Kohta kolme vuotta on Hän ajatuksissani ja haaveissani pyörinyt.
Kohta kolmen vuoden ajan olen Häntä pakoillut ja vältellyt.
Jos vain voisin, niin palaisin takaisin siihen päivään, kun Hänet ensimäistä kertaa näin.
Tekisin kaiken toisin.
Kolmessa vuodessa olisi voinut saada niin paljon aikaiseksi.
Jos kaikki olisi mennyt hyvin, ehkä voisimme olla naimisissa? Ehkä meillä olisi jo lapsi/lapsia? Ehkä olisimme onnellisia yhdessä.
Olisin voinut saada kaiken, mistä olen haaveillut. Ihana mies ja oma perhe.
Mutta ei, pilasin kaiken niin monta kertaa, että on tyhmää edes kuvitella sen enään olevan mahdollista.
Kaikista pahimmalta tuntuu, kun miettii miltä Hänestä on mahdollisesti tuntunut. Kuinka pahasti olen onnistunut satuttamaan käytökselläni.
Jos saisi edes yhden päivän... Yhen mahdollisuuden korjata kaiken...
Mutta ei, teoilla on seurauksensa. Rangaistus tulee, kun väärin toimii ja se on vain kestettävä.
Kohta kolmen vuoden ajan olen Häntä pakoillut ja vältellyt.
Jos vain voisin, niin palaisin takaisin siihen päivään, kun Hänet ensimäistä kertaa näin.
Tekisin kaiken toisin.
Kolmessa vuodessa olisi voinut saada niin paljon aikaiseksi.
Jos kaikki olisi mennyt hyvin, ehkä voisimme olla naimisissa? Ehkä meillä olisi jo lapsi/lapsia? Ehkä olisimme onnellisia yhdessä.
Olisin voinut saada kaiken, mistä olen haaveillut. Ihana mies ja oma perhe.
Mutta ei, pilasin kaiken niin monta kertaa, että on tyhmää edes kuvitella sen enään olevan mahdollista.
Kaikista pahimmalta tuntuu, kun miettii miltä Hänestä on mahdollisesti tuntunut. Kuinka pahasti olen onnistunut satuttamaan käytökselläni.
Jos saisi edes yhden päivän... Yhen mahdollisuuden korjata kaiken...
Mutta ei, teoilla on seurauksensa. Rangaistus tulee, kun väärin toimii ja se on vain kestettävä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Muista koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa suuntaa, teet vain rohkean päätöksen niin siitä se alkaa uusi elämä;) mitään ei saa jos ei rohkea ole!
Niin, totta tuokin. Jotenkin vain tuntuu, että Hän on jo jatkanut elämäänsä.
En halua mennä sotkemaan asioita taas.
Mitä sotkemista se on jos kerrot tunteistasi vaikka hän olisikin jo onnellisesti jonkun muun kanssa? Vahva suhde kestää kyllä vanhat jutut. Saisit itse varmuuden tuon vatvomisen sijaan.
Jos toinen on jo unohtanut ja jatkanut elämäänsä, niin miksi mennä siihen säheltämään.
No voi harmi.
Tapasin joskus monta vuotta sitten erään naisen jonka tunsin parin vuoden ajan. Muistan vieläkin kun kohtasin hänet ensimmäistä kertaa. Siis kirjaimellisesti muistan hänen katseensa, äänen sävyn. Missä seisoin, missä hän seisoi jne. Taisin ihastua jo heti silloin vaikka väitinkin sitä vain "kiinnostukseksi" itselleni. Jäin miettimään pitkäksi aikaa että jos olisin ollut tuolloin vähän eri elämäntilanteessa ja valmiimpi niin olisiko meistä voinut tulla pari. Hän lopulta antoi minulle pakit ja aika on ajanut jo ajat sitten ohi noista tapahtumista muistoissanikin jopa niin että olen todennut että ehkä siitä olisi voinut tulla jotakin tai sitten ei. Olin kuitenkin pitkään todella harmissani miten tuossa oli käynyt, mutta lopulta oli ollut vain jatkettava matkaa ja nyt voisin todeta että elämäni olisi ollut paljon köyhempi jos en olisi siirtynyt eteenpäin elämässäni.
