On iso, iso ongelma.. Ollaan oltu avomieheni kanssa 8,5 vuotta. Kummallakin on entiset avoliitot. minulla ent. kesti 17v, ja avomiehellä 6v. Tänä aikana (8v.),joka viikonloppu kun hän on humalassa, hän haukkuu minua huoraksi, minulla on kuulemma ikävä entistä, se käy kuulemma luonani ym. Vaikka tietää selvinpäin miten asiat ovat. Siis onko tässä hänen itsesääli, vai yrittääkö hän puolustella tuolla tavalla omia pettämiskertojaan, hän nimittäin käy yksin joka viikonloppu kapakassa. Minä en ole voinut käydä 1,5vuoteen missään, on niin pahasti selkä vammautunut. En oikein jaksaisi kuunnella pitkään tuollaista paskaa.. Kertokaa hyvät ihmiset, missä voisi olla johtolanka.
Pitäisikö itse...
cari
5671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
avomiehesi on kerta sinua pettänyt, ehkä hän yrittää vastapainoksi syyllistää sinuakin, jotta hän saisi oikeutta teoilleen mikäli ne paljastuvat. Hänellä on todennäköisesti huono itseluottamus kun noin käyttäytyy ja huono omatunto. Sinua mollaamalla ja sortamalla hän itse tuntee pääsevänsä parempaan valoon ja luulee sen kohottavan itsetuntoa.
Sanonpa vain ,että ei sinun pitäisi moista huorittelua joutua kuuntelemaan mieheltä joka sanoo rakastavansa sinua. Humala ei ole mikään hyvä syy. Humalassa ihminen vain uskaltaa sanoa asiat jotka painaa, uskaltaa uhota, luulee itsestään liikoja jne. Nuo asiat tuliisi puhua selvinpäin ja vaatia kunnolliinen selitys sille, miksi hänen humalakäyttäytymisensä on sellaista kuin se on.
Tsemppiä, puhukaa!
Tossa mietin ekaksi vähän samaa kuin edelliset eli jätkä on itse harrastellut vaikka maksullisissa. Tai ainakin vetänyt kuivat tuijottaen seinää ja mielessään pannut kaikkea mikä liikkuu. Onko se saanut sulta koska milloin? Jos sillä alkaa olla ehtoopuoli petihommissa edessä niin se monelta jätkältä vie hermot.
Mutta jotenkin tuntuu että viina on lopulta se joka tälläsen oravanpyörän käynnistää. Sä voisit ettiä yhteistä peuhaamista, vaikka väkisin alkaa kertomaan jostain mikä vois hivellä jätkääs myötäkarvaan. Seuraa mitä sulle vastataan.
Jos suhde on muuten kunnossa niin jätkäs nielasee syötin ja saatte jotain säpinää aikaseksi. Tämän jälkeen ei kun ankarasti juttua jotta asiat oikenisi. Jos taas valitus vaan yltyy niin viinapirun kanssa ei voi leikiä. Sen kanssa jää toiseksi kuka vaan. Jätkäs on selvittävä viinasta ekaksi ja vasta sitten alkaa elämä.
Koeta varovasti miettiä eroakin koska se saattaa pelastaa sun elämäs. On se sellanen musta-aukko toi viina.
kiitokset viesteistänne.. "pantu" on ja montakertaa viikossa ,, ettei siitä pitäis olla kiinni. Juteltu 8:n vuoden aikana(viikottain) joka kerta sen jälkeen kun hän on selvä. Viinaa hän on käyttänyt 25 vuotta melkeimpä joka viikko, ja ennen minua hän oli jonkun aikaa yksin joi 3-4päivää viikossa. Viinasta hän ei pääse ,, hänen sanonta "mä olen mä!. Ulkomaillakin ollan käyty 2 kertaa vuodessa,, mutta en enää lähde, se on jo lähtö viinankanssa pelehtimistä ja entäs siellä,, tajuttomaan tilaan päivällä kuin yöllä. Ja se kun pyytää vaate ym. ostoksille (lapsi mukana), kaupassa hänelle tulee hirveä kiire kotiin jos kello on jo 15,00, kaljankittaamiseen, ei edes kerkeä katella saati sovittaa vaatteita, monet lapsenkin vaatteet on pitänyt jättää. Kotiin tultua heti ovesta suoraan kaljapulloon kiinni. Tää on tätä kokemusta 8v. Ja nyt on viikonloppu, samaa peliä,, en vain jaksa.
Miehesi on alkoholisti, ei se, että juo vain viikonloppuisin ole merkki normaalista käytöstä.
Jos kalja menee ohi perheen, se on riippuvuutta.
Haukkumiset kumpuavat huonosta omastatunnosta, holistin on aina vieritettävä syy johonkin, sitä omaa huonoa oloa ei kestä muuten. Itse pakotin muutaman kuukauden raittiuteen ja kävi samallalailla kuin teillä, alkoi kuitenkin vasta lentokoneessa, kun tiesi, etten voi lähteä. Koko viikko kännisen ihmisen kanssa ei ole mikään loma, jäi viimeiseksi. Puhuttiin ja lupauksia annettiin, retkahduksia silloin tällöin ja ne olisi ehkä kestänyt, mutta se ainainen pelko ja jopa epänormaali miellyttäminen, ettei vaan anna aihetta, johti lopulta eroon. En ole katunut, rakensin elämäni pienistä sirpaleista, mutta kummaa liimaa löysin, nyt on ruukku ehjä ja itsetunto kohdallaan, elämä elämisen arvoista.
Tarvitsisit ulkopuolisen näkökannan ja itsellesi jonkin suunnan, miten lähdet elämääsi viemään eteenpäin, joko yksin tai yhdessä. Älä päästä itseäsi uupumuksen partaalle.
Alkuperäisellä kirjoittajalla on näemmä tosipitkä kokemus viinan kanssa elämisestä. Ite olen silloin tällöin törmäilly viinamäen miehiin ja naisiin ja joka kerta mietin miten ne saa kotijoukkonsa pysymään kotona. Ihan kuin se viina olisi hyväksyttävä syy olla kusipää. Kai se sitten on.
Vanhemmilla häpeä tuntuu olevan vahvasti mukana eli ei uskalleta puhua ja puuttua kipeisiin asioihin.
Taloudelliset syytkin saattaa olla taustalla miksi ei haluta tehdä kaikkea suhteen kuntoonsaattamiseksi. Jos jätkä tuo kaiken fyrkan taloon niin onhan se jokin riski kotiäidille aloittaa oma elämänsä, varsinkin lasten kanssa.
Toistan aiemman viestini että viinan kanssa häviää kaikki. Se on saletti niin. Poikkeuksetta.
Mutta jos nyt ottaisit kuitenkin järjen käyttöön, sulla on yksi elämä ja jos sä et saa nykysen ukkos kanssa asioita puitua kuntoon niin kuule siellä on ihan uusi maailma ulkona! Parit eroaa just siitä syystä että voisivat aloittaa elämässään uuden sivun.
Täähän ei oo enää mustasukkaisuusstooria vaan tosi paljon vakavampi jutska.