Onko elämä ollut jo vuosia vaikeaa kun on ongelmia Dna:n prepaidin latauksessa ja kiukutus purkautuu näin: Ennen oli vaihtoehtona turpakäräjät tai mykkäkoulu.
Tule horo potkimaan tai lyömään minua mikäli ikävältäsi pystyt.
Tule horo potkimaan tai lyömään minua mikäli ikävältäsi pystyt.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Yksikin käytöshäiriö vielä niin tulee ryhmästä lähtö!
Tämä konkretisoituu mikäli käytöshäiriönne jatkuvat tällä viikolla. Kasvatuksenne on mennyt lapsena pieleen.
Tänään tulee teille molemmille lähtö... Sitä saa mitä tilaa kun ei mene jakeluun.
Lomille lomp`s. Nyt teillä on aikaa käydä lenkkeilemässä Suuressa kylässä tai Ämmälässä. Aikuisten tulee kantaa vastuu, sitä ei pidä sälyttää pienille.
Ja nettiPoliisin kanta asiaan on: Janina Saarinen
Kenttäpartioille tulee silloin tällöin keikkoja, joissa kansalainen suivaantuu siitä, kun hänet on heitetty kuppilasta pihalle. Nettipoliisille puolestaan tulee viestejä tuohtuneilta kansalaisilta, kun heidät on heitetty ulos jostain FB- ryhmästä. Muistutuksena, että ryhmien ylläpitäjät päättävät, ketkä ryhmään saavat kuulua. He hyväksyvät ryhmään kenet haluavat ja voivat poistaa ryhmästä kenet haluavat. Ylläpitäjät myös luovat ryhmän säännöt ja jos ne ei miellytä, voi ryhmästä erota oma- aloitteisestikin. Nämä em. asiat eivät kuulu poliisille.
Siinäpähän istutte dokaamassa valkoisilla kolkoilla puutarhatuoleilla ja fundeeratte miksi näin on käynyt..
"Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti"
Jos sä rakain dokaat mun vierelläin
Eikun vaan... http://www.stara.fi/2015/05/29/tupakoitsijat-koyhdyttavat-perhettaan/ Siitäpä"perheenisälle" fundeeraamista.
Laboratoriolähete tulossa... :)
Jeesus rakastaa teitäkin, pikku pojat.
Aika irrationaalinen kommentti joka ei liity aiheeseen, teet itsesi naurun alaiseksi. Ei profiilissasi lue tuollaisia juttuja.
Ei taida tämän ketjun kirjoittajilla olla lääkitys ihan kohillaan?
Ei ole lääkitystä ei, tämä on vain kevyt kettuilu "perheenisälle" joka osaa vaihtaa renkaat kullan autoon.
Ja verkkoon. Vaatipa näköjään useamman viikon treenauksen. :) Kädetönkin oppii kun harjoittelee ilman horkan aiheuttamaa vapinaa.
On tainnu tulla viinaa virosta ku ei ennää meteliä kuulu onko koko porukka sammunu
Hiljasta on kylän raitilla joo kun Pepperoonikin lopetti. Joskus mennee poliisit ohi kun käyvät päästämästä jonkun onnettoman hirrestä. Normi meininki nyky Artjärvessä. Sammunu on paljon.
Vajakkilajärvi, siis Artjärvi. Tiedoksi uusi nimenne.
"Perheenisä" sekä "hyväkäytöksinen uusioperheenäiti" jolla ei ilmeisesti tavara toimi. Päihteellinen elämänne saattaa aiheuttaa konkreetista harmia jälkikasvullenne.
Olipa kerran tyttö joka kävi kolmatta luokkaa Ruosniemen ala-asteella. Tytöllä oli tapana käydä äitinsä, hänen miehensä ja pikkuveljensä kanssa mökillä. Eräänä päivänä mökkeillessään, hän sattumalta kohtasi samaa koulua käyvät kuudesluokkalaiset veljekset. Tyttöä pelotti, sillä heillä oli tapana kiusata häntä muiden koulun oppilaiden kanssa. Tytön äiti ja hänen miehensä olivat sairastuneet alkoholismiin, jonka vuoksi tämäkään mökkireissu ei ollut kovin raitis. Tytön sydän hakkasi, kädet hikosivat, häntä oksetti ja pyörrytti. Pelko noita kahta pojankoltiaista kohtaan oli suurempi kuin koulussa yleensä oli ollut. Mitä jos he huomaavat että jokin on vialla? Mitä jos he kertovat kaikille? Tytön ääni värisi kun hän yritti tervehtiä heitä. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa sillä he olivat jo huomanneet hänet. Tyttö ymmärsi sen välittömästi kun hän oli huomannut heidän virneensä ja kuiskutuksensa. Nuo tutut katseet, nuo armottomat eleet. Tytöstä tuntui siltä kuin hän olisi taas välitunnilla koulun pihalla.
