en elämän kuin maalla omassa maalaistalossa tai muuten erillään muista taloista harvaan asutulla aluella. Omakotitalo jollain kaava-alueen taloalueella on kuin vankila tai häkki, lapselle ja vanhalle,kaikille. Vain talo peltojen tai vast. keskellä on oikeeta elämää kyläyhteisössä. Siellä voi kukin touhuta ja tehdä haluamaansa vauvasta vaariin eikä koko ajajn joku seuraa sinun liikkeeitä.
Kaava alueiden taloissa vain sisällä voi olla oma itsensä muu on näyttelemistä ja tekoelämää, elämän haaskausta..ei normaalia ihmiselle.
Kaava alueiden taloissa vain sisällä voi olla oma itsensä muu on näyttelemistä ja tekoelämää, elämän haaskausta..ei normaalia ihmiselle.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Jos ei ole näköetäisyydellä voi tarkkailla mutta maalla tiedetään toisten asiat paremmin melkei paremmi kuin omat asiat.
Eiks vaan. Joku maalla asuva mökkihöperöitynyt saattaa luulla tietävänsä toisessa maassa asuvastakin enemmän kuin mitä hän itse tietää.
Eikö kaupungissa asuva myös voi luulla noin? On niitä mökkihöperöitä sielläkin.
Luuletko maalla asuvia mökkihöperöityneiksi, nythän säkin luulet samoin kuin oletat jonkun luulevan kun luulet jonkun olevan mökkihöperöitynyt.
www.kerrostalokyttääjät.fi
http://www.iltasanomat.fi/asuminen/art-1288525119526.html
http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=235803
Kaupungissa ja taajamissa tapaa kuitenkin eläviä ihmisiä heti, kun laittaa nenänsä ulos, mutta maalla asuva hautoo päässään joutessaan kaikenlaisia. Ajatukset jäävät jurnuttamaan samaa rataa vuosikymmeniksi, kun puuttuu ulkopuolisia virikkeitä.
Kyllä maalla asuva voi saada virikkeitä kuinka paljon haluaa niitä hankkia. Muutakin kuin liikenteen vilinää ja juoppojen örinää. Oletko sä jotenkin rajoittunut ja asenteellinen.
Minua ei kerrostalokyttääjät häiritse yhtään. He kuitenkin juoruavat siitä, mitä näkevät todellisesti, eivätkä vedä juttua omista unistaan todellisuutena.
Provoilija iski taas.
En sanonut kaikien olevan mökkihöperöitä, kuten huomaat, jos luet aikaisemman kommenttini oikein:"""Joku maalla asuva mökkihöperöitynyt saattaa luulla tietävänsä toisessa maassa asuvastakin enemmän kuin mitä hän itse tietää."""
Huomioi sanat "joku" ja "saattaa".
"""Oletko sä jotenkin rajoittunut ja asenteellinen.""""
Nythän ei taaskaan ollut tarkoitus alkaa analysoimaan minua. Muistat kai minun huomauttaneen sinua siitä asiasta aikaisemminkin.
Luulottelua kuitenkin ellei sulla ole varmaa tietoa. Mä voin sanoa että luulen joidenkin kaupunkilaisten olevan mökkihöperöitä jotka luulevat tietävänsä naapurien asioista enemmän kuin nämä itse.
Mä kysyin asiaa, ??? merkki unohtui. mulle et ole tuosta huomauttanut.
Heh! Murrekin muuttui, mutta ei se mitään.
Älä hyvänen aika minulta kysele tuollaisia. En minä ole psykoloogi.
asuntoalueilla ne kiertää tupaansa, muuta tiluksia ei ole. ei voi puuhailla töien jäläkeen oikeinmitään kuin lähtee kotootaan pois. tai katsella telkkaa tai lukea jotka sitä tekee.
