Minulla on ihana puolivuotias poika, joka on oikeastaan hyvin helppo lapsi. Nukkuukin jo yöt kokonaan. Silti en enää jaksa.
Olen kärsinyt lievistä unihäiriöistä ajoittain poikani syntymästä asti. Nyt tilanne on mennyt niin pahaksi, etten nuku juuri yhtään. Yön ensimmäiset neljä tuntia menee ihan kivasti, mutta sitten herään noin kahden aikaan yöllä, jonka jälkeen korkeintaan torkahtelen. Eli melkeinpä valvon kahdesta aamukahdeksaan, kun poikani herää.
Päivät menee itkiessä. Jos jaksan lähteä kävelylle, saan koko ajan pidätellä itkua. Välillä toivon että minulle kävisi joku onnettomuus, että pääsisi pois. Tänään melkein jäätiin vaunujen kanssa auton alle, kun olen niin väsynyt etten tajunnut edes autoja varoa. Tätä kirjoittaessakin vain itken. Kaiken lisäksi olen todella yksinäinen, mieheni on melkeinpä ainoa seurani lapseni lisäksi, ja mieskin on paljon töissä. Tuntuu, etten tosiaan kohta enää jaksa.
Löytyykö mistään apua?
Olen kärsinyt lievistä unihäiriöistä ajoittain poikani syntymästä asti. Nyt tilanne on mennyt niin pahaksi, etten nuku juuri yhtään. Yön ensimmäiset neljä tuntia menee ihan kivasti, mutta sitten herään noin kahden aikaan yöllä, jonka jälkeen korkeintaan torkahtelen. Eli melkeinpä valvon kahdesta aamukahdeksaan, kun poikani herää.
Päivät menee itkiessä. Jos jaksan lähteä kävelylle, saan koko ajan pidätellä itkua. Välillä toivon että minulle kävisi joku onnettomuus, että pääsisi pois. Tänään melkein jäätiin vaunujen kanssa auton alle, kun olen niin väsynyt etten tajunnut edes autoja varoa. Tätä kirjoittaessakin vain itken. Kaiken lisäksi olen todella yksinäinen, mieheni on melkeinpä ainoa seurani lapseni lisäksi, ja mieskin on paljon töissä. Tuntuu, etten tosiaan kohta enää jaksa.
Löytyykö mistään apua?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinun kannattaisi puhua asiasta neuvolassa, tai voit soittaa esim mielenterveyskeskukseen. Apua löytyy!!! Sitä pitää vaan itse osata pyytää, ja ottaa vastaan, vaikka se niin vaikeaa voikin olla. Mutta kannattaa. Tsemppiä !
Sinä sen sanoit: osattava ottaa apua vastaan. Se ei olekaan niin helppoa. Apua on tarjottu, mutta mä en oikein osaa ottaa sitä vastaan.
Kärsin unettomuudesta kuukausia noin vuosi takaperin. Kuukauden päivät heikoilla yöunilla meni ihan mukavasti, mutta sen jälkeen alkoi sekä fyysinen että henkinen kunto pettää. Odottelin lääkäriin menoa nelisen kuukautta, kunnes oli pakko luovuttaa ja turvautua toisen apuun. Lääkäri kirjoitti sairaslomaa ja mielialalääkkeitä ahdistavaan oloon, joka myös häiritsi yöunta. Pikkuhiljaa olo alkoi parantua ja unikin öisin maistua. Lopetin lääkkeiden käytön noin kolme kuukautta sitten ja heikkoja hetkiä tulee edelleen, mutta olen onnellinen, että tiedän avun olevan tarvittaessa saatavilla. Ole rohkea ja käy puhumassa huolistasi lääkärille. Kyseessä voi kohdallasi olla myös synnytyksen jälkeinen masennus, joka itseäni vaivasi esikoisen syntymän jälkeen todella pitkään. Itkin kotona kaiket päivät ilman mitään syytä eikä missään tuntunut olevan mitään mieltä. Tuolloin en puhunut masennuksesta kenellekään vaan purin hammasta ja kestin. Jälkeenpäin toivon, että olisin ollut rohkeampi ja ottanut asian puheeksi lääkärin kanssa ja näin nauttinut kenties enemmän esikoisen ensimmäisestä vuodesta.