En jaksa enää poikaystäväni päihderiippuvutta. Tiesin ensi hetkestä lähtien, että hän on alkoholisti, enkä aikonut sotkeutua ihmiseen, joka tietää ongelmia, mutta asia johti toiseen ja rakastuin häneen aivan pohjattomasti. Jumaloin miestäni, mutta masennukseni vain yltyy, kun joudun elämään elämää, jollaista en halua.
Haluaisin, että minulla olisi energiaa opiskella ja rahani riittäisivät kivoihin juttuihin, säästämällä matkaan tai tekisimme jotain liikunnallista yhdessä. Kuitenkin huolehdin pitkälti molempien puolesta jääkaapin sisällöstä ja vuokrasinpa tilapäishuoneenkin kun miehen masentavuus alkoi ahdistaa liikaa. Sitä en kuitenkaan ole käyttänyt yhden vajaan viikon lisäksi, jolloin minun oli pakko saada tehtyä paljon tehtäviä kerralla.
Mies on myöntänyt päihderiippuvuutensa (alkon suurkulutus kannabis, entinen sekakäyttäjä, mutta muista huumeista eroon päässyt), mutta toisaalta tuntuu, ettei hän myönnä sitä itselleen. EI SUOSTU TERAPIAAN, joka voisi olla ainut ensiaskel. Päihdehuollossa kävi pari kertaa, mutta siellä ei oteta tosissaan kun hän on liian hyväkuntoinen, ensisijaisempia asiakkaitakin on. Eikä tietenkään itsekään halunnut jatkaa käymistä.
Mitä helvettiä voin tehdä. En halua jättää häntä, koska rakastan miestäni niin syvästi enkä ole koskaan tavannut niin samanhenkistä ihmistä. Itselläni on ollut lähes kaikki syömishäiriön muodot ja erityisesti tuolloin alkoholin kanssa vaikeuksia määrien suhteen, joten pystyn ymmärtämään sen, kun ei pysty hallitsemaan tunteitaan suhteessa siihen mitä suuhunsa työntää. En vain osaa auttaa!! Mieskin on sanonut, etten voi auttaa ja tiedän, että muutoksen pitäisi lähteä hänestä itsestään. En_Vain_Tiedä miten saisin aloituksen sille. Hän on "jättänyt" minut jo kolmesti puolentoistavuoden aikana, mutta perunut päätöksensä. Itse en osaa enkä halua jättää koska haluan olla hänen kanssaan. Mutta ilman päihderiippuvuutta. Pelkään myös, että menettäessäni kosketuksen omiin tunteisiini alan lääkitsemään niitä samanlailla alkoholilla. Lopettamaan olen valmis, mutta se on kokonaisvaltaisesti itsellekin vaikeaa. Al-Anon varmaan seuraava steppi ? Ja läheisriippuvuudesta olen lukenut, en oikein usko että se sopii minuun. Kohdallani kysymyksessä on vaan aivan älytön rakkaus ja uskon kohtaloon.
En ole koskaan ollut näin neuvoton, omiin ongelmiin on aina löytynyt vastaus, koska minulla on luja luonne ja olen kunnianhimoinen. "Jatka omaa elämääsi, ***** pilaa sen" ignoroin täysin.
Kirjoitin tänne, koska tajusin, että minulla on ongelma, jota en osaa käsitellä ja siksi juon käsitelläkseni ajatuksiani muka uudelta kantilta.
Haluaisin, että minulla olisi energiaa opiskella ja rahani riittäisivät kivoihin juttuihin, säästämällä matkaan tai tekisimme jotain liikunnallista yhdessä. Kuitenkin huolehdin pitkälti molempien puolesta jääkaapin sisällöstä ja vuokrasinpa tilapäishuoneenkin kun miehen masentavuus alkoi ahdistaa liikaa. Sitä en kuitenkaan ole käyttänyt yhden vajaan viikon lisäksi, jolloin minun oli pakko saada tehtyä paljon tehtäviä kerralla.
Mies on myöntänyt päihderiippuvuutensa (alkon suurkulutus kannabis, entinen sekakäyttäjä, mutta muista huumeista eroon päässyt), mutta toisaalta tuntuu, ettei hän myönnä sitä itselleen. EI SUOSTU TERAPIAAN, joka voisi olla ainut ensiaskel. Päihdehuollossa kävi pari kertaa, mutta siellä ei oteta tosissaan kun hän on liian hyväkuntoinen, ensisijaisempia asiakkaitakin on. Eikä tietenkään itsekään halunnut jatkaa käymistä.