Olen asunut aikuisiällä 50 vuotta kaupungissa -rivitalossa viimeiset 30v --ja sitä ennen kerrostalossa.Nyt asun osan vuotta maalla,siis noin 4 kk vuodesta .Kyllä asia on niin ,että kaupungissa voi olla tosi vapaasti.Siellä ei kukaan puutu ja kysele sinun tulemisia eikä menemisiä,naapureillani lienee ollut aina OMA ELÄMÄ,,,Mutta , maalla ympäristö tietää liikkeemme ja läheistemme käynnit ym.Toisin sanoen kaupunkielämä on huomattavasti vapaampaa.
Taidat olla mökkiläinen, ja naapurissa on samanlainen kaupungissa-asuva mökkiläinen.. Mökkiläiset vahtaa joka liikettä, jopa vesillä liikkuvia veneitä.
Jotka pysyvästi maalla asuu, ei kiinnitä muiden touhuihin juuri huomiota, tietysti poikkeuksia on, muttaniitä on vähän.
Kyllä maalla pidetään yksinäisiä vähän silmällä, vaikka sairaskohtauksen varalta, ja nykyisin murtovarkaiden.
Ei maalla kukaan loju viikkoja tai kuukausia kuolleena, niin kuin kaupungeissa.
"Ei maalla kukaan loju viikkoja tai kuukausia kuolleena, niin kuin kaupungeissa."
Syrjä-kylillä ja maalla ylipäätään niitä lojuukin, mökkeihinsä yksin tuupertuneina, sydänkohtauksia ja mitä vaan yksinäisen erakon kiljuämpäriä unohtamatta.
Kyllä melkein jokaisessa kerrostalossa on omat kyttääjänsä.
Itse asun talvet enimmäkseen kerrostalossa, pysyttelen omissa oloissani. Maalla ei naapuria ole näköetäisyydellä.
Kaava-alueella voi olla ihan oma itesä, ketä kiinnostaa tiirailla niin tiirailkoot. Naapuri tullee heti tiirailemaa kun näkee et pihalla jottain touhutaan ja mukavatahan se pää-asiassa on :).
Juu jos kuuluu jottai merkillisiä ääniä heti kavahettaa mitähä se nyt tuas touhuaa, pittääpä lähteä tarkastammaa en uteliaisuutta kohan muuten vaan.
Nii, ja samalla tiiettään kertoa kaikkien naapureitenki menot ja tulot :).Jotkut neo on niillä öin.
siis töin.
Jos samalla sais kahveet en väkisin, mutta kyllä konjakin kanssa vois ilimoista huastella
Ei kannata hyvvää kahvia pilata konjakilla. Ilimakihan jo konjaksita pillaupi :D
Nämä ovat tietysti makuasioita ja mistäkukintykkää. Kyllä kerrostalossakin saa elää omaa elämäänsä ja ihan rauhassa.
Aivan, kuten olema lehdistä lukeneet, joksus liiankin rauhassa.
Vainajakin saa oottaa ruumisautoa puolikin vuotta.
Nii, haju sitten paljastaa ruumisauton tarpeen.
Pieni paikka, iso helvetti, sanoo sanaparsikin. Pikkukaupunki tai iso kyläyhteisö ovat todellisia pahuuden pesiä: kaikki kyttää toinen toistaan ja kaikki tietää kaikkien asiat. Kimppakontrolli on ankara. Peyton Place. Twin Peaks.
Tai ei sittenkään. Pienessä paikassa ihmiset on terveesti kiinnostuneita toisistaan, naapurit tervehtii ja auttaa toinen toisiaan, on talkoohenkeä, lapset leikkivät yhdessä ja kaikki on kaikkien lapsia.
Toiset tarvii tilaa, toiset kaipaa yhteisöllisyyttä. Elää ja antaa toistenkin elää.
jooo, sehän se nauraataa kun jotkut huonon luonteen omaavat tyypit tietää naapurin ja sukulaisten asiat paremmin kuin naapuri tai sukulainen itte ikinä heh,
- yleensä asianosainen ei ole moista koskaan tiennykkään ittestään,
näitä mukavia mummoja on olemassa vielä tänäki päivänä,
--- siinä ei auta kuin mennä kysymään, mitä minulle tänään kuuluu, niin pysyy itteki ajantasalla,
Rehellisesti sanoen en ymmärrä, en ole ymmärtänyt koskaan vastakkainasettelua maalaisuus-kaupunkilaisuus-kerrostalokyttääjät-kyläkyttääjät.
