.2008 21:30
Mitä enemmän ikää tulee sitä harvemmaksi ystävät käyvät. En ole edes vielä kovin vanha vasta 39-vuotta, mutta näin siinä vain on käynyt.
Nuorempanahan ystäviä oli enemmän ja iän myötä monet asiat muuttuvat. Moni "tosi ystävä" osottautuukin aivan joksikin muuksi. Nuorenahan kaikki tuntuu kestävän ikuisuuden, kunnes alkaa vanheta ja huomaa elämän ja ihmis-suhteiden raadollisuuden sekä ihmisten pinnallisuuden. Onneksi on sentään vielä muutaman hyvä ystävä jäljellä. Mitään ihmeitä ei kannata elämästä kyllä odottaakkaan, ketään se ei kohtele silkkihansikkain ja se minkä luulet olevan totta vielä myöhemminkin muuttuukin aivan joksikin muuksi. Valitettavasti suurimmat pettymykset ovat elämässä tulleet naisilta, heidän kanssaan kun ei voi olla "vain kavereita", enkä jaksa pelata heidän kieroja pelejään. Toisaalta mieluimmin olen yksin, kuin elän onnettomassa parisuhteessta. Jokainen ihminen on loppujen lopuksi kuitenkin yksin tässä isossa ja usein niin kylmässä maailmassa, harva uskaltaa kohdata toisen sellaisena kuin hän todella on ja vielä harvempi hyväksyy toisen sellaisena kuin hän oikeasti on, valitettavasti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirjoitat tuossa "onneksi on vielä muutama hyvä ystävä jäljellä"
???
Olen saanut seurailla sivussa muutaman, erään sukulaisen ja tuttavan elämää, jotka ovat menettäneet sen tärkeimmän ja rakkaimman ihmissuhteen vuosikymmenien yhdessäolon jälkeen. Voi sitä surua, mitä leskeksi jääminen jättää. Ei kyllä käy kateeksi. Kun on oppinut elämään yksin ja kokee jopa olevansa onnellinen, niin ei moista vaihtoehtoa kyllä muuksi muuta. Ei ainakaan lesken surua tarvitse ikinä kokea.