Joskus tuntuu kuin hän lukisi ajatuksia.

Se on suorastaan pelottavaa. En uskalla aina sanoa, kun huomaan, että on ajateltu juuri samaa asiaa. Tilanne on se, että tykkään siitä ihmisestä paljon. Enkä halua häntä pois ajaa enkä kauaksi karata.

Ja kun sanon, että tykkään, se tarkoittaa, että vaikka sitten ystävänä, jos ei muuta tapahdu. Joskus tuntuu, että hän kaipaa enemmän ystävää kuin rakastajaa. Minäkin kaipaan ystävää. Se mikä erottaa tämän minun osaltani perinteisestä, platonisesta ystävyydestä on monikin asia, mutta pääasiassa ja selkeästi yksi: kaipaan häntä, kun hän ei ole lähettyvillä, vaikka juuri olisi nähty. Kuin minussa olisi jokin vaje, jonka hän täyttää. Pelottavaa.
5<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Tää ei ole totta, pakko olla "sinä". Nimittäin minä olen ajatellut, että onko hänellä selvinnäkijä taipumuksia, mistä hän voi tietää minun ajatuksia, vaikka en ole niitä edes ääneen sanonut. Puhumattakaan niin, että kun jotakin sanotaan, niin olen juuri ajatellut saman asian. Tosin mä kaipaan kyllä aitoa ihanaa rakkaudentäytteistä ystävää, mutta toki, jos toista ei raksututa, niin eihän sitä pakolla voi "raksuttaa". Oisko vähän "kiva", kun ei tarvitsisi edes puhua, kun tietää muutenkin kaiken:D Voisin jopa väittää, että "tiedän" sinusta enemmän kuin arvaatkaan, ja minä tiedän, että sinä tiedät minusta.

Äänestä
  • Niin pidän

    Äänestä

jokuhan täällä siitä puhui että ollaan heroiininarkkareita ja vierotusoireet jne , sitähän se rakkaus sitten kai on :)

Äänestä

Komppaan ekoja kirjoittajia, mutta uskon sielunkumppanuuteen. Olen tosin helsinkiläinen ja täällä tapahtuu ja tapaa helpommin ihmisiä. Tämä yksi ihminen on ilmanmuuta huipputyyppi. Voisin kuvitella ystävyyden voivan syventyä vaikka kuinka syvästi. Mutta ei se ole yleistä.Tämä on kai kuitenkin harvinainen tilanne, että kokee toisen niin tärkeäksi jo suhteellisen nopeasti.

Äänestä

luettua toisten ajatuksia - sinunkin,.....tosin mulla on aikapaha dysleksia.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Uniajakauniitakuvia kirjoitti:

Se on suorastaan pelottavaa. En uskalla aina sanoa, kun huomaan, että on ajateltu juuri samaa asiaa. Tilanne on se, että tykkään siitä ihmisestä paljon. Enkä halua häntä pois ajaa enkä kauaksi karata.

Ja kun sanon, että tykkään, se tarkoittaa, että vaikka sitten ystävänä, jos ei muuta tapahdu. Joskus tuntuu, että hän kaipaa enemmän ystävää kuin rakastajaa. Minäkin kaipaan ystävää. Se mikä erottaa tämän minun osaltani perinteisestä, platonisesta ystävyydestä on monikin asia, mutta pääasiassa ja selkeästi yksi: kaipaan häntä, kun hän ei ole lähettyvillä, vaikka juuri olisi nähty. Kuin minussa olisi jokin vaje, jonka hän täyttää. Pelottavaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu