Joutomaa kuntoon

Nokkonen on hyvä ja monin tavoin tärkeä kasvi. Älä hävitä nokkosia.

Onko joutomaa on tarkoitus pitää puoliksi luonnontilassa? Sinne voi istuttaa valko- ja sinivuokkoja, kiurunkannusta, linnunhernettä, kotkansiipeä. Nokkoset ym. voi antaa olla paikoillaan. Alppiruusut menestyvät puiden varjossa. Myös nauhukset voisivat sopia.

Tarkoitus olisi ettei hoitoa pahemmin vaatisi kun on sitä tekemistä tarpeeksi tuossa varsinaisella piha-alueella. Tilasin nyt niittysiemensekoitusta, joka sisälsi kotimaisia kuivahkolle ja osin varjoisalle alueelle sopivia niittykasveja. Sen pitäisi kaiken järjen mukaan tuossa toimia kun pääosin hiekkaa pienen multakerroksen alla ja varjoa on suuren osan päivästä.

Minkälainen metsä siinä oli? Laita uudet puuntaimet kasvamaan ja tee siihen vaikka eksoottinen sekasotku ulkomaisia erikoislajeja. Mustilan arboretumista tilaat postissa tai haet itse ja perustat vaikka minkämoisen arboretumin.
Vältä suuria kaupallisia puutarhoja, alkuperät usein Suomessa menestymättömiä ja juuret vuosia sotkussa purkeissaan.

Niittyjen perustamisessa on se ongelma että ne pitäisi itse niittää vuosittain tai sinne leviää luonnostaan pioneerilajeja ja pian siinä onkin paju-koivu-leppä-sekasotku jota sitten saakin savottaa lopun ikäänsä tai kääntää maa uudestaan ympäri. Vain raaka sora pysyy avoimena ihmisiän ja lopulta sekin kasvaa mäntyjä parissa sadassa vuodessa.

Heti vaan tammet, vaahterat, jalavat ja lehmukset sinne kasvamaan niin parissa kymmenessä vuodessa on oma kotikutoinen lehtometsä jonne sitten voi ne valkovuokot ja kotkansiivetkin varmasti menestyen istuttaa.

Täysin avoimessa maastossa tammen lisäksi menestyvät tietenkin kaikenmoiset kukkivat hyötypuut, omenat, kirsikat, luumut ja edellämainittujen koristemuodot.
Tai vaikka sadassa vuodessa metrin leveäksi kasvava jättipoppeli.
Pioneerilajeja kun ovat. Vaahterat, kuuset, pihdat ja esimerkiksi hevoskastanja (ouluun asti kestävä) kärsivät täysin avoimessa paahteessa.