Sen jälkeen kohtasin yli vuosi sitten erään naisen josta kiinnostuin jostain syystä. Kesti aikansa, mutta lopulta pyysin häntä parikin kertaa ulos. Hän kieltäytyi vaikka oli näyttänyt kiinnostuneelta. Tuon edellisen kokemuksen jälkeen osasin sopeutua ajatukseen eikä ajatus luopumisesta tuntunut enää pahalta. Mutta toisinaan mietin oliko siinä kuitenkin jotain taustalla. En oikeastaan ajatellut yhteistä tulevaisuutta koska en tuntenut naista tarpeeksi hyvin ja kuten sanoin hädin tuskin lähestyin häntä saaden pakit, mutta se menetetty mahdollisuus ärsytti lopulta.
Sinun kannattaa miettiä että kaipaatko tuota aikaa takaisin ja onko elämäsi muuten mennyt kuten olet odottanut ja toivonut vai onko kyse jonkin sortin "kaikki olisi paremmin jos X" ajattelusta. Toisaalta kannattaa miettiä onko kyse vain siitä että tahdot ihanan miehen ja perheen vai onko kyse todellakin siitä että tahdoit/tahdot juuri tuon miehen. Sen perusteella voit jatkossa tehdä asialle jotain.
Sitten on yksi asia josta kannattaa puhua. Olen miettinyt sitä omalla kohdallani koska olen kokenut elämässäni kaikenlaista ja valitettavasti oppinut kotoani mallin että kaikesta pitää ottaa vastuu tavalla joka johtaa suorastaan sairaalloiseen virheiden kyttäämiseen ja siihen että odottaa itse onnistuvansa jossain tai jos ei niin itsessä on se vika. Vaikka siis olosuhteet olisivat täysin mahdottomat tai itse olisi täysin valmistautumaton. Elämässä on kuitenkin tilanteita joissa asioille ei vain voi mitään paitsi että yrittää parhaansa. Usein vain yrittäessä jopa parastaan kaikki ei mene kuten toivoisi ja toisaalta jostakin syystä joskus ei edes yritä parastaan. Nuo tilanteet joissa ei yritä parastaan tai tulee tunne ettei ole tehnyt kaikkea ovat niitä pahimpia. Mutta noistakin hetkistä on päästettävä irti koska loputon jossittelu ei auta enää ketään. Jossakin vaiheessa on itselleen annettava anteeksi että on "mokannut" tai ei ole vain tehnyt tarpeeksi tai yrittänyt edes saavuttaa sitä mitä oikeasti tahtoi.
Nämä ovat vain yleisiä suuntaviivoja mitä itse olen oppinut ja yritän tässä sen verran opastaa sen mukaan miten tilanteeseen voisi suhtautua. Siis nykyiseen tilanteeseen. Ei ole olemassa aikakonetta millä palata tiettyyn menneeseen hetkeen jonka takia tilaisuuksien käyttämienn ja toisaalta tällä hetkellä elämässäsi olevien ihmisten muistaminen on niin tärkeää.
En osaa sanoa miten olet satuttanut käytökselläsi tuota miestä ja voi olla että häntä on sattunut.
Sinun ei tule ottaa asiaa minkäänlaisena rangaistuksena vaan yksinkertaisesti tapahtuneiden asioiden ja tekojen seurauksena. Vastaaviin voit vaikuttaa vain jatkossa etkä menneisyydessä.
Mitä tulee naiseen josta mainitsin ekana niin hänellä on jo puoliso ja elävät onnellisina yhdessä. Se siitä tarinasta.
Tuo jälkimmäinen nainen taas varmaan jatkaa elämäänsä sen kummempia tapahtumia muistelematta ja vaikka hän välillä vaikutti kärsineen monestakin asiasta niin jospa hänellä riittää tahto löytää omat ratkaisunsa elämäänsä. Toisinaan mietin häntä siltä osin että jospa hänellä olisi kuitenkin kaikki hyvin eikä hän miettisi ainakaan sitä menetettyä mahdollisuutta kuten minä mietin joskus.
