Uhrin kuvaus

Erilaisia, huonommin ihmisiin luottavia ihmisiä. Halu puolustaa itseään kaiken maailman pösilöille heidän valheistaan tosin laimenee ajan funktiona, kun huomaa, ettei se ole minkään arvoista eivätkä sellaiset ihmisetkään.

"Erilaisia, huonommin ihmisiin luottavia ihmisiä." ???
Miten ihmeessä narsistien uhreista voisi tulla mitenkään muutamalla muuttujalla kuvattavia?
Narsistien uhreista voi todellakin tulla narkomaaneja, alkoholisteja, laitosasukkeja... He voivat myös kuolla tai heille voi tapahtua mitä tahansa huonoa.
Narsistien uhreista voi tulla myös mitä tahansa muuta positiivista ja hienoa. Tai he jatkavat elämäänsä entisenlaisena.
Itse huomaan, että vaikka jouduin alussa ottamaan melkoisen kirin päästäkseni tasapainoon itseni kanssa, niin nyt olen rauhoittunut huomattavasti. Olen aika tavalla entisenlaiseni, joka on ehkä itselleni pieni pettymyskin... Ehkä todellakin pitäisi olla tyytyväinen.
Vain yksi asia on muuttunut, se on se, miten syvällä sisimmässäni kuuntelen nimenomaan treffikavereita. Annan itselleni mahdollisuuden tutustua, jos muuten olen kiinnostunut, voin jopa muutamankin kerran tavata miestä, jos minulle on siitä jotain iloa. Mutta sen katson aina, että oma etu menee tapaamisissa edelle. Tyhjään en ihastu. Tähän mennessä en ole ihastunut vielä kehenkään, eikä suhteet ole edenneet halaamista pidemmälle. Mutta olen ilokseni huomannut, että voin tuntea lämpöä, hyväksyntää ja kunnioitusta miehiä kohtaan, vaikka en ihastunut olekaan, enkä kiinnostunut enemmästä.

Oikeastaan tunnen tuota lämpöä ja kunnioitusta huomattavasti enemmän kuin ennen. Enää en ajattele, että minun pitää saada jotain voidakseni välittää... Vaan tunnen myötätuntoa pelkästään siitä ilosta, että joku on normaali. Ja kunnioitan enemmän niitä ihmisiä, jotka elävät tässä elämässä tuntevina ja toiset huomioonottavina ilman, että siitä itse itsellensä glooriaa keräisivät. Vaatimattomuus on mielestäni huomattava hyve.
Ja nämä huomiot siis narsistikokemusen jälkeen olen tehnyt erityisesti. Ennen en niin paljoa tuollaista ajatellut, elelin vain.

oiucynt kirjoitti:

Erilaisia, huonommin ihmisiin luottavia ihmisiä. Halu puolustaa itseään kaiken maailman pösilöille heidän valheistaan tosin laimenee ajan funktiona, kun huomaa, ettei se ole minkään arvoista eivätkä sellaiset ihmisetkään.

Kuvailit minut. Tosin exäni ei ollut täyspäinen narsisti, vain narsistisesti häiriöinen.
En siis romahtanut, mutta masennuin, näin painajaisia. En osaa luottaa oikein keneenkään.
Hän tunkeutui minuun kuin iilimato. Pitäisi varmaan käydä jossain terapiassa jossa pääsisin irti. Nykyään analysoin ihmisiä puhki ja mietin heidän taka-ajatuksiaan. Samoin olen käsitellyt oman narsistisuuteni. Mitä minä oikein haluan ihmisiltä?
Jostain syystä edelleen hyväuskoisuuttani vedän noita itsekeskeisiä ihmisiä puoleeni, he kun ovat niin jännittäviä... joo just. Nykyään sentään hälyttyskelloni soivat aika nopeasti, en anna enää alistaa itseäni.

" kykenen nykyään jopa tuntemaan myötätuntoa narsisteja kohtaan. "
Pelottavaa. Et ehkä ole selviytynyt vielä juoksussasi...
Niin kauvan, kuin tuo on sinussa, olet narsistin höpläytettävissä. Myötätunto ei kannata, vaan narsisti käyttää sellaista saadessaan sitä heti hyväkseen.
Minä olen alkanut tuntemaan enemmän myötätuntoa sellaisiakin miehiä kohtaan, joita en ennen olisi huomannutkaan. Kaikki tuntevat ihmiset tarvitsevat empatiaa, muut eivät.
Narsistit voivat tarvita kaljaa, kaljaa, muuta alkoholia, ruokaa, särkylääkkeitä ja kipugeeliä, mutta myötätuntoa he eivät tarvitse.

Pelottavaa_Et_ehkä kirjoitti:

" kykenen nykyään jopa tuntemaan myötätuntoa narsisteja kohtaan. "
Pelottavaa. Et ehkä ole selviytynyt vielä juoksussasi...
Niin kauvan, kuin tuo on sinussa, olet narsistin höpläytettävissä. Myötätunto ei kannata, vaan narsisti käyttää sellaista saadessaan sitä heti hyväkseen.
Minä olen alkanut tuntemaan enemmän myötätuntoa sellaisiakin miehiä kohtaan, joita en ennen olisi huomannutkaan. Kaikki tuntevat ihmiset tarvitsevat empatiaa, muut eivät.
Narsistit voivat tarvita kaljaa, kaljaa, muuta alkoholia, ruokaa, särkylääkkeitä ja kipugeeliä, mutta myötätuntoa he eivät tarvitse.

