On sammunut vuoden 2013 aikoihin ja sen jälkeen en ole saanut tyydytystä mistään. Mikään ei kiinnosta eikä mikään tunnu miltään. Iloa ja hyvää oloa en saa enää mistään mikään iso tai pieni asia ei tunnu enää miltään. Ei loma tai mitkään asiat mitä ostan niin ei enää anna tyydytystä, kaikki tuntuu vaan tyhjältä.
elämänilo ja valo
siinä_oli_elämä
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Elämänvaiheet vaihtelee. Joskus tulee parin-kolmen vuoden hiljainen kausi, ja siitä taas palautuu, ellei kyseessä ole masennusta tms.
Toinen vaihtoehto on, että olet Jumalan kutsussa. Minulla se ilmeni sisäisenä janoamisena, johon mikään maallinen ei riittänyt. Tyhjyys huusi jonkin suuremman ja ihanan puoleen. Onneksi ymmärsin ottaa Jumalan vastaan, eikä tyhjyyden tunne ole koskaan sen jälkeen palannut.
Maailma on pullollaan ihmisiä, jotka ovat ottaneet Jumalan vastaan, mutta ovat joutuneet kuitenkin luopumaan hengestään, koskemattomuudestaan ja toimeentulostaan jne. On lähes ylimielistä kuvitella, että yltäkylläsyyden ympäröimässä länsimaisessa yhteiskunnassa elävä saisi mielensä kirkkaaksi ja eloisaksi antautumalla jumalalle (kenelle niistä?). Toki kyseessähän voi olla ns. hyvä psykoosi, jolloin uskottelee kaiken hyvän johtuvan jumalasta.
Toiset uskoo homeopatiaan, toiset jumalaan.
Minulla on ollut pitkään sama ongelma. Syön Voxra nimistä masennuslääkettä. Se on stimulatiivinen ja vaikuttaa dopamiinin kautta energisoivasti ja mielihyvän kokemuksia lisäävästi. Ota selvää Voxrasta. Se voisi auttaa.
Mun valot on sammuneet jo kauan aikaa sitten, kymmenen vuotta ei riitä mittamaan
sitä ajanjaksoa. Vaan en suostu mielen myrkkyjä tunkemaan vapaaehtoisesti
naamaani, oli mitä oli ja tuli mitä tuli.
Tunnen samoin. Mummoni kuoli sinä vuonna ja sain pakit naiselta johon olin ihastunut. Välillä on valoisampia kausia, mutta palaan aina samaan tyhjyyteeen. Saisinpa edes hetken kokea rakkautta