MTV3 tänään kello 14:36
----- 8< -----
Elinkautisvanki vapaaksi vähintään 12 vuotta istuttuaan
Hallitus esittää, että elinkautisvangit vapautuisivat istuttuaan vähintään 12 vuotta. Päätöksen elinkautisvangin päästämisestä ehdonalaiseen vapauteen tekisi Helsingin hovioikeus. Jos vankia ei päästetä ehdonalaisen vapauteen, asian voisi viedä uudestaan hovioikeuteen kahden vuoden välein. Hallitus päätti lakiesityksen sisällöstä tänään. Esitys on osa laajaa vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa koskevaa uudistusta.
Nykyisin elinkautisvanki voi vapautua vain presidentin armahduksella. Perustuslaissa oleva presidentin armahdusoikeus säilyisi. Hallituksen esityksen mukaan sitä tulisi käyttää yksittäistapauksissa, esimerkiksi vangin sairastuttua vakavasti. Elinkautisvangit istuvat Suomessa keskimäärin 11-12 vuotta. Osa tuomioista kestää jopa 17-18 vuotta.
(MTV3-STT)
----- 8< -----
Mahtaakohan tuo lakiesitys mennä läpi? On nimittäin huomattava, että useat kansanedustajat saattavat eduskunnassa ilmaista huolensa siitä (pitää seurata eduskunnan keskusteluja), että tästä laista tulisi armahdusautomaatti, joka käytännössä laskisi jokaisen elinkautisvangin vapaaksi 12 vuoden istumisen jälkeen. Tällainen lopputulos ei ensinnäkään olisi yllättävä, ottaen huomioon nykyiset lait ja käytännöt määräaikaisvankien ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä. Toisaalta sellainen lopputulos ei olisi suotava, ottaen huomioon eräät elinkautiseen vankeuteen johtaneet teot ja niiden törkeyden. Käytännössä parempi ratkaisu olisi ollut laittaa "12 vuoden" tilalle "15 vuotta" ja säätää lisäksi niin, että tästä eteenpäin olevissa elinkautistuomioissa voitaisiin tuomioistuimen harkinnan mukaan säätää korkeampikin minimiaika kuin 15 vuotta (tulisi kysymykseen esim. sarjamurhaajien ja terroristien kohdalla).
----- 8< -----
Elinkautisvanki vapaaksi vähintään 12 vuotta istuttuaan
Hallitus esittää, että elinkautisvangit vapautuisivat istuttuaan vähintään 12 vuotta. Päätöksen elinkautisvangin päästämisestä ehdonalaiseen vapauteen tekisi Helsingin hovioikeus. Jos vankia ei päästetä ehdonalaisen vapauteen, asian voisi viedä uudestaan hovioikeuteen kahden vuoden välein. Hallitus päätti lakiesityksen sisällöstä tänään. Esitys on osa laajaa vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa koskevaa uudistusta.
Nykyisin elinkautisvanki voi vapautua vain presidentin armahduksella. Perustuslaissa oleva presidentin armahdusoikeus säilyisi. Hallituksen esityksen mukaan sitä tulisi käyttää yksittäistapauksissa, esimerkiksi vangin sairastuttua vakavasti. Elinkautisvangit istuvat Suomessa keskimäärin 11-12 vuotta. Osa tuomioista kestää jopa 17-18 vuotta.
(MTV3-STT)
----- 8< -----
Mahtaakohan tuo lakiesitys mennä läpi? On nimittäin huomattava, että useat kansanedustajat saattavat eduskunnassa ilmaista huolensa siitä (pitää seurata eduskunnan keskusteluja), että tästä laista tulisi armahdusautomaatti, joka käytännössä laskisi jokaisen elinkautisvangin vapaaksi 12 vuoden istumisen jälkeen. Tällainen lopputulos ei ensinnäkään olisi yllättävä, ottaen huomioon nykyiset lait ja käytännöt määräaikaisvankien ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä. Toisaalta sellainen lopputulos ei olisi suotava, ottaen huomioon eräät elinkautiseen vankeuteen johtaneet teot ja niiden törkeyden. Käytännössä parempi ratkaisu olisi ollut laittaa "12 vuoden" tilalle "15 vuotta" ja säätää lisäksi niin, että tästä eteenpäin olevissa elinkautistuomioissa voitaisiin tuomioistuimen harkinnan mukaan säätää korkeampikin minimiaika kuin 15 vuotta (tulisi kysymykseen esim. sarjamurhaajien ja terroristien kohdalla).