Ote Paula Salomaan kirjasta ”Narsismin tiedostaminen – toipumisopas narsistille ja uhrille”:

-Ilman anteeksiantoa ei ole rakkautta. Hyväksymällä toistemme virheet ja epäonnistumiset vapaudumme armottomuudesta ja rakkaudettomuudesta ja annamme tilaa toistemme keskeneräisyydelle. Koska emme ota toisten ongelmia omiksemme, emme myöskään loukkaannu yliherkästi ja haavoittuvasti. Anteeksianto ei merkitse kuitenkaan väärän teon kieltämistä; sen sijaan se merkitsee itsensä vapauttamista katkeruudesta ja vihasta. Siksi anteeksianto on rakastava teko ennen kaikkea meille itsellemme.

Aivan. Olen myös antanut anteeksi narsisti-psykopaatilleni jo aikoja sitten. Se on vapauttavaa ja katkaisee kahleen häneen.
Anteeksianto ei kuitenkaan tarkoita sitä väärän teon kieltämistä... Eikä narsistin ollessa kyseessä myöskään minkäänlaista erityistä hyysäämisen sävyistä positiivia häntä kohtaan. Narsistin kohdalla väärää tekoa oli silmittömän loukkaamisen, kavaluuden ja kylmän hyväksikäytön muodossa ihan kauttaaltaan ja täysillä. Mikään tuosta ei ole kadonnut hänestä, eikä hän ole edes tietoinen, että olen antanut anteeksi. Mitä suotta, hän ei ymmärrä siitä mitään, eikä myöskään tarvitse myötätuntoani.
Jota myötätuntoa en häntä kohtaan tunnekaan. Miksi tuntisin, hän ei ymmärtäisi siitä mitään. Kaikki myötätunto narsistia kohtaan on oman energian haaskausta.
Aina kun näen narsistini pyyhältävän jossain, tiedän, että hän pelaa jossain toisten mielenterveydenkin kustannuksella. Aina on kierroksessa petettäviä.
Eivätköhän ne ole ne petettävät ennemminkin, jotka sitä myötätuntoa tarvitsevat?
Mitä saat siitä itsellesi, että annat myötätuntoa narsistille? Jotain sinun täytyy siitä saada? Ehkä jotain glooriaa siitä, että kuulut narsistin hoviin? -Nämä nyt vain tällaisia arvailuja.

"Itsetuntemukseni ja ihmistuntemukseni lisääntyi ja kykenen nykyään jopa tuntemaan myötätuntoa narsisteja kohtaan"

"Hyväksymällä toistemme virheet ja epäonnistumiset vapaudumme armottomuudesta ja rakkaudettomuudesta ja annamme tilaa toistemme keskeneräisyydelle. Koska emme ota toisten ongelmia omiksemme, emme myöskään loukkaannu yliherkästi ja haavoittuvasti."

Niin hyviä pointteja tässä ja siihen liittyen keskustelua myötätunnosta, mitä itsekukin sillä sitten mahtaa tarkoittaakin...

Jos sillä tarkoitetaan kykyä tuntea empatiaa, niin se tarkoittaa jotain sellaista, että

"Empaattinen ihminen ymmärtää toisen yksilön ajattelun, kokemukset ja tunteet. Hän pystyy myös hahmottamaan ja ymmärtämään sitä, miksi tämä toimii niin kuin toimii. "

http://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa/narsismista_yleisesti/narsistin_nakemys_empatiasta/

Mikä tässä tapauksessa tarkoittaa, sitä että ymmärrämme henkilön toimintaa sen pohjalta, että ko. henkilö narsisti ja toimii sen mukaan...

Narsisti kyllä itse mieluusti ilkkuu empatiaa, koska hän itse katsoo olevan sellaisen yläpuolella, olevansa niin ainutlaatuinen, ettei kukaan voi häntä ymmärtää ja sitä kautta tuntea empatiaa häntä kohtaan...

Empatian avulla asetamme myös narsistin tavallaan tavallisten ihmisten joukkoon.

Uskon, että kaikki empatiaan kykenevät pystyvät tuntemaan empatiaa narsistin kaltaistakin jos vain hetkeksi kykenevät asettumaan sen narsistin asemaan sen jälkeen kun ovat tiedostaneet miten onneton ihminen se narsisti pohjimmiltaan on...

Elämä tuo eteemme monenlaisia asioita, joita on vaikea järjellä ymmärtää, mutta en usko että kukaan tieten tahtoen haluaa olla narsisti, että siellä taustalla saattaa juurkin olla sitä rakkaudettomuutta, mikä sitten on aiheuttanut sen häiriön persoonaan, tehnyt hänestä sellaisen ihmisen, kun ymmärrämme tuon, niin se juurkin vapauttaa siitä katkeruudesta ja vihasta, kun ymmärrämme, että narsistikin on alunperin uhri, ja siltä osin oikeutettu myötätuntoon kuin kuka tahansa muukin uhri...

Aloittaja äidin huoleen/kysymykseen liittyen, voisin vastata että kysymys on aiheellinen, varsinkin jos se liittyy vanhemmuuteen, narsisti tosiaan saattaa jättää jälkeensä ihmisraunoita joita kutsutaan narsisteiksi...

