Vappu oli ja meni kostean sään merkeissä. Mieskuoro konserteissa istuin kevät lauluja kuuntelemassa, todella mieli tuli iloiseksi. Pidän nimittäin mieskuorojen esityksistä. Ullan linnan mäellä Vapupivänä esiintynyt YL mieslaulajat, mikä sen parempaa kuultavaa olisi.
Välipaloiksi ostin Linda Olssonin kirjoittaman kirjan Mustarastas laulaa. Kirja antaa toivoa kaikille yksin asuville. Hiljaa aivankuin varkain samalla käytävällä asuvat Otto 72v, Elisabeth 53v, Elias noin 35v tutustuvat toisiinsa, Aktivistina toimivat herrat saadakseen puheyhteyden "asuntoonsa linnottautuneeseen Elisabethiin" joka ei ensi soittamalla ovea availe.
Kirja avaa solmut, miten ja miksi tutustuminen kolmikon kesken herrojen hienovaraisella käyttäytymisellä on suuri merkitys ja se juuri tekee mielenkiintoiseksi mitkä mahdollisuudet, millä tavalla itse valitsemat yksinäisyyden solmut hiljaa huomaamatta "erakko Elisabethilla" avautuvat. Upea rakkauskertomushan siitä lopputuloksena on.
Pidän Linda OLssonin tyylistä kirjoittaa ihmisten syvimmistä tunnetiloista hyvin hienovaraisesti ketään loukkaamatta Jo edellinen teos "Laulaisin sinulle lempeitä lauluja" pitää lukijan otteessaan loppuun asti. Kirjat kertovat juuri meidän varttuneiden elämän mukana tuomista tunteista saavuttaa päämäärä lempeästi, kuinka juuri suurinkin yksinäisyys voi olla hyvä maaperä uudelle ihmissuhteelle jopa rakkaudelle.
Ei siis vaivuta synkkyyteen, tätä toivoo tätsy.
Välipaloiksi ostin Linda Olssonin kirjoittaman kirjan Mustarastas laulaa. Kirja antaa toivoa kaikille yksin asuville. Hiljaa aivankuin varkain samalla käytävällä asuvat Otto 72v, Elisabeth 53v, Elias noin 35v tutustuvat toisiinsa, Aktivistina toimivat herrat saadakseen puheyhteyden "asuntoonsa linnottautuneeseen Elisabethiin" joka ei ensi soittamalla ovea availe.
Kirja avaa solmut, miten ja miksi tutustuminen kolmikon kesken herrojen hienovaraisella käyttäytymisellä on suuri merkitys ja se juuri tekee mielenkiintoiseksi mitkä mahdollisuudet, millä tavalla itse valitsemat yksinäisyyden solmut hiljaa huomaamatta "erakko Elisabethilla" avautuvat. Upea rakkauskertomushan siitä lopputuloksena on.
Pidän Linda OLssonin tyylistä kirjoittaa ihmisten syvimmistä tunnetiloista hyvin hienovaraisesti ketään loukkaamatta Jo edellinen teos "Laulaisin sinulle lempeitä lauluja" pitää lukijan otteessaan loppuun asti. Kirjat kertovat juuri meidän varttuneiden elämän mukana tuomista tunteista saavuttaa päämäärä lempeästi, kuinka juuri suurinkin yksinäisyys voi olla hyvä maaperä uudelle ihmissuhteelle jopa rakkaudelle.
Ei siis vaivuta synkkyyteen, tätä toivoo tätsy.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiitos, tätsy. Aina ihastun viestiin, jossa puhutaan asioista ja ilmiöistä,
ei muista palstalla kirjoittavista henklöistä. Vain kiitoksia muille.
Joku suositteli minulle Linda Olssonia, mutta kovalla yrittämällä sain kirjan luetuksi. Mielestäni täysin harrastelijakirjoittaja.
Myöhemmin kuulin muiltakin, että eivät jaksaneet lässytystä muutamaa sivua pidemmälle.
Lainasin minäkin kirjan, johon tulkkia tarvitsen. Eeva Joenpellon "Vetää kaikista ovista". No, kirja on luettu, mutta kaikkea ei ymmärretty. LänsiUudenmaan murretta mukamas ja onkin, mutta paljon oli sanoja joita voi vain yhdistellä asiayhteyteen. Sikäli hyvin kirjoitettu 1918 jälkeisestä ajasta.