VOIKUKKIA- sopeutusta lasulaittomuuksiin?

Älä noteeraa lapsen kertomia sijaishuollon epäkohdista?

Voikukkia vertaistukiryhmät -Ohjaajan opas kertoo, että ”sijoitettu lapsi voi tehdä asioita joiden uskoo auttavan pääsemään takaisin kotiinsa. Lapsi saattaa viestittää vanhemmilleen huonoa oloaan ja epäkohtia sijaiskodissa ja sijaisvanhemmissa. Vanhemman ei kuitenkaan pidä lähteä toimimaan lapsen viestien pohjalta, vaan kuunnella ja yrittää olla tukena menemättä mukaan lapsen viestityksiin” (Kivinen, Hägglund, Söderholm, Kujala, 2012, 75). 

Lapsen kertoma sijaishuollon väärinkäytöksistä on siis oppaan mukaan vain sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta ja osoitus sopeutumisprosessin etenemisestä. 

Reaktiovaiheen oireiksi on listattu: karkaamiset, raivonpuuskat, huono käytös, sijaiskodin epäkohdista kertominen, vihaisuus itseä ja muita kohtaan, surullisuus ja itkuisuus. Opas kertoo, että tämä "reaktiovaihe voi kestää useita kuukausia." Lapsen kertomaan sijaishuollon puutteista vakavasti suhtautuva vanhempi näyttäytyy oppaassa kypsymättömänä lapsen parasta ajattelemattomana ja omistushaluisena sijaishuoltoon sopeutumisen jarruna. Eikö oppaiden kirjoittajien mieleen juolahtanut että karkaamiset, raivonpuuskat, viha, surullisuus ja itkuisuus voivat olla myös reaktioita todelliseen sijaishuollossa koettuun väkivaltaan? 

Kehotus mitätöidä lapsen kertomat sijaishuollon epäkohdista on outo kun tiedetään että sijaishuollosta puuttuu toimiva valvonta ja että lapsen turvallisuus sijaishuollossa jää usein hänen vanhempiensa vaivannäön ja valppauden varaan.  - See more at: http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/voi-kurkkia-vanhempien-kuntoutusta-vai-valvontaa#sthash.X6nNSCWu.dpuf