"kaikki empatiaan kykenevät pystyvät tuntemaan empatiaa narsistin kaltaistakin jos vain hetkeksi kykenevät asettumaan sen narsistin asemaan sen jälkeen kun ovat tiedostaneet miten onneton ihminen se narsisti pohjimmiltaan on..."
Miten niin "pystyvät". Eikö kannata mennä antamaan taidonnäyte jonnekin muualle. Minulle sitten ottaa korvaan tuo sinun äärettömän jääräpäinen, mahtipontinen ja kaikkivoipa kuvitelmasi, että kykenet vaikka läpi harmaan kiven tuntemaan empatiaa narsistiksi kutsumiamme kohtaankin, koska sinä kykenet asettumaan hetkeksi heikäläisten asemaan. Hold your horses! Hiljennä vauhtia, housut putoo!
Väite: kukaan ei pysty asettumaan narsistin housuihin hetkeksikään. Ei ainakaan sellainen, joka kuvittelee hänen tarvitsevan empatiaa.
Unohda turha hyysääminen, joka kuulostaa vain perässäroikkumiselta. Irroita ote! Anna sen mennä.

"kun ovat tiedostaneet miten onneton ihminen se narsisti pohjimmiltaan on..."
Ja siis sinäkö olet tiedostanut kuinka onneton ihminen se narsisti pohjimmiltaan on? Ja mitenkö, jos saan kysyä?

"Empatian avulla asetamme myös narsistin tavallaan tavallisten ihmisten joukkoon. "
Tuossahan empatia toimii sinun työkalunasi narsistia vastaan. Empati toimii kuin viha tuossa, alentaen kohdettaan, huom, vain sinun silmissäsi johonkin sellaiseen, mihin kohde ei tahdo, eikä varmasti oikeasti liikukaan. Vaan kohde vain jatkaa omalla radallaan entisenlaisena. Sinä olet luonut itsellesi harhan, että sinun empatiantuneesi olisi muuttanut narsistin enemmän sellaiseksi, mikälaisena sinä haluat hänet nähdä, mutta minkälainen hän ei oikesti ole.
Juuri tuossakin narsisti voisi käyttää sinunlaistasi hyväkseen, petkuttaa sinua ja antaa sinun ajatella onnistuneesi hänen taltuttamisessaan, mutta oikeasti hän vain huiputtaisi sinua ja nauraisi sinun "lapsellisuudellesi", jonkalaisia hänen mielestään lapsellisia ihmisiä hän on oikeutettu pettämään. Siinä on narsistin voima.
Päästä todellakin kokonaan irti. Kohtele heitä niinkuin parhaaksi näet, mutta älä usko, että he muuttuvat.

"narsisti tosiaan saattaa jättää jälkeensä ihmisraunoita joita kutsutaan narsisteiksi..."
Mitähän tuollakin mahdoit tarkoittaa... vihjaatko, että kyseisen naisen äiti on narsisti, jonka poika on siksi narsisti...?

"Ja siis sinäkö olet tiedostanut kuinka onneton ihminen se narsisti pohjimmiltaan on? Ja mitenkö, jos saan kysyä?"

Noh, ihan narsisteista hankkimani tiedon perusteella olen mielipiteeni muodotanut...

Mitä tulee muuhun höpinääsi empatiaan liittyen niin tosiaan ny sitte käytän empatiaa työkaluna kun "alennan" jos niin haluaa ymmärtää narsistin tavallisten kuolevaisten joukkoon, vaikka itse ny katson vaan asettavani hänet vähän niinku samalle viivalle, ihmiseksi ihmisten joukkoon...

Ihan mielenkiintoista kun sinäkin vähän kiukkuat tässä, että ikäänkuin narsisti olisi kaiken sellaisen inhimillsyyden yläpuolella, ettei narsistia voi ymmärtää, eikä häneen voi suhtatua kuin ihmiseen, mikä on mielestäni ihan narsistin omakin ajatus, mainitaan jopa virallisissa kriteereissäkin ja en ny jaksa kaivaa mutta mm. Vakninkin mainitsee asiasta, kuin myös siitäkin ettei narsisti halua kuulua joukkoon...

Tiedän kyllä että empatia on narsistille myrkkyä, ettei hän katso sitä tarvitsevansa, mutta itselle, omalle ihmisyydelle, sillä on merkitystä, auttaa ymmärtämään, että meitä ihmisiä on monenlaisia täällä tallaamassa tätä samaa palloa,

Mikä myös mahdollistaa sen irtipäästämisenkin siitä yhdestä kun ymmärtää että niitä hänen kaltaisiaankin on useita/monia muitakin ja omankin kokemuksen osaa asettaa oikeisiin mittasuhteisiin yhtenä kokemuksena mennyttä elämää, että vastaavanlaisiakin kokemuksia kuin oma on muitakin ja ihmiset selviävät niistä ja kyllä voivat tuntea oman ymmärryksensä mukaan empatiaa myös narsistin kaltaisia ihmisiäkin kohtaan...

Kun onneksi sillä narsistilla ny ei ole määräysvaltaa siihen,
mitä ny joku ihminen hänestä ajattelee

Mitä tulee tuohon aloittajaan liittyvään komenttiini, niin en ny vihjannu mitään sen kummemmin , kuhan ny totesin, että narsisti jättää jälkeensä ihmisraunoita joita myös kutsutaan narsisteiksi varsinkin jos kyse vanhemman narsistisuudesta...

"Tiedän kyllä että empatia on narsistille myrkkyä, ettei hän katso sitä tarvitsevansa, "
Ja siis sinä päätät tuota myrkkyä tarjoilla, tahtoi tai ei. Ja vielä katsot että kyse on emptiasta. En ihan pidä näkemyksestäsi. Suoraan sanoen kavahdan ja inhoan tuollaista ajattelutapaa. Edelleen kehoitan, päästä irti, et ole nimittäin päästänyt.
Pidät tärkeänä, että kykenet tuottamaan narsistille jotain, mitä tahansa, tarjoamalla empatiaasi.

