Hei kaikille.
Olen 22-vuotias nainen ja raskaana mutt nyt on huolta meillä kovasti.
Kävin 31.3 TK:ssa tekemässä raskaustestin outojen oireiden vuoksi. Tuolloin testi oli vielä negatiivinen, selvästi. En uskonut kuitenkaan tulosta, oli semmoinen olo että ei pidä paikkaansa ja tein 4.4 haalean haalean positiivisen testin. Luulin haamuksi ja oman mielenrauhan vuoksi tein uuden testin 6.4 - hieman tummempi viiva. Päätin ostaa testin joka havaitsee varhain alkaneen raskauden ja siihen ilmestyi kirkas punainen viiva. Olin siis raskaana, vihdoin.
Neuvolassa laskettiin että olin silloin noin viikolla 6 1 ja minulle varattiin varhaisultra TK:sta asian varmistamiseksi. Tuolloin alkion olisi pitänyt olla jo 9vk ikäinen ja sykkeiden ja kaiken näkyä kauniisti.
Ultraan meno jännitti ihan sikana : mitäs jos jokin on pienessä? Ultra teki TK:n yleislääkäri. Lääkäri havaitsi että alkio siellä on, hyvin kiinnittynyt ja lapsiveden ympäröimänä. Sitten tuli hiljaista ja lääkäri kysy koska tein positiivisen testin. Vastasin että kuun alusta. Lääkäri sanoi että alkio on viikkoihin nähden liian pieni, vastasi viikkoja 5-6 eikä sykettä näkynyt. Meni pala kurkkuun. Lääkäri sanoi että voi olla että kierto on ollut odotettua pidempi ja raskaus on alkanut odotettua myöhemmin tai voi olla että raskaus on mennyt kesken. Pelästyin ihan hirveästi, miehestä puhumattakaan. Saimme uuden ajan 2vk päähän ja lääkäri sanoi vielä että jos kesken on mennyt, niin tulee ennen seuraavaa ultraa ulos.
Nyt on sitten meillä kauhea huoli ja murhe kokoajan. Olen koittaut miettiä miehen kanssa ja ollaan ainakin kalenterista laskettu, että hitto soikoon, olisiko viikkoja oikeasti vasta 6? No kyllä me laskemalla saatiin kyllä se 6vk, eli oltiinko me vain liian hätäsiä ja laskettu alkujaankin väärin niitä viikkoja? Mä olen ihan hirveen huono syömään, väkisin koitan syödä jotain mikä maistuu. Mietin että ehkä syön liian vähän, nyt ultran jälkeen olen syönyt enemmän, vaikka pahaa tekee. Halutaan uskoa että oli vain liian aikaista mutta pelko on kokoajan että mitä jos ....
Neuvolan täti oli heti jotenkin ... masentava. Määräsi verikokeet hcg (?) arvon selvittämiseksi mutta en jotenkin haluaisi mennä.. pelottaa kauheasti.
Koko alkuraskaus on ollut "kivuton ja vuodoton". Ei mitään ihmeempiä kipuja ja verenvuotoja ole ollut. Rauhassa olen ottanut, kaikki riehuminen jäänyt heti vähemälle. Raskausoireita on edelleen : pahoinvointi, rinnat aristaa toisinaan ja itkuherkkyyttä on tullut uutena esille. Kaikki liha ällöttää ja söisin vain kasviksia ja heledmiä, "kaikkea raikasta". Ennen raskautta en polttanut eikä alkoholikaan ole koskaan maistunut. Hiven on BMI laskurin mukaan liikaa painoa, mutta neuvolassa sanoivat että paino on OK. Liikun ja syön terveellisesti.
Onko kellään kokemusta että viikot olisivat olleet pielessä ja raskaus jatkunut onnituneesti loppuun asti. Vai onko tämä nyt sitten vain mennyt kesken. Kumpi on "yleisempää"? Miten tuohon 13.5 ultraan kannattaisi varautua? Nyt vähän tsemppiä ja kokemuksia kaipailee hän.
Olen 22-vuotias nainen ja raskaana mutt nyt on huolta meillä kovasti.
Kävin 31.3 TK:ssa tekemässä raskaustestin outojen oireiden vuoksi. Tuolloin testi oli vielä negatiivinen, selvästi. En uskonut kuitenkaan tulosta, oli semmoinen olo että ei pidä paikkaansa ja tein 4.4 haalean haalean positiivisen testin. Luulin haamuksi ja oman mielenrauhan vuoksi tein uuden testin 6.4 - hieman tummempi viiva. Päätin ostaa testin joka havaitsee varhain alkaneen raskauden ja siihen ilmestyi kirkas punainen viiva. Olin siis raskaana, vihdoin.