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen kanssasi täysin samaa mieltä, rangaistuksien kesto tulisi murhissa olla joko niin kuin aiemmin, että presidentti voi vain vapauttaa tai vähintään 15 vuotta vangeutta ja senkin jälkeen olisi mahdollisuus jatkaa rangaistusta teon raakuudesta riippuen. Kuten esim. kolmosmurhaajia Oulusta ei tulisi koskaan päästää vapaalle hehänolivat jo aiemminkin heiluneeet puukkojensa kera joten todennäköiseti tulisivat myös jatkossakin
Pelkään pahoin, että nyt olevasta hallituksen esityksestä on seurauksena vain se, että kyseinen elinkautisvankeja koskeva kohta putoaa pois lakivaliokunnassa tai hylätään eduskunnassa jonkun kyseistä kohtaa vastaan tehdyn vastalauseen perusteella. Tällöin ei ratkaista sitä probleemaa, että elinkautisvankien lukumäärä on rajussa kasvussa ja joidenkin osalta tuomion todellinen pituus määräytyy lopulta mielivaltaisin perustein. Erityisesti heijastuu kysymys siitä, kuka on presidenttinä ja onko hän ensimmäistä vai toista kautta. Toista kautta oleva presidentti kun voi armahtaa useampia ilman pelkoa kansansuosion romahtamisesta ja juuri tähän perustuivat useat Mauno Koiviston ajan löyhemmät armahdukset. Kuitenkin tämän keskimääräinen ajallinen vaikutus elinkautisen pituuteen on useita vuosia ja tämä usean vuoden epämääräisyysväli siis tulee ihan muusta kuin tekojen törkeydestä ja tuomioistuinten harkinnasta. Lisäongelmana on se, että hallituksen esityksessä on laaja lakipaketti, joka koskee vankeusajan suorittamisen suunnittelua ja sen osalta elinkautisvankeja koskevat pelisäännöt ovat ratkaisevan tärkeitä.
Hallituksen pitäisi mieluiten ensin varmistaa pakettinsa läpimeno alkuvaiheessa tiukoin säännöin, s.o. korjata 12 vuoden vähimmäisaika 15 vuodeksi ja antaa erityistapauksissa tuomioistuimille mahdollisuus määrätä pidempikin vähimmäisaika. Kun sellainen järjestelmä ehtisi olla voimassa vuosikymmenen (jolloin toimivuus nähtäisiin nykyisten elinkautisvankien kohdalla), voitaisiin siinä vaiheessa vähimmäisaikaa korjata alaspäin jos se osoittautuisi perustelluksi.
Tämä esitys aiemmista vastaavista poiketen, tuotiin siis lopultakin eduskunnalle koodinumerolla HE 262/2004, ja eduskunta kävi siitä lyhyen ja intohimottoman lähetekeskustelun eilen keskiviikkona. Ilmeisesti kansanedustajat eivät olleet tähän edes jaksaneet kunnolla perehtyä eivätkä pohtia esitysten syvällisempiä merkityksiä (elinkautisen ohella lievennetään myös pakkolaitos- eli pyttytuomioita). Asia lähetettiin puhemiesneuvoston esityksen mukaan lakivaliokuntaan, joka antaa sille lausunnon. On mahdollista, että se ei siellä mene ohi samalla tavalla olankohautuksella, koska esimerkiksi 1990-luvun puolenvälin rikoslainuudistuksessa silloinen hallitus yritti saada murhasta elinkautisen ohelle vaihtoehtoiseksi 12 vuoden määräaikaista tuomiota, mutta lakivaliokunta saksi tämän kohdan pois pitäen sitä liian lievänä. Omasta mielestäni suurin oikeustekninen ongelma esityksessä on Helsingin hovioikeuden rooli - sen pitäisi olla normaalissa oikeusjärjestelmässä Helsingin hovioikeuspiirin muutoksenhakutuomioistuin eikä mitään muuta. Tällainen kaksoisrooli saattaa peräti ruuhkauttaa Helsingin HO:n muihin kollegatuomioistuimiinsa nähden. Lainvoiman saaneiden rikosseuraamusten täytäntöönpanoa koskevat oikeudenpäätökset, kuten lakiin perustuvat ehdonalaiskäsittelyt pitäisi mielestäni mieluummin hoitaa sitä varten varta vasten olevassa tuomioistuimessa tai lautakunnassa. Ja tietysti - edes vähän lisää särmikkyyttä siihen, millä edellytyksin törkeisiin väkivaltarikoksiin syyllistyneet lasketaan ehdonalaiseen. Liika automatiikka, kaavoihin kangistuminen ja tapauskohtaisen harkinnan puute johtavat välillä kanssaihmisten turvallisuutta vaarantaviin lopputuloksiin.
Pahoittelen monologia, mutta tarkempi tutkimus osoitti, miksi nämä rikoslakipaketit menevät "kuin koira veräjästä". Koko eduskunnan huomio on sinällään tärkeissä talousarvioesityksissä ja verotuskysymyksissä, joissa on niissäkin tapahtumassa varsin radikaaleja muutoksia, joten useimmat edustajat eivät yksinkertaisesti ehdi tutkia massiivisista pinoistaan, mitä juuri nämä lait pitävät sisällään. Hyvä taktiikka, jos esitykset halutaan vain saada huomaamatta läpi, mutta huono, jos ajatellaan demokratian periaatteita ja kansalaismielipidettä. Rangaistusten löyhyys tiettyjen rikoslajien kohdalla on muodostumassa Suomessa isoksi ongelmaksi ja kun näitä nyt ikään kuin huomaamatta sorvattavia pykäliä sitten sovelletaan niinkuin ne lukevat, tulevat ne varmasti monessa tapauksessa herättämään epäuskoisuutta ja tyrmistystä. Erikoisesti koen ongelmaksi sen, että niin täällä kuin monella muullakin foorumilla lisääntyvät raakaakin omankädenoikeuden lisäämistä puoltavat kirjoitukset aina kun tulee ehdonalaisia lastenraiskaustuomioita tms. Tulevaisuus pitänee huomassaan edelleen saman ilmiön.
Tulisi valtiolle/veronmaksajille paaaaljon edullisemmaksi päästää sekopäät taivaaseen.
Katson kuolemanrangaistukseen liittyvän niin paljon perustavanlaatuisia ihmisoikeusongelmia, että on parempi pysyä vankeusrangaistusten merkityksen pohdinnassa kuin siirtyä "jenkkiläiselle" linjalle.
Valitettava totuus on se, että tuomioistuimet alimmasta varsinkin korkeimpaan tuomitsevat sanktiot
asteikon alapäästä. Mikä lienee se kammottavin rikos jota siellä odotellaan tapahtuvan, ennen kuin maksimit otetaan käyttöön. Elinkautinen on elinkautinen, kaksi viimeistä presidenttiä ovat Koiviston jälkeen ansiokkaasti jämäköittäneet linjaa, hatunnosto heille! Varmasti on maailmanparantajia, jotka haluavat tappajat ja lastenraiskaajat vapauteen, mutta haluavatko he naapuriinsa asumaan? Tosin eiväthän he sitä tiedä, kun ei heidän henkilölisyyttään saa paljastaa. Ja onhan autot ja bussit keksitty.
"Lainvoiman saaneiden rikosseuraamusten täytäntöönpanoa koskevat oikeudenpäätökset, kuten lakiin perustuvat ehdonalaiskäsittelyt pitäisi mielestäni mieluummin hoitaa sitä varten varta vasten olevassa tuomioistuimessa tai lautakunnassa. Ja tietysti - edes vähän lisää särmikkyyttä siihen, millä edellytyksin törkeisiin väkivaltarikoksiin syyllistyneet lasketaan ehdonalaiseen. Liika automatiikka, kaavoihin kangistuminen ja tapauskohtaisen harkinnan puute johtavat välillä kanssaihmisten turvallisuutta vaarantaviin lopputuloksiin."
Pitää täysin paikkansa, on erittäin huolestuttavaa
miten liukuhihnalta nykyään hoidellaan lomat ja ehdonlaiset. On ollut useita tapauksia, kuten lehdistä olemme lukeneet, että lomavanki tai ehdonalaisessa ollut on pahoinpidellyt tai jopa tappanut jonkun. Ilmoitetaanko edes todennäköisille uhreille ja koston kohteille, koska epäilty pääsee lomille tai vapaalle? tuskinpa...
Tehdään aivan älyttömästi, jos katsotaan uhrien kannalta. Milloin viedään henki, lapsiltä isät jne. Mutta tällä soutamisella ja huopaamistyylillä niihinkin saadaan inhimillinen näkökulma. Varsinkin tekijöiden osalta. Suomessa edelleenkin ajatellaan, ettei täällä tapahdu mitään vakavaa ja kaikki on selitettävissä Jeesusmaisesti yleiseksi hyväksi tai kohtaloksi. Edes Jenkit ei usko moiseen paskanjauhantaan. Rikolliset on rikollisia ja sillä piste.
ja tuomiota annettaessa tieto mahdollisuudesta päästä ehdonalaiseen hyvän käytöksen ja katumuksen perusteella, tässä vaikkapa 25 vuotta vähimmäisistumisaikana, toki ikään suhteutettuna. Paapat voisivat päästä lyhyemmällä istumisella ehdonalaiseen kuin nuoremmat, toki teko huomioiden. Esimerkiksi Heinojen murhan pääjehulle olisi "ollut oikein" (kuka tämänkin määrittää loppuviimeksi?) mahdollisuus ehdolliseen vasta, kun tuomiosta on istuttu 38 vuotta.
Jos on tarkoitus päästä vapaaksi, miksi nuorempana rikoksen tehneiden pitäisi joutua kärsimään pidemmän aikaa, jos jätetään pois sellaiset armahdukset, joissa joku päästetään pois siksi, että on jo kuolemansairas?
Tällä hetkellä, ennen puheena olevan lainmuutoksen säätämistä, joka on sekin epävarmaa, Markus Östermanilla, joka oli Heinojen murhien päätekijä ja teon aikaan 18-vuotias, ei ole mitään mahdollisuutta päästä ehdonalaiseen ilman presidentin armahdusta.