Asiaan en ole kiinnittänyt huomiota varmaan koskaan. Tulin juuri maalta ja liikuin pitkin ja poikin. Lapaluuni ovat omat edelleen, en ole tuntenut pistoksia selässäni, että joku katsoisi, en ole kuullut kenenkään supisevan, enkä ole kuullut jälkipuheitakaan mistään. Paitsi nuoruudessa kauan sitten. Eiköhän lähes jokainen nuori ole "kouheltanut" joskus ja herättänyt yleistä tai edes pientä pahennusta.
Osaan elää ihan ite, en tarvitse henkistä en fyysistä apua. Mutta toki en kieltäydykään jos esimerkiksi maalla joku tarjoutuu auttamaan jossain asiassa. Saa myös vastapalveluksen. Pyyteetön olen auttamaan itsekin. Olen asunut kaikenlaisia asumismuotoja teltasta tasokkaisiin kämppiin ja se on ihan asennekysymys, kuinka suhtautuu ympäröivään todellisuuteen. Ei ole puhtaat jauhot jakorasiassa jos pitää alkaa kiinnittää huomiota ja vainoharhailemaan ympäristönsä asukkaista.
Tulimme juuri kotiin Amsterdamista. Voi sitä ihmisvilinää, kuin muurahaispesä. Siellä saa jokainen olla sitä mitä haluaa, kukaan ei tuijota.
Aloittajan pitää ottaa huomioon, että mitä enempi ihmisiä kasaantuu yhteen paikkaan sitä vapaampi on yksilö. kukaan ei ole kiinnostunut kenestäkään ketään ei kiinnosta kuka olet ja mstä tulet.
Minunkin asumismuotoni ovat olleet hyvin vaihtelevia monimiljoonakaupungista pieneen mökkiin metsässä, maalaistalosta kerrostaloon, esikaupunkitalosta uima-altaineen jota reunustivat bougainvilleat ja kiinanruusut kaksikerroksiseen 20-luvun villaan maalaiskylässä ja voin vain todeta että kaikkiin niihin paikkoihin missä olen asunut ja elänyt olen vienyt oman itseni, omat edellytykseni, omat toivomukseni ja odotukseni ikäänkuin matkatavarana mukanani ja niiden pohjalta rakentanut itselleni elämän joka ei riipu siitä kuka katsoo ja kuka mitäkin ajattelee ja ketkä puhuvat kenenkin kanssa.
Nyt kun ikääkin alkaa tulla pidän hyvänä asiana että on naapureita ja yhteisöllisyyttä, vaikka en naapureiden kanssa ole juuri tekemisissä, huikkaamme vain tervehdyksen tai heilutamme kättä. Kun lähdemme lomalle tai olemme poissa enemmän kuin päivän pyydän naapureita kastelemaan kukat tai pitämään silmällä. Kun pienet pojat ovat täällä he leikkivät naapureiden pienten lasten kanssa, ainakin kolmessa tai neljässä eri paikassa.
Elämä on oikeaa joka paikassa missä viihtyy ja minkä tuntee kodikseen.
Mnaah
Asunut monenlaisissa paikoissa. Kaikissa puolensa, hyvät ja huonot. Pöndellä tosiaan on ehkä enemmän tilaa, mutta naapureista enenpi harmeja. Kaupungissa vähemmän tilaa, mutta naapureistaa vähemmän harmeja. Pöndellä naapurit ei vaihdu juuri koskaan, se joko hyvä tai huono. Kaupungeissa vaihtuu usein, siinä sama asia. Se ero, kaupungissa skeidasta naapurista tosiaan päsee eroon todennäköisemmin, kuin pöndellä.