Neuvolassa laskettiin että olin silloin noin viikolla 6 1 ja minulle varattiin varhaisultra TK:sta asian varmistamiseksi. Tuolloin alkion olisi pitänyt olla jo 9vk ikäinen ja sykkeiden ja kaiken näkyä kauniisti.
Ultraan meno jännitti ihan sikana : mitäs jos jokin on pienessä? Ultra teki TK:n yleislääkäri. Lääkäri havaitsi että alkio siellä on, hyvin kiinnittynyt ja lapsiveden ympäröimänä. Sitten tuli hiljaista ja lääkäri kysy koska tein positiivisen testin. Vastasin että kuun alusta. Lääkäri sanoi että alkio on viikkoihin nähden liian pieni, vastasi viikkoja 5-6 eikä sykettä näkynyt. Meni pala kurkkuun. Lääkäri sanoi että voi olla että kierto on ollut odotettua pidempi ja raskaus on alkanut odotettua myöhemmin tai voi olla että raskaus on mennyt kesken. Pelästyin ihan hirveästi, miehestä puhumattakaan. Saimme uuden ajan 2vk päähän ja lääkäri sanoi vielä että jos kesken on mennyt, niin tulee ennen seuraavaa ultraa ulos.
Nyt on sitten meillä kauhea huoli ja murhe kokoajan. Olen koittaut miettiä miehen kanssa ja ollaan ainakin kalenterista laskettu, että hitto soikoon, olisiko viikkoja oikeasti vasta 6? No kyllä me laskemalla saatiin kyllä se 6vk, eli oltiinko me vain liian hätäsiä ja laskettu alkujaankin väärin niitä viikkoja? Mä olen ihan hirveen huono syömään, väkisin koitan syödä jotain mikä maistuu. Mietin että ehkä syön liian vähän, nyt ultran jälkeen olen syönyt enemmän, vaikka pahaa tekee. Halutaan uskoa että oli vain liian aikaista mutta pelko on kokoajan että mitä jos ....
Neuvolan täti oli heti jotenkin ... masentava. Määräsi verikokeet hcg (?) arvon selvittämiseksi mutta en jotenkin haluaisi mennä.. pelottaa kauheasti.
Koko alkuraskaus on ollut "kivuton ja vuodoton". Ei mitään ihmeempiä kipuja ja verenvuotoja ole ollut. Rauhassa olen ottanut, kaikki riehuminen jäänyt heti vähemälle. Raskausoireita on edelleen : pahoinvointi, rinnat aristaa toisinaan ja itkuherkkyyttä on tullut uutena esille. Kaikki liha ällöttää ja söisin vain kasviksia ja heledmiä, "kaikkea raikasta". Ennen raskautta en polttanut eikä alkoholikaan ole koskaan maistunut. Hiven on BMI laskurin mukaan liikaa painoa, mutta neuvolassa sanoivat että paino on OK. Liikun ja syön terveellisesti.
Onko kellään kokemusta että viikot olisivat olleet pielessä ja raskaus jatkunut onnituneesti loppuun asti. Vai onko tämä nyt sitten vain mennyt kesken. Kumpi on "yleisempää"? Miten tuohon 13.5 ultraan kannattaisi varautua? Nyt vähän tsemppiä ja kokemuksia kaipailee hän.
Vastaukset 1
Vanhimmat
voihan se olla, että viikot on pielessä. jos muita oireita on ja ei vielä ole vuotojakaan tullut, niin yritä rauhoittua. minun mantrani elämässä on, että kaikki on hyvin niin kauan kuin ei ole. eli et voi tietää, mitä mahassa tapahtuu, joten kaikki voi olla hyvinkin. vasta kun tiedät selkeistä merkeistä, mitä tapahtuu, niin sitten ala murehtimaan. älä sure etukäteen!
ja jos lääkäri oli yleislääkäri, niin en tiedä, kuinka kokenut ultraaja hän oli. se tulos riippuu niin laitteen vanhuudesta, ultraajan taidoista yms. paras esimerkki tästä on, että siskon vauvan painoarvio annettiin viikko ennen synnytystä vanhalla ultralaitteella 2,6kg ja sieltä tulikin 3,7kg painava tyttö :O
ja mulla vanhalla ultralla jäi synnytyksen jälkeen havaitsematta kohtuun muodostuneet hematoomat, jotka aiheuttivat kohtutulehduksen, vaikka lääkäri sanoi ultralla katsoessa, että ei oo mitään poikkeavaa. sitten kun jouduin takas sairaalaan ja katottiin uudella laitteella, niin niinpä sieltä löytyikin 3 isoa hematoomaa.
eli älä murehdi liikaa, aina lääkäreihin ja laitteisiin ei voi satavarmasti luottaa.