"Pidät tärkeänä, että kykenet tuottamaan narsistille jotain, mitä tahansa, tarjoamalla empatiaasi."
Huolehdit > olet tärkeä, sinua tarvitaan.

"Pidät tärkeänä, että kykenet tuottamaan narsistille jotain, mitä tahansa, tarjoamalla empatiaasi."

tsih, huvittaa toi sun sanavalintas, "tuottamaan narsistille jotain", ikäänkuin empatia tuotettaisiin jotakin ihmistä/asiaa varten,

Mutta joo pidän empatiaa, sitä että pystyn ymmärtämään tässä tapauksessa miksi narsistin kaltainen ihminen toimii niinkuin toimii tärkeänä oman itseni kannalta, mikä mahdollistaa asian/kokemukseni asettamista ja hyväksymistä osaksi mennyttä elämää tyyliin shit happens, en ole vastuussa hänen käytöksestään, vaikka taustalla vaikuttavia syitä ymmärränkin ja niiden pohjalta voi tuntea empatiaakin...

Ei mun sitä empatiaa tarvi naristille tuottaa/tarjoilla, se on vaan oma sisäinen tunnekokemus ja tapa löytää itseä tyydyttävä ratkaisu/sovinto tapahtuneeseen nähden...

Ymmärrän kyllä pointtisi että narsisti ny voi uhritua siitäkin jos uhri tarjoilee naristille empatia myrkkyä, vaikkei narsisti tahdokkaan, ohan se varmaan kamalaa, kun ei hän sitä itse halua, eikä tarvitse ja vielä tosiaan jos sillä tavoin alentaa narsistin tavallisen ihmisen tasolle...

Loukkaukseksihan narsisti sen varmasti kokee, mutta ei kait se ny kauheasti narsistia hetkauta, eiköhän se narsistikin jatka elämäänsä sellaisena kuin hän on ihan riippumatta siitä mitä joku eksä hänestä ajattelee...

Etten ny ymmärrä, miksi sinä koet tärkeäksi sen ettei kukaan vaan tuntisi empatiaa narsistia kohtaan.

"tsih, huvittaa toi sun sanavalintas, "tuottamaan narsistille jotain", ikäänkuin empatia tuotettaisiin jotakin ihmistä/asiaa varten, "
Kaikesta päättelen, että sinä nimenomaan haluat tuottaa empatiaa narsistia varten...
Muut, kuten minä, olemme vain "höpisijöitä", kuten asian ilmaiset. Eli on ihmisiä, jotka puhuvat ja keskustelevat (ehkä sinä), sitten on narsistit, joita kohtaan pitää pystyä tuntemaan empatiaa... jolloin ehkä pääsee askelta lähemmäs ihmisyyttä, sitten on pelkkiä höpisijöitä, kuten minä... joihin ei kannata empatiaa haaskata, vaan kannattaa survaista surutta, vaikka olisi kuinka hyviä ajatuksia tahansa tullut.
Näkeehän nyt kaikesta, että empatian tunteminen narsisteja kohtaan on sinulle huomattavan tärkeää ja koet saavasi siitä yhtä paljon hyvää mieltä itsellesi, kuin narsisti on kammottava ja tuottaa pahaa mieltä muille. Ehkä narsisti on kiitollinen sinua kohtaan sinun tuntemastasi myötätunnosta, ja jättää sinut rankaisematta... ja rankaisee vain muita. Eli onko kyse mielistelystä? Mielistelet heitä, joille koet häiväväsi...

"Etten ny ymmärrä, miksi sinä koet tärkeäksi sen ettei kukaan vaan tuntisi empatiaa narsistia kohtaan."
Narsistille tuo näyttäytyy typeryytenä ja mielistelynä, jonka hän kyllä näkee. Tuotahan hän hoviltaan juuri ottaa.
"Jota myötätuntoa en häntä kohtaan tunnekaan. Miksi tuntisin, hän ei ymmärtäisi siitä mitään. Kaikki myötätunto narsistia kohtaan on oman energian haaskausta.

Aina kun näen narsistini pyyhältävän jossain, tiedän, että hän pelaa jossain toisten mielenterveydenkin kustannuksella. Aina on kierroksessa petettäviä.

Eivätköhän ne ole ne petettävät ennemminkin, jotka sitä myötätuntoa tarvitsevat?"
JOKA JOKAISTA KUMARTAA, JOKAISELLE PYLLISTÄÄ.
Eli kuka haluaa sinulta empatiaa, jos tunnet sitä narsistia kohtaan? Ei ainakaan uhri halua sitä samaa empatiaa...
No, minulla on tuosta mielipiteitä, mutta jätän ne nyt kirjoittamatta. Sinua ei oikeasti kiinnosta.

Narsistille_tuo_ kirjoitti:

"Etten ny ymmärrä, miksi sinä koet tärkeäksi sen ettei kukaan vaan tuntisi empatiaa narsistia kohtaan."
Narsistille tuo näyttäytyy typeryytenä ja mielistelynä, jonka hän kyllä näkee. Tuotahan hän hoviltaan juuri ottaa.
"Jota myötätuntoa en häntä kohtaan tunnekaan. Miksi tuntisin, hän ei ymmärtäisi siitä mitään. Kaikki myötätunto narsistia kohtaan on oman energian haaskausta.

Aina kun näen narsistini pyyhältävän jossain, tiedän, että hän pelaa jossain toisten mielenterveydenkin kustannuksella. Aina on kierroksessa petettäviä.

Eivätköhän ne ole ne petettävät ennemminkin, jotka sitä myötätuntoa tarvitsevat?"
JOKA JOKAISTA KUMARTAA, JOKAISELLE PYLLISTÄÄ.
Eli kuka haluaa sinulta empatiaa, jos tunnet sitä narsistia kohtaan? Ei ainakaan uhri halua sitä samaa empatiaa...
No, minulla on tuosta mielipiteitä, mutta jätän ne nyt kirjoittamatta. Sinua ei oikeasti kiinnosta.

Kierroksia, kierroksia...

"Ehkä narsisti on kiitollinen sinua kohtaan sinun tuntemastasi myötätunnosta,"

Jaa ihan niinku sulta taas olisi jääny jotain tähän aiheeseen liittyen ymmärtämättä...

Kuule kun käsittääkseni narsisti on kaikkea muuta kuin kiitollinen vaan asia on juuri päinvastoin, hän kokee kaiken vihjauksenkin siitä, että hän olisi vain ihminen, tavallinen, keskiverto ja ymmärryksen/empatian kohteena loukkauksena itseään kohtaan ja raivoaa sitä vastaan...

Mitä ny muuten tulee tuohon empatian tuntemiseen,
niin kyllä minä tunnen sitä sinuakin kohtaan, empatia on toisen ihmisen näkökulman,käyttätymisen ja reaktoiden ymmärtämistä, eikä sen empatian ny sinällään tarvitse johtaa mihinkään toimintaan vaan se ny vaan on semmonen oma sisäinen kokemus ja sen pohjalta sitten joutuu joskus huokailemaan mitä kaikkea se rakkaudettomuus saakaan aikaan ihmisessä...

Että tässä minä ny kyllä ymmärrän sinuakin, että sinun mielestäsi narsistia ei voi asettaa tavallisten kuolevaisten joukkoon ts. häntä eikä hänen vaikuttimiaan ei voi ymmärtää, eikä tuntea myötätuntoa sellaista ihmistä kohtaan jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö...

Että hyvin sinä ny ainakin tässä kohtaa jaat saman "hulluuden" narsistin kanssa, joka uskoo olevansa kaiken inhimillisen ymmärryksen yläpuolella ja viittauskin siihen koetaan narsistin "alentamiseksi", kuten tuolla ylempänä jo mainitsitkin, ja korostit sitä ettei narsisti tarvitse, eikä halua empatiaa...

Mutta onneksi ny ihmisillä on ajattelun, tunteiden, valinnan vapaus, ettei se narsisti ny sillä tavalla ketään pysty hallitsemaan, vaikka narsistia ny veetuttaiskin, että jotkut ihmiset on erilaisia ja eri mieltä asioista...

Mitä tulee tuohon pyllistämis esimerkkiisi, niin tavallaan se toteutuu jokaisen asian kohdalla jos ajattelee kovin mustavalkoisesti, kuten sinä näyt tekevän. Tässäkään tapauksessa empatian tunteminen narsistia kohtaan, ei sulje pois sitä etteikö empatiaa voi tuntea myös uhria kohtaan jollainen se narsistikin on...

Periaatteessa empatian tunteminen on mahdollista kaikkia ihmisiä kohtaan jos ny hetkeksi kykenee asettumaan sen toisen ihmisen aemaan ja ymmärtämään mitkä kaikki tekijät siellä taustalla vaikuttavat...

Ymmärrän kyllä, että silloin kun itse on loukkaantunut saamastaan kohtelusta niin ei silloin vielä ole sen aika, mutta uskon kyllä monienkin asiaan perehtyniden entisten uhrien jollain tavalla tuntevan empatiaa narsistejakin kohtaan tietäen, että "vammastaan" johtuen he ovat pakotettuja elämään niinkuin elävät...

Empatia ei ole hyysäämistä, eikä toisen ylentämistä tai alentamista, väärien tekojen hyväksymistä yms. vaan kykyä ymmärtää joiltain osin toista ihmistä, häntäkin joka minkään mittapuun mukaan ei ole täydellinen vaikka itse luulee niin...

"Jaa ihan niinku sulta taas olisi jääny jotain tähän aiheeseen liittyen ymmärtämättä..."
Kuvasin tuolla lauseella, jossa puhuin narsistin kiitollisuudesta sinua kohtaan sitä, kuika sinä kuvittelet pääseväsi narsistin suosioon, ja koska et ymmärrä narsistin pohjimmaisia tarkoitusperiä, luulet että sinä voit tehdä narsistin kiitolliseksi itseäsi kohtaan...
Tavallaan on tottakin, hän on tekokiitollinen ihmisille, jotka pyörivät hänen hovissaan hännystelemässä ja tukemassa...
"Tässäkään tapauksessa empatian tunteminen narsistia kohtaan, ei sulje pois sitä etteikö empatiaa voi tuntea myös uhria kohtaan jollainen se narsistikin on.."
Minä uskon, että sinä et tajua narsismia, jos tunnet empatiaa... edelleen syystä, että he eivät ihan aikuisten oikeasti tarvitse sitä. Tunnet empatiaa narsistia kohtaan, koska et voi ymmärtää, että hän ei ole samanlainen ihminen kuin muut.
Ei se, että pitää jotakuta kovasti erikoisena, tarkoita mitenkään, että pitäisi häntä kuolemattomana sankarina, mystisenä seikkailijana, ihailtavana tyyppinä, vaan voi tarkoittaa myös negatiivisia juttuja.
Minä en voi tuntea empatiaa murhaajan tunne-elämällä varustettua kivikovaa huijaria kohtaan, jolla tosiaan aina huiputettavat kierroksessa ja saalistaminen mielessä edellisten sydämet murskattuina ja mieli maahan poljettuina.
Miksi ihmeessä tuntisin empatiaa häntä kohtaan? Olen antanut anteeksi ja kamppaillut noiden kaikkien tunteiden läpi, empatiankin, ja päässyt irti. Kehoitan kaikkia pyrkimään tilaan, jossa päästää kokonaan irti, unohtaa ja jatkaa elämäänsä. Mitään empatioita ei kannata jäädä kantamaan. On tärkeämpiä kohteita, joihin kannattaa empatia suunnata. Narsisti kannattaa unohtaa. Lopulta.

