Tänään on huono päivä. Olen miettinyt sinua heräämisestäni saakka enkä keksi asiaa, jolla saisin sinut mielestäni. En ole koskaan ennen tuntenut mitään näin vahvaa, en edes suhteessa mieheen, jonka kanssa perustin perheen. En tiedä, en ymmärrä, mitä on näiden kuukausien aikana tapahtunut. Miksi sinut kohtasin, mikä sinussa on saanut nämä tunteet aikaan?
Olen huomaamattani joutunut tilanteeseen, josta en pääse enää pois yksin. Haluanko? En, en halua luopua sinusta enää, kun olen sinut löytänyt. Ehkä tavatessamme näet sen minusta, miten sinua katson. Ehkä tunnet sen, miten kosketan. Luulen huomaavani sinusta saman. Ihan kuin olisin nähnyt jo ikävän, tuntenut kosketuksessasi välittämisen. Viipyilevissä suudelmissa ihmettelyn siitä, että toinen on.
Ikävöin sinua jo ennen kuin olet lähtenyt. Haluaisin tuntea sinut paremmin, vaikka alusta asti olet tuntunut niin tutulta, samanlaiselta. Olet luottanut minuun, minä sinuun, vaikka en edellisen elämäni jäljiltä uskonut niin enää käyvän. Tiedän tämän olevan väärin, tunnen toisin. Minua saa kivittää. Se ei tunnu miltään sen rinnalla, miten itseäni ruoskin ihastumisestani sinuun. Hetkeäkään en silti kadu, mitään en vaihtaisi pois. En tule elämääsi sekoittamaan sanoillani, lupasinhan sen. Suljen sinut sydämeeni ja pidän siellä sinusta hyvää huolta silitellen, sylitellen ja suukotellen. Sinut tapaan toivottavasti taas hymyillen. Ja kyllä salaa toivon, että sinäkin minua ajattelet.
Sinulle tämä, ikävöiden ja kai näillä tunteilla jo rakkaudella.
https://youtu.be/-sBHvbhN9MY
Olen huomaamattani joutunut tilanteeseen, josta en pääse enää pois yksin. Haluanko? En, en halua luopua sinusta enää, kun olen sinut löytänyt. Ehkä tavatessamme näet sen minusta, miten sinua katson. Ehkä tunnet sen, miten kosketan. Luulen huomaavani sinusta saman. Ihan kuin olisin nähnyt jo ikävän, tuntenut kosketuksessasi välittämisen. Viipyilevissä suudelmissa ihmettelyn siitä, että toinen on.
Ikävöin sinua jo ennen kuin olet lähtenyt. Haluaisin tuntea sinut paremmin, vaikka alusta asti olet tuntunut niin tutulta, samanlaiselta. Olet luottanut minuun, minä sinuun, vaikka en edellisen elämäni jäljiltä uskonut niin enää käyvän. Tiedän tämän olevan väärin, tunnen toisin. Minua saa kivittää. Se ei tunnu miltään sen rinnalla, miten itseäni ruoskin ihastumisestani sinuun. Hetkeäkään en silti kadu, mitään en vaihtaisi pois. En tule elämääsi sekoittamaan sanoillani, lupasinhan sen. Suljen sinut sydämeeni ja pidän siellä sinusta hyvää huolta silitellen, sylitellen ja suukotellen. Sinut tapaan toivottavasti taas hymyillen. Ja kyllä salaa toivon, että sinäkin minua ajattelet.
Sinulle tämä, ikävöiden ja kai näillä tunteilla jo rakkaudella.
https://youtu.be/-sBHvbhN9MY
Vastaukset 9
Vanhimmat
olet kirjoittanut :). Kerro tuo suoraan hänelle niin saat vastauksen. Varo mitä toivot..... se voi toteutua ;).
Mahdottoman kivalle miehelle kiva viesti :). Vaikka toivoisin toteutuvan, niin realiteetit sanelevat ehdot. Sen hyväksyn ja olen onnellinen siitä, että hänet kohtasin. Hän herätti minussa ilon ja toivon, uskon hyvään. Kiitos siitä säilyy sydämessäni aina, jollain tapaa tulen häntä varmasti aina kaipaamaan.
Monesti meitä ajatellessani mieleeni on tullut Hiljaiset Sillat, surullisen kaunis tarina kohtaamisesta ja muistoista, jotka jäivät elämään. En minä tässä yksin tunteineni ole. Olen siitä melkein varma, vaikkei tunteista puhutakaan. Eikä se helpota ikävääni yhtään.
Toinen voi olla huonossa suhteessa ja lähteä siitä silti menemään. Puhumalla voit silti vapauttaa sen suhteestaankin lähtevän etsimään muita, jos itse et halua/uskalla tms. Varattuakin voi silti kohdella ihmisarvoisesti.
Ja tiedoksi: tämä oli ihan yvaan yleinen neuvo, ei erityisesti kenellekään, eikä missään.
Hänen kanssaan uskaltaisin melkein mitä vain! Jos olisikin pelkästään huono suhde, niin saattaisin toimia toisin. Mutta kun mukana on useampi muuttuja, niin tilanne on paljon monimutkaisempi. Kyllä minä haluaisin, että voisimme puhua tästä yhtä avoimesti kuin monesta muustakin asiasta. Jokaisen on kuitenkin tehtävä valintansa itse, mietittävä oma sietokykynsä ja valintojensa seuraukset itsensä, mutta myös pienempien muuttujien kannalta. Hän pystyy siihen ja ansaitsee sillä kunnioitukseni. Kaikkeen tarvitaan aikaa, päätösten kypsymiseen erityisen paljon. Tiedän itse, miten kauan voi jaksaa uskoa ja yrittää, miten kauan kestää irrottaa. Minulla ei ole enää kiire minnekään, odotan mitä elämä tuo tullessaan. Paljon hyvää olen saanut, elämäni rakkaus minulta vain puuttuu. Niin on syvällä tunteet häntä kohtaan, että näinköhän se onkin tässä?
Ai sä.
No koita puhua sen toisen kanssa. Omaan kirjoitukseeni vastasit täysin kiertelevästi ja anteeksi vain mutta palstalle tyyppillisenä provomaisena juttuna. Ehdoistasi näkyy. Ehkä voisit sille kohteellesi puhua avoimemmin, oma vinkkini sinulle. Olen jälleen vinkkituulella. Onhan se helkkarin kiva neuvoa muita, joskus toivon että joku neuvoisi minuakin. Mutta ei, teepä itse vaan kaikki päätökset. Sangen kivaa.
Kukapa muu niitten päätösten seuraukset kantaa kuin päätöksen tekijä itse? Tässä tilanteessa on minun parempi olla puhumatta tunteistani ja sen arvioin siltä pohjalta, mitä häntä ja hänen elämäänsä tunnen. Vastaan toki mielelläni, jos hän minulta kysyy. Tämän pelin säännöt tehtiin selväksi enkä aio niitä yksin omien halujeni takia muuttaa.
Suhteesta on lähdettävä siksi, että siinä on liian paha olla. Ei siksi, että toisessa suhteessa saattaisi olla paremmin.