Ei elämään ole olemasssa mitään täydellisiä ratkaisuja. Ainut asia mitä voit tehdä on oppia noista tekemistäsi "virheistä" jos niitä sellaisiksi voi edes nimittää ja jatkossa olla valmis kohtaamaan elämäsi uudet haasteet ja uudet ihmiset.
Tämä kaikki siihen perustuen ettet varmaan voi ottaa yhteyttä tuohon mieheen ja selvittää asioita.
https://www.youtube.com/watch?v=4pBo-GL9SRg
Kun elää tarpeeksi pitkään ja kokee asioita niin Elämässä tulee hetki jolloin on luopunut jo niin monesta asiasta ja jättänyt taaksen jo niin monta ihmistä ettei tiedä enää ketä heistä ikävöi.
En ikinä ole tuntenut näin vahvasti ketään miestä kohtaan, joten Hän oli ja on minulle se mies josta haaveilen. Ennen haaveissani oli vain se hyvä mies ja oma perhe, mutta kun hänet näin, niin tuli se tunne, että tämä mies on se jota olen etsinyt. Se päivä. En tiedä, kun jälkeenpäin on miettinyt, niin tuntuu kuin se olisi ollut kohtalo. Meidän oli tarkoitus törmätä siellä.
Mitä tuohon satuttamiseen tulee, niin miltä sinusta tuntui kun sait pakit? Sanoit,että näytti kiinnostuneelta, mutta silti antoi pakit. Parikin kertaa.
Minä olen ollut kiinnostunut ensi kohtaamisesta saakka ja oletettavasti hänkin on sen huomannut. Silti en ole antanut hänelle mahdollisuutta lähestyä, kun hän on yrittänyt, niin olen vain paennut paikalta. Eli annoin pakit, vaikka en olisi halunnut, vaikka hän ei edes päässyt sitä suoraan kysymään. Miksi annan ymmärtää tunteita olevan ja kuitenkaan en anna meille mahdollisuutta. Ehkä hän ajattelee, että jotenkin vain kiusaan. Tai kuvittelee, että mitään tunteita ei ole koskaan ollutkaan.
Kiitos sinulle vastauksesta. Itkukin pääsi, mutta sai vähän eri näkökulmaa ajatella tätä asiaa.
Tervetuloa joukkoomme!
Mikä? ei kannata kirjottaa mitään jos ei halua lukea. Ei tiedä kuka loukkaa ja ketä. Pahimmillaan käsittää väärin.
Mitä mikä?
"Ei kannata kirjoittaa mitään jos ei halua lukea." Mitä tuolla tarkoitit?
Voisit olla hän..mutta puhut miehestä..hän voisi puhua miehestä, hämätäkseen.
No olen nainen ja puhun miehestä.
Oletko mistäpäin
Pohjois-pohjanmaa. Mutta onko tuolla sinulle väliä, jos miestä kaipaat...
Ymmärrätkö, että hän on nainen oikeasti. Hän ei ole onni tai pohtia tai kukaan muukaan vaan random kaipaaja, joita riittää. Elämällä oppii huomaamaan, että näitä kohtaloita on paljon..
Hän on sekopää, jolla on kameleonttipsykoosi.
kameleonttipsykoosi :D
Täällä palstalla oli joku, joka epäili kaivattunsa palstalla muuntautuvan kameleonttimaisesti vaikka keneksi ja sekä mieheksi että naiseksi.. tätä tyyppiä näyttäs vaivaavan samanmoiset ajatusoireet.. siitä diagnoosi
Jos arvelee jotakuta loukanneensa tai asiat kesken jättänyt ei mielestäni koskaan ole liian myöhäistä pyytää anteeksi. Toisaalta myöskään tunteista puhuminen ei ole koskaan myöhäistä ennen kuolemaa.
Nyt mennään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä mahdollisuuksia vastaan tulee.