Itellä ei erikoisempia tarkoituksia muuttaa nykyistä, omaa järjestelyäni. Oikeastaan ainoa seikka, joka jää nähtäväksi. Joko rakennutan vanhemmiten hissin rivariin, tai muutan kerrostaloon. Se riippuu siis terveydestä, ei naapureista. Pöndellä ei silleen siinä suhteessa väliä, sillä voi rahoittaa tätä kaupunkiprojektia tarvittaessa.
Aika ihmeellistä kyllä, mutta joskus hämmästelen. Jossain päällepäin sulkeutuneessa maseutujengissä saattaa olla pirun avarakatseisia ihmisiä noitten potunviljelijöitten lisäksi. Ja kaupungissa, missä nyt luulisi olevan kaikki mahdollisuudet ja näköalat, on todella sulkeutuneita, pieniin kuvioihin fakkiutuneita tolvanoita. Enenpi kyse ihmisistä, kuin ympäristöstä.
Enenpi sattuman sanelemaan, millaiset naapurit, niitä ei itse voi valita kuitenkaan.
=DW=
Jos asuntoaluetalon tontilla vaikkka haravoit tai katslet kukkapenkkejäsi niin saa tuntee silmät selässään jonkun tuijottvan, pienillä tonteilla kun ollaan liki tooisiaan. Vaikee olla pihallaan ettei kukaan katselle sinua. Mutta maalla tupa saattaa olla ja paras paikka onkin niin kaukana muista taloista ettei tuijottelu tunnu. Kauempaa katselu sun puuhailuja ei tunnu mutta vilauksi ane näkee kauempanakin asuvat. mielestäni se on paras asumistapa ihmiselle, ei liian eristyksissä kaukana mutta kuitenkin et toisia taloja näkyy edempänä pikkumatkan päässä, turvana vaikka ja muutenkin. ihanteellisisnta niin.ei tunnu miellyttävältä jos tuntee että sua seurataan lähietäisyydellä näkymättömissä, ihminen nyt vain on sellainen.
En välitä tippaakaan vaikka minut nähtäisiin haravoimassa. Kunhan eivät tule häiritsemään. En tykkää tuppautujista ja liian seurankipeistä naapureista.
Onneksi on vara valita, kovimmat pakkaset kerrostalobunkkerissa, ulkona ei viihtyisi kuitenkaan joten hyvä olla kun talkkari hoitaa lumityöt ja muut hommat.
asetut kuitenkin sellaiseen kohtaan lueskelemaan lehteä ettei sinua tuijotella koko aikaa. piiloon suunnittelet mennä rauhaan lueskelemaan.
Miksi sitä lehteä menisi piiloon lukemaan, ellei se sitten ole naapurilta varastettu.
vanhasanonta :
"sukulaiset on pahimpia juoruakkoja "
Kyllä suomalaisten pitäisi kiertää ja katsella maailmaa. Vapautua ajatuksesta mitähän tuokin minusta ajattelee. Esimerkiksi Hollannissa verhoilla ei peitellä elämistä. Iltakävelyllä voit ohikulkiessa vilkaista sisään kotiin ja nähdä mitä ruokaa perhe syö, tai mitä kirjaa vanhus laiskanlinnassaan lukee. Eilen illalla Amsterdamissa katselimme face to face itseään myyviä naisia punaisten lyhtyjen kujalla.
Ööö, kun kävelen kylätiellä, joka ikkunassa verhot heiluvat.Ärsyttävää.
Pari naapuria myös tähyilee kiikarilla mitä sattuu ikkunasta näkymään milloinkin.
Tämä on täysin käsittämätöntä minulle, kaupungista muuttaneelle.
En tosin tiedä mitä juoruillaan kylällä, kun en ota osaa.
hei haloo, miksi naapureiden elämä on niin kauheen kiinnostavaa???huoh. Minua ei ainakaan kiinnosta yhtään.