"Mitäs sä täällä teet?" poika kysyi. "Oon vaan mökillä" tyttö sai änkytettyä. Toinen poika nauroi ja toisti tytön sanat saaden veljensä nauramaan. Naurua, pilkkaamista, alistamista. Siitä olivat yhdeksänvuotiaan tytön koulupäivät tehty. Nyt hän ei ollut turvassa siltä enää vapaa-ajallakaan. Tyttö käänsi heille selkänsä ja piiloutui tilaisuuden tullen perheensä veneeseen. Hän kuunteli tarkasti poikien lähistöllä käymää kovaäänistä naurunsekaista keskustelua. Tyttö itki. Hän ymmärsi heidän puhuvan taas hänestä. "Näiksä sen vaatteet? Ei vittu mikä rääpäle. Mitä se oikeen itestään kuvittelee ku se tuli puhuun meille? Kuuliksä kuin kimee ääni sillä oli? Änkyttäjä kimittäjä. Luuleekse olevansa joku kovaki? Hyi saatana miten ruma napero. Kiva kaksari."
Mitä hän ei voinut vielä tuon ikäisenä ymmärtää, oli se että miksi he puhuivat hänestä noin.
Seuraavan kerran kun tyttö uskaltautui kouluun, häntä heikotti. Hänen mielessään pyöri aiempi kohtaaminen koulutovereidensa kanssa. Tyttöä pelotti jos he taas tönisivät häntä. Jos he nauraisivat hänen pienille vaatteilleen tai tahroille niissä. Jos he puhuisivat hänen kodistaan.. "Siellä on pölypalleroja kaikkialla. Ne nukkuu vieläkin äitinsä kainalossa. Siellä on kaikki homeen peitossa. Ei koskaan imuroitu. Likaista."
Välitunnilla se tapahtui. Pojat tulivat. "Sun vanhemmat on ihan vitun juoppoja! Ei vittu miten se sun 'isä' örvelsi, melkeen tipahti sinne vitun mereen! Kuulikko säkin siitä ku tän rääpäleen porukat oli ihan vitun kännissä Merikarvialla? Joo ja tää meni heti johonki niitte veneeseen märiseen ku se näki meiät. Ääni vaa täräjäs ku se koitti puhuu meille! Hahahah ei juma oikeesti, kerroinko sulle jo? Hei sä et lähe mihinkään ny karkuun tästä! Pelottaako, tuleeks pisu housuun? Ha kato ny ittees.. Otaha tästä vähän lisää rapaa noihin su vaatteisiis! Vai voiks noita koiperhosen syömii rääsyi ees sanoo vaatteiks. Sun mummos pitäny lapsena samoja!"
Tyttö juoksi pois. Juoksi metsään, istui kalliolle ja pohti miksi edes on syntynyt. Miksi kukaan ei rakasta häntä, miksi kukaan ei halua leikkiä hänen kanssaan. Tyttö pohti että minkälaista olisi jos häntä ei yhtäkkiä enää olisikaan. Kielekkeen reuna näytti kutsuvalta. Yhtäkkiä hän säpsähti ja katsoi ympärilleen. Häntä alkoi pelottaa jos joku tulisi ja työntäisi hänet alas.. Niin hänelle oli sanottu koulussa, että kaikkien olisi parempi olla jos häntä ei olisi. Tytöllä oli hyvin pieni olo. Pieni ja tyhjä. Ei täällä ole mitään järkeä olla elossa ja hengittää jos joutuu leikkimään aina yksin.
Tytön tarina on mun tarina, vain yksi niistä monista tämän sävyisistä. Ojentakaa auttava käsi niille joitten näätte sitä tarvitsevan. Yhtäkkiä se joka apua tarvitsi, ei enää voi ottaa sitä vastaan. Kun on liian myöhästä enää auttaa. Liian monille on käyny niin..
Mut perheenisää ja uusperheäitiä tuplasti huvittavammat on koiraämmä eläintarhoineen ja sen ukko, joka on kans sen sortin törkymöykky, että ammattina sillä taitaa ollakokopäivätoiminen spurgu. Täällä ne sitte haukkuu ja arvostelee muita milloin mistäki, vaikka omaki toiminta on päin persettä. Vai onko normaalia, että rivitaloasunnossa on eläintarha, johon kuuluu yli 10 koiraa? Ja taaperoikänen on monasti mukana yölenkityksellä? Se on vissii kanssa sitä täydellistä perhe-elämää, että kämppä on ku sikolätti ja lapset hädin tuskin mahtuu asumaa ku eläintarha koirineen, kissoineen, varaaneineen, siileineen jne vie kaiken elintilan...
Kannattas vissii huolehtia omat asiat ekaks kuntoo, ennen ku rupee muita arvostelemaa!
Tai asentaja/moniosaaja joka kykyneen tarvittaessa moniajoon. :)
hitsin hitsi
asiaa
asiaa
asiaa
asiaa
asiaa
Asiaa
asiaa
ihanko totta
Kylänjärvi
näitä löytyy
Oho
en titennytkään
Joo
oho