"Kuvasin tuolla lauseella, jossa puhuin narsistin kiitollisuudesta sinua kohtaan sitä, kuika sinä kuvittelet pääseväsi narsistin suosioon, ja koska et ymmärrä narsistin pohjimmaisia tarkoitusperiä, luulet että sinä voit tehdä narsistin kiitolliseksi itseäsi kohtaan.."

Täh, ensin vaahtoat ja ilkut empatian tuntemista narsistia kohtaa, korostat ettei hän halua, eikä tarvitse sellaista, että empatia on myrkkyä narsistille...

Sitten väännätkin asian sellaiseksi, että se on mukamas narsistin mielistelyä ja yritystä päästä narsistin suosioon ja että mukamas narsisti olisi kiitollinen saamastaan empatiasta...

Sitten taas palaatkin vakuuttelemaan, ettei narsisti tarvitse sitä aikuisten oikeasti, ettei sun jutuis ny oikein tahdo olla päätä eikä häntää...

Kuule kun minä ny viis veisaan narsistin tarpeista tässä kohtaa ja en usko narsistin pitävän häneen kohdistetusta empatiasta, saati olevan kiitollinen vaan päinvastoin hän pauhaa sinun laillasi sitä vastaan, koska pitää itseään niin ainutlaatuisena ihmisenä, ettei häntä voi kukaan ymmärtää ainakaan tavis ihminen...

Että empatialla en ny tarkoita tässä mitään sen kummempaa, "kuin pyrkii ymmärtämään toisen ihmisen käytöstä, näkökulmaa ja tunnereaktioita"

http://fi.wikipedia.org/wiki/Empatia

mikä ymmärrys löytyy hankkimalla tietoa niin siitä narsistisestä pers. häiriöstä kuin psykologiasta ja kaikesta ihmismielen kiemuroista, kuten taannoin manipuloinnista ja jopa keskustelutaitoihin liittyvästä argumentoinnista ja erityisesti paluusta sinne alkulähteille jossa ko, häiriö, minävaurio on syntynyt...

Mikä sitten mahdollistaakin sen empatiankin, kun joutuu pakostakin ajattelemaan, että mitä se rakkauden puute pienelle ihmiselle aiheuttaa, puhumattakaan koetuista julmuuksista/sadismista hirveistä lapsuuskokemuksista jotka ovat usemmankin psykopaatin taustalla...

Mitä tulee tuohon mainitsemaasi unohtamiseen ja irtipäästämiseen, niin sinulla ainakin siihen tuntuu olevan kosolti matkaa, kun puhut entisestä kumppanistasi omistavalla etuliittellä ja vielä hiljattainkin teit mahtipontisen aloituksen jossa tuota omistusoikeuttasi ko. ihmiseen erityisesti korostit...

Mitä tulee tuohon unohtamiseen, en olisi siitäkään niin varma, että niin pitäisi tehdä, ehkä kuitenkin on viisain jollain tavalla muistaa, olla jollain tapaa valppaana, ettei itsekkyys ja vääryys pääse siinä omassa maailmassa vallitsemaan...

Että loppuun ny lainaan Vakninia

"Lähtemällä me tuhoamme kiusaajamme ja minimoimme hänen merkityksensä elämässämme. Rakastamalla ja luottamalle uudestaan me kumoamme sen, mitä meille tehtiin. Anteeksiantaminen ei ole koskaan unohtamista. Mutta muistaminen ei välttämättä ole uudelleen elämistä."

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html

"Tavallaan on tottakin, hän on tekokiitollinen ihmisille, jotka pyörivät hänen hovissaan hännystelemässä ja tukemassa..."
...TEKOKIITOLLINEN...
"hän pauhaa sinun laillasi sitä vastaan, koska pitää itseään niin ainutlaatuisena ihmisenä, ettei häntä voi kukaan ymmärtää ainakaan tavis ihminen..."
Pidän narsistia ainutlaatuisena tavallaan, totta. Mutta en samassa mielessä kuin hän itse.
http://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa/narsismista_yleisesti/narsistin_nakemys_empatiasta/
"Empatialla tarkoitetaan myötätuntoa ja kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää sekä tulkita toisen tunteita."
Mielestäni tuo ei ole tyhjentävä selitys empatiasta. Empatiaan liittyy muutakin. On aika ylimielistä väittää, että pystyy tulkitsemaan aina pettävän ja kavalan narsistin tunteita... varsinkin kun ne tunteet ovat aina negatiivisuutta. Silloinkin kun hän viihtyy, hän vain viihtyy, koska löytää tyyntä rauhaa hetkittäin. Hän lepää hetkittäin.

En voi sanoa ymmärtäväni narsistin tunteita. En mitenkään, vaikka kuinka tuntisin Vakninin ja muut teoriat. On vain niin, että en voi ymmärtää petollista kavaluutta, jolla ei ole muita rajoja kun kiire tekemään uusia ja suurempia petoksia.

