jään kuitenkin yksin

tykkään elää elämääni muiden kautta :)

en pyydä anteeksi keneltäkään , vaikka syytä ehkä olisikin , jään lopulta yksin , olkoot se anteeksipyyntöni että kärsin lopulta yksin :) en minä hymyile :)

joutuisin pyytämään kaikilta anteeksi , kaikilta joihin olen joskus törmännyt , ei minun aikani sellaiseen riittäisi :)

ei ole ihmistä jolta en joutuisi pyytämään anteeksi :)

Haluan vain rauhan. Pakko päästää irti.

Niin makaa kun petaa. Valitettava tosiasia.

Jos olisitt minun kultainennoutaja, niin sanoisin, että meitä ei ohjaa pelko, meitä ohjaa ja yhdistää rakkaus, olen siitä ihan varma. Ajattelet tietysti, mistä tiedän sen, minä vain tunnen sen. En väitä, että eikö tämä ole ollut raskasta, on, mutta tiedän, että me olemme toisillemme. Valon pilkahdukset muuttuvat valoksi, jos otat tassuusi puhelimen, ja näpyttelet minulle pienen viesti:D Tänään minulla on ollut todella "tulevaisuuden uskoa täynnä" -päivä meidän suhteen, mutta on ollut monia hetkiä, että en ole jaksanut edes ajatella, on ollut liian paljon ikävää ja liian vähän läheisyyttä ja läsnäoloa (ei edes nähty). Mikä meitä yhdistää? Luonteiden erilaisuus, koska olemme toistemme vastakohtia, mutta meidän sydämemme ja sielumme jyskyttää samaa tahtia, ja se on kuitenkin se oleellisin juttu. Se, mitä minä näen ja kaipaan sinussa, on ne syvät ajatukset ja taiteellisuus. Tiedätkö, minä olen "laskelmoivien" ihmisten ympäröimä. Joo, saan aina vastauksen, ja luennon, jos puhutaan tuloista tai menoista, katteesta tai kannattavuudesta, mutta olen lopen kyllästynyt siihen! Tiedän, että ne ovat tärkeitä ja hyvin mielenkiintoisia asioita, kun niihin perehtyy, ja alkaa jotakin ymmärtämään siitä yhtälöstä, mutta ei elämä EI VOI OLLA pelkkää laskemista, menoja ja tuloja! Mun maailmani on paljon enemmän, se on paljon syvällisempää. Minun maailmassani on elämän tarkoitus, ja se tarkoitus ei ole tuloja ja menoja. Mitä minä kaipaan - ihan arkisia asioita, juoda sunnuntain aamukahvit yhdessä, ja keskustella yhdessä taiteesta, historiasta, musiikista, politiikasta, maailmanrauhasta tai rauhattomuudesta, minulla vaan ei ole juttukaveria siihen, koska elämme niin eri linnunradoilla. Ei elämä voi olla pelkkää matemaattista yhtälöä, johon löytyy aina vaan ratkaisu, mutta ei koskaan syvällisempää merkitystä. Kaipaan hetkiä, jolloin voisi yhdessä kuunnella musiikkia, lukea yhdessä vaikka Hesari, voisin kurkkia toisen olan takaa uteliaana, kun toinen piirtää tai kirjoittaa runoja;D tai mennä yhdessä rantaan ihastelemaan merta. Ihan mitä vaan muuta kuin pelkkää mitattavissa olevaa suorittamista. Tulen kohta hulluksi;DDD. Haluaisin vain yhdessä tekemisen meininkiä oman rakkaan ihmiseni kanssa, joka on kiinnostunut samankaltaisista asioista, vaikka nyt puistossa käveleminen, soutuveneellä soutaminen, taidenäyttelyt, yhteiset aamukahvit..