ei pitkiä puheluita, ei yhteisiä viikonloppuja eikä hymyilemään. Vaikea uskoa, että näin tää nyt menee. Toivottavasti sulla on kaikki hyvin...
Sä siellä kaukana, minä täällä
ootrakas
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ikävä kaikkea, jopa niitä kinasteluja.
Tää päivä on erityisen vaikea.
niin mullakin, ihan helvetin ikävä, jos saisin valita niin parkeeraisin kainaloon ja oltais ihan hiljaa ja unohdettais kaikki sotkut
Mä haluaisin kans sinne kainaloon. Miksi tää meni näin?
Niin me tekisimme jos elämä olisi täydellistä ja kummankin virheet olisivat unohdettavissa... Mutta olisiko meistä molemmista siihen? En tiedä vastausta, mutta haluaisin uskoa että on.
Niin sitä ihmettelen minäkin, että mitä on tullut niiden yhteisten viikonloppujen tilalle, miksi puhelimeni ei enää piippaa tai soi. Aikani yritin minäkin, ehdotin yhteisiä menoja, otin yhteyttä ja kävin säännöllisesti. Mutta, jos toinen ei jousta ja hänellä ei ole enää sitä aikaa jostakin kumman syystä minua varten, ja nytkin vapun viilettänyt ties missä ja minä odotellut vastausta monta päivää sitten laittamaani viestiin, tapaamisesta, niin mitäpä siitä päätellä ja ajatella...
Nainen 240km:n päässä keski-suomessa. Jo yhdeksän kuukautta yksin. Aikaa on ollu ajatella, Miks kaikki meni silleen?
No mihin lopputulokseen olet tullut, että missä meni vikaan?
et ole hän, mutta vastaan..luovutettiin liian helpolla kumpikin, ei osattu lukea toista sanattomista viesteistä..unohdettiin itsemme.
Ehkä voi tulkita toisiaan vain jotenkin, niin väärin, jos suhteessa ei myöskään puhuta tarpeeksi ja luottamuksen pitää olla kunnossa ehdottomasti, jotta suhde kantaa. Sellainen luotto toiseen saadaan aikaiseksi sillä, että pidetään kiinni niistä omista lupauksista eli pysytään sanojensa takana ja käyttäydytään niiden lupausten mukaisesti. Suhteessa keskustellaan myös avoimesti sekä osataan pitää yhteyttä sopivasti toisiaan kuitenkaan ahdistamatta. Itse omaa suhdetta ja se kiemuroita pohtiessani olen ajatellut tärkeimmiksi suhdetta kantaviksi asioiksi juuri nämä. Sanattomista viesteistä kertovat lähinnä ne toisen ihmisen ilmeet, eleet ja käytös. Miksi ihminen ei voi vain olla rehellinen ja silleen suora, että kertoo mille todella tuntuu, miksi pitää olla liian kiltti, kun kuitenkin jo ilmeestä voi päätellä esim. mustasukkaisuuden nostavan päätään. Just näistä asioista pitäisi sen suhteen toisen osapuolen kanssa keskustella ettei hän kehittelisi mitään oman mielikuvituksen vääristämiä kuvia tilanteesta ja edelleenkin vahvistaa sitä molemminpuolista luottamusta. Niin meidänkin suhteessa ollaan oltu kumpikin yhtä syyllisiä sen mustasukkaisuuden suhteen.
fiksu kirjotus,,samaa mieltä tuosta kaikesta. Puhumattomuus tai salamyhkäisyys nostaa mustasukkaisuuden pintaan...
Niin hän on siellä kaukana ja ei me koskaan nähdä. Haluaisin, mutta enhän voi sellaista kertoa.
Reaktio vois olla negatiivinen ja pelästyisi. Täytyy nyt vain jotenkin elää tämän ikävän kanssa.
Voi kun saisi rutistaa yhden kerran.
Näin minäkin toivon hänen suhteensa. Hyvät yöt tänne.
sais kuitenkin aika helposti korjattua?