Tunnen kyllä suurta sääliä vauvoja kohtaan, jotka joutuvat jotenkin vajaahuolehdittuina jäämään kiinni narismiin... On aivan eri asia. Se juttu ei kuitenkaan kanna pitemmälle, koska en hyväksy muiden ihmisten vakavaa vahingoittamista millään verukkeella.

"Rakastamalla ja luottamalle uudestaan me kumoamme sen, mitä meille tehtiin. "
Rakastamalla ja luottamalla, mutta ei rakastamalla narsistia, tai luottamalla narsistiin, vaan muihin ihmisiin.
" Anteeksiantaminen ei ole koskaan unohtamista"
Minulla anteeksiantaminen on johtanut unohtamiseen. En muistele suotta turhanpäiväisiä asioita. Muistamisella, muistelemisella, muistelulla on eroa. Kaikki riippuu siitä, missä mielessä noita tekee.
Minun tavoitteeni on pysyä asiassa, ja suurimman osan päivää työn touhussa. Sitten on paljon sellaista, mihin uppoudun ja elän kuin narsistia ei olisi koskaan ollutkaan.

"On aika ylimielistä väittää, että pystyy tulkitsemaan aina pettävän ja kavalan narsistin tunteita... varsinkin kun ne tunteet ovat aina negatiivisuutta."

Noh, ylimielisyydestä en tiedä, mutta puhutaan tunneälystä ja kyky havaita toisen tunteita kuuluu olennaisena osana empatiaan, oli ne tunteet ny negatiivisiakin , niin tuttuja ja tunnistettavissa olevia niiden pitäisi olla itsekullekkin jos on uskaltautunut itse tuntemaan ja tunnistamaan omia tunteitaan...

Jotenkin kummalliselta tuntuisi sekin, että tunnistaa vain joidenkin ihmisten tunteita, mutta eiköhän ne narsistin negatiiviset tunteet ny useinkin ole hyvinkin näkyvissä ja sitä kautta tunnistettavissa...

Että mielestäni kyllä tiedosta, asioiden, narsistin ajatusmaailman ja toimintapojen ymmärtämisestä on apua, mikä ymmärtäminen ei tarkoita sitä että ne narsistin toimintavat hyväksyisi...

Eihän se narsisti siittä miksikään muutu, mutta oma asenne muuttuu.

"eiköhän ne narsistin negatiiviset tunteet ny useinkin ole hyvinkin näkyvissä ja sitä kautta tunnistettavissa..."
Eivät taida olla näkyvissä...
Juuri nauravan, iloisen ja lempeän huomioonottavan empatiaa jäljittelevän kuoren alla asuu petos. Ei suinkaan petos ole paljaana nähtävissä. Mikä petos se sellainen olisi?

"Eivät taida olla näkyvissä..."

Kyllä ne vaan ovat näkyvissä, silloin kun puhutaan narsisteista.

Toki siinä olet oikeassa, ettei sitä voi alkuun aavistaa vaan tosiaan pitää aluksi ihmistä mukavana, mutta kaikki näytelmät loppuvat joskus ja naamiot riisutaan niin ns. totuus tulee esiin, millainen se ihminen todellisuudessa on...

Että kyllä ne negatiiviset tunteet, kateus, viha, kauna ja katkeruus tulevat esiin muodossa jos toisessa, vaikka narsisti ny yrittääkin omat tunteensa sysätä toisen kontolle...

Itse asiassa jäin oikein miettimään tuota kriteereissä mainittua kateutta (tai luulee toisen kadehtivan) kun lukaisin jostain ketjusta, kommentointia että luullaan jonkun jäävän jostain paitsi, kun narsisteja ei riitä kaikille ja sen vuoksi kadehditaan jopa narsistin uhreja...

Kuullostaa kyllä aika naurettavalta pelkästään ajatuksenakin

No kaikenlaista läppäähän toki täälläkin väliin heitellään, etten tiedä, mutta jos joku tosissaan luulee tuommosta niin empä tiedä mitä ajatella

Anteeksi vaan mutta ma vaan luulen, että vain narsisti voi luulla että narsisteissa on jotain kadehdittavaa, en usko kenenkään muun ajattelevan niin...

No jonkin verran voit peilata tyttäresi tuntoja tuon kohti normaalin kirjoituksista, aiemmin hän kirjoittanut nimimerkillä ei ollut normaali ja satunnaisesti muillakin nimimerkeillä...

Tässä ny tosiaan on ollut pitkään havaittivissa , että joillekkin ihmisille tosiaan syntyy riippuvuus, he ikäänkuin addiktoituvat siihen narsistiin, että tavalla tai toisella haluavat/tarvitsevat ainakin palan siitä narsistista...

Kai sitä hyvinkin voi verrata huumeriippuvuuteen, ilman narsistia elämä ei tunnu miltään.

Mikä neuvoksi, en tiedä.

Uskon kyllä että narsistiriippuuvuudestakin pääsee eroon, siinä kuin mistä tahansa riippuuvuudesta, mutta se vaatinee ensin sen päätöksen ja kosolti tahdonvoimaa ja kyvyn löytää muita mielihyvää tuottavia asioita elämäänsä...

Toisalta tuossa riippuvuudessa on jotain samankltaistakin kuin narsistin ihmisriippuvuudessa, jos tosiaan tilanne on se, ettei ilman sitä narsistia voi olla elämää, ei koe elävänsä vaan narsistin poissa ollessa ilo ja valo katoaa, niitä ei näy missään, kuten tyttäresi tilannetta kuvasit...

Että joiltain osin voisi kannustaa läheisiä pyrkimään siihen, että ikäänkuin vetäisivät sen uhrin mielenkiinnon muihin asioihin, kun se narsistin jatkuva pohtiminenkin vaan ylläpitää sitä riippuvuutta, hän on osa elämää jopa poissaollessaan...