Mitä helvettiä voin tehdä. En halua jättää häntä, koska rakastan miestäni niin syvästi enkä ole koskaan tavannut niin samanhenkistä ihmistä. Itselläni on ollut lähes kaikki syömishäiriön muodot ja erityisesti tuolloin alkoholin kanssa vaikeuksia määrien suhteen, joten pystyn ymmärtämään sen, kun ei pysty hallitsemaan tunteitaan suhteessa siihen mitä suuhunsa työntää. En vain osaa auttaa!! Mieskin on sanonut, etten voi auttaa ja tiedän, että muutoksen pitäisi lähteä hänestä itsestään. En_Vain_Tiedä miten saisin aloituksen sille. Hän on "jättänyt" minut jo kolmesti puolentoistavuoden aikana, mutta perunut päätöksensä. Itse en osaa enkä halua jättää koska haluan olla hänen kanssaan. Mutta ilman päihderiippuvuutta. Pelkään myös, että menettäessäni kosketuksen omiin tunteisiini alan lääkitsemään niitä samanlailla alkoholilla. Lopettamaan olen valmis, mutta se on kokonaisvaltaisesti itsellekin vaikeaa. Al-Anon varmaan seuraava steppi ? Ja läheisriippuvuudesta olen lukenut, en oikein usko että se sopii minuun. Kohdallani kysymyksessä on vaan aivan älytön rakkaus ja uskon kohtaloon.
En ole koskaan ollut näin neuvoton, omiin ongelmiin on aina löytynyt vastaus, koska minulla on luja luonne ja olen kunnianhimoinen. "Jatka omaa elämääsi, ***** pilaa sen" ignoroin täysin.
Kirjoitin tänne, koska tajusin, että minulla on ongelma, jota en osaa käsitellä ja siksi juon käsitelläkseni ajatuksiani muka uudelta kantilta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jeesus armahtaa ja pelastaa meidät, kun tulemme uskossa hänen luokseen ja saamme hänen armostaan synnit anteeksi. Mutta emme saa tahallamme rikkoa Jumalan tahtoa vastaan, sillä viimeisenä päivänä Jeesus joutuu sanomaan monille nämä kohtalokkaat sanat: "Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.Matt.7:23. Ja Johannes kirjoittaa, että "Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus."1Joh.3:4.
Sapatti on yksi kymmenestä käskystä, jonka ihminen on työntänyt syrjään ja vaihtanut sen toiseksi päiväksi. Raamattu ennusti tuosta vallasta näin: " Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. "Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain..."Dan.7:25. Ainoa käsky kymmenen käskyn laissa, joka koskee aikaa, on sapattikäsky, jonka kirkko on vastoin Raamattua siirtänyt toiselle päivälle. Nyt on aika palata takaisin sapatinviettoon, sillä Herran päivä tulee pian ja profeetta Jesaja sanoo näin:" Näin sanoo Herra: Noudattakaa oikeutta ja tehkää vanhurskaus, silläminun autuuteni on lähellä ja minun vanhurskauteni ilmestyy.
2. Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko..."Jes.56:1,2.
Säälittävintä teissä saatanan hihhuleissa on se, että te teette tuon kaiken välittämisen nimissä, mukamas lähimmäisen rakkaudesta. Häpeisitte edes, mutta kun ette osaa.
Mikä osa tuosta liittyi alkuperäiseen tekstiin ja vastasi ongelmaan? Ottaisin provona, mutta trollaajatkaan ei jaksais kirjoittaa tollasta värssyä tyhjänpäiväsyyksiä
Muistui tässä mieleeni tarina korsolaisesta loispummialkoholistista nimeltä Mika, josta ajattelin nyt kertoa täällä. Kyseessä on tosin hieman vanha juttu, tarina sijoittuu vuoteen 2009.
Mika oli 28-vuotias, valmistunut aikaisemmin tradenomiksi 24-vuotiaana, mutta ei ollut saanut koskaan koulutusta vastaavia töitä. Mika oli tehnyt muutaman lyhyen työpätkän raksalla, kaupan kassalla, ja sitten apupoikana karamellitehtaalla. Taas tuli pitkä työttömyysjakso ja jostakin syystä mitään työtä ei oikein tahtonut löytyä. Pian huomattiin Mikan olevan ns. "vaikeasti työllistettävä tapaus" ja Mika siirrettiinkin terveyskeskuksen palvelukeskukseen, jossa hänellä oli mahdollisuus saada pitkäaikaisalkoholistien ongelmiin perehtyneiden erikoisasiantuntijoiden apua.
Mika tapasi alkoholiterapeutteja, joiden kanssa päätettiin, että Mika ohjattaisiin ensin katkolle ja sitten kuntouttavaan työtoimintaan. Se olisi ollut työkoneiden pesua painepesurilla ynnä muuta työtä, jossa Mika olisi oppinut ahkeruutta ja työelämän perusteita.
Mutta Mikalla oli kiero loispummikuivahuikkalaisen luonne. Hän halusi mielummin pelata kotona nettipelejä tietsikalla ja runkata sen sijaan, että olisi mennyt kuntouttavaan työtoimintaan ja tehnyt töitä. Kun tuli aika pistää nimikirjoitus työnhakusuunnitelmaan, Mika sähähti työvoimaneuvojalle: "minähän en mihinkään orjatyöhön mene". Mika lähti virastolta ovet paukkuen huoltoaseman paariin kaljottelemaan.
Päättäväinen virkailija näki, että kyseessä oli ns. "työtön rappioalkoholisti", ja hän pistikin e-mailin KELA:an, jotta nämä lähestyisivät Mikaa omilla kirjeillään. KELA lähetti Mikalle kirjeen, jossa ilmoitettiin, että työttömyyskorvauksen ja sosiaalietuuksien maksu loppuu.
Vasta nyt Mika tajusi, että tuli tehtyä virhe. Mika meni paniikkiin. Mikalla oli velkoja. Asunto menisi. Lisäksi maksa oli huonossa kunnossa ja polttimo aivan sekaisin. Hän soitti hätääntyneenä Terveyskeskukseen ja pyysi saada tavata alkoholiterapeuttia. Virkailija ilmoitti, että yleensä hän ei tällaisiin pyyntöihin suostu, mutta jos Mika osoittaa nöyryyttä, niin ehkäpä tämän kerran.
Sovittuna ajankohtana Mika meni taas terveyskeskukseen, ja sanoi terapeutille:
"antakaa anteeksi, haluan sittenkin mennä katkolle ja alkaa toipumaan alkoholismistani"
Virkailija mietti pitkään ja sanoi sitten vakaasti:
"olen päättänyt antaa sinulle muutaman muun mahdollisuuden."
"Minkä mahdollisuuden?", kysyi Mika
Terapeutti asetti verkkaisesti pöydälle kolme esinettä:
1) saunakauha (jossa puinen kahva),
2) puinen hillosurvin, ja
3) puinen viestikapula.
Hän sanoi "Voit valita näistä kolmesta pöydällä olevasta esineestä yhden. Tai sitten valitse ikuinen kadotus, jos mikään näistä vaihtoehdoista ei miellytä."
Virkailija käski myös Mikan vetää housut kinttuihin ja mennä polvilleen lattialle ja kumartua eteenpäin. Tällä kertaa Mikan ei parannut kiukutella. Hän teki työtä käskettyä, sillä nyt ei ollut varaa ottaa olla nöyrtymättä.
Terapeutti kysyi: "Minkä esineen valitset?"
Mika oli housut kintuissa kontallaan lattialla. Hän alkoi miettimään, minkä esineen valitsisi.Hän valitsi puisen saunakauhan. Terapeuttti kuvasi videolle, kun Mika työnsi saunakauhan persereikäänsä. Myöhemmin terapeutti lähetti videon kaikille työkavereilleen sähköpostin liitteenä.
PS.
Samassa terveyskeskuksessa on töissä erittäin hyvä tuttavani, Sirpa. Hänkin on alkoholiterapeutti. Hän kertoi minulle, että oli kuullut Mikan vierailun aikana viereisestä huoneesta litinää, rutinaa, huutoja ja parahduksia. Parahduksista ilmeni sekä tuskaa että nautintoa. Hän oli myös kuullut, kuinka kollega komensi asiakasta: "ponnista!, ponnista!". Hän oli silloin vaan ajatellut, jotain hörhöä siellä opastetaan ja että outoa meininkiä, mutta ei ollut mennyt katsomaan, eikä ollut reagoinut sen enempää.
Vasta kun kaksi viikkoa myöhemmin muut terveyskeskuksen työntekijät saivat videon, jossa Mika työnsi saunakauhan persereikäänsä, kaikki tajusivat, mitä oli tapahtunut. Terapeutit saivat todella makeat naurut kahvipöydässä, kun alkoivat puhua Mikan tapauksesta. Kun Sirpa näytti minulle ja yhteisille ystävillemme tuon Mikasta kuvatun videon, saimme kaikki todella makeat naurut.
Mika on nykyään raitis, hän käy nöyrästi palavereissa, aina löylykauha perseessään.
Hakeudu Al-Anoniin.
Onko läheiselläsi alkoholiongelma? - Al-Anon - Vertaistukea ...
www.al-anon.fi/
Alkoholistien perheille ja ystäville tarkoitettu toipumisohjelma.
työnnä löylykauha alannoniisi