Ymmärrän kyllä äidin huolen, mutta toivon mukaan tässä ei ny käy niin, että se narsisti täyttää ikäänkuin äidinkin pään joka johtaa sitten siihen, ettei tyttären kanssa muusta puhutakkaan kuin narsistista ja siitä miten vaikea narsistista on päästä eroon ja miten ilottomaksi elämä on mennyt kun se narsisti on pois, että ikäänkuin pidetään sitä narsistia tärkeänä puheen aiheena äidin ja tyttärenkin välisissä tapaamisissa jolloin sitä riippuvuutta ikäänkuin pidetään yllä, että joiltain osin äiti voisi pyrkiä johonkin sellaiseen, että kun poissa silmistä niin poissa mielestä, tätä hetkeä ei kannata tuhlata narsistin ajattelemiseen vaan vaikkapa johonkin sellaiseen joka tuottaa hyvää mieltä...

Terapia on toki yksi vaihtoehto, siellä asiaa käsitellään hieman toiseen tapaan, eikä se narsisti ole enää puheiden keskiössä vaan apua hakeva ihminen itse, miten tuosta riippuuvuudesta voisi päästä eroon, kokea elävänsä/olevansa olemassa ilman sitä narsistiakin

Vielä tekee mieli palata aiheeseen sen verran, että kuin luin tuon aloituksen uudelleen, että toivon mukaan äiti ei kohtele tytärtään ihmisraunioina vaan enemmänkin uskoo ja luottaa tyttärensä selviämiseen ja sitä kautta tukee kaikkea sellaista toimintaa joka tuottaa mielihyvää ja vie ajatukset pois siitä riippuvuuden kohteesta/narsistista...

Kannustaa sellaiseen elämään jossa se narsisti jää vähitellen taka alalle vähemmän tärkeänä puheenaiheena ja keskitytään enemmänkin sellaiseen elämään mihin se narsisti ei enää kuuluu, niin pikku hiljaa se ilo ja valo palaa elämään vaikka ei se narsisti enää palakkaan, ymmärtää että elää voi ilman sitä huumettakin joka tässä kohtaa tarkoittaa narsistia...

"voisi kannustaa läheisiä pyrkimään siihen, että ikäänkuin vetäisivät sen uhrin mielenkiinnon muihin asioihin, "
Uskon vain, että noita asioita ei oikein tahdo löytyä. Sen asian, mikä vetäisi sen huomion, pitäisi olla jokin suuri unelma, että se olisi vähintään yhtä tärkeä kuin narsisti, joka on ollut juurikin suuren unelman paikalla.
Narsistin kampeamisen voi aloittaa miettimällä, mikä on ollut ennen narsistia, ehkä jo kauvan ennen elämässä suurin unelma, ja sitten kurssi sitä kohti. Kohti suurta unelmaa...

Minullakin meni kauan, ennenkuin valoa alkoi näkymään. Valehtelematta mietin narsistia joka päivä. Mietin jokaista sanaa ja lausetta, ilmeitä, kaikkea mitä hän oli tehnyt. Koska se oli jotakin niin sairasta, ettei mieleni suostunut ymmärtämään. Yritin ymmärtää omien tunteideni kautta, mutta eihän narsistilla ole samanlaisia tunteita. Kyllä se valo sieltä vielä tulee, usko minua :)

Hyvä avaus. Itse olen vähän samassa tilanteessa. Kyse ei kuitenkaan ole parisuhteesta, vaan yhteisellä työpaikalla tapahtuneesta väärinkäytöksestä, narsistisesta petkuttamisesta ja häikäilemättömästä oman edun tavoittelusta.

Taistelen tällä hetkellä sen ajatuksen kanssa, että pitääkö narsistille antaa anteeksi vai ei? Voisin helposti tuhota narsistin elämän, mutta normaaliin ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuuluu armo ja anteeksianto. Jotenkin ajattelen niin, että pitäisi pystyä asettumaan narsistisen maailmankuvan yläpuolelle siitäkin huolimatta, että se merkitsisi joustamista omissa oikeuksissa. Tähän maailmankuvaan ei kuulu itsearvoinen kostaminen.

Kanssakäymisen narsistin kanssa tekee vaikeaksi juuri se, että mitkään "normaalit" sisäänrakennetut ihmisten välisen vuorovaikutuksen pelisäännöt eivät päde. Jos antaa anteeksi, niin narsisti katsoo, että hänen kuuluikin saada anteeksi. Ja narsisti ei tosiaan ymmärrä myötätuntoa. Eikä narsisti epäröisi hetkeäkään tuhota elämääni, mikäli se vain olisi mahdollista.

Toistaiseksi olen soveltanut sitä ohjetta, että juokse niin pitkälle kuin mahdollista, ota etäisyyttä, äläkä katso taaksesi. Pahinta narsistille on kun ei anna huomiota (lähdettä). Ja sen olen huomannut, että tämä osittain myös toimii. Kun lähde ehtyy, niin narsistin on pakko tehdä entistä riskialttiimpia tekoja huomion saamiseksi.

Narsistin uhrien syyllistäminen, mitä tälläkin palstalla välillä tapahtuu, on väärin. Varmasti on ihan totta, että narsistin uhreissa on enemmän ohutnahkaisia narsisteja ja läheisriippuvaisia. Uhreissa on varmasti vikaa, meissä kaikissa on. Mutta silti, se ei tee narsistin toimista moraalisesti oikeita. Väärin on väärin ja se pitää pystyä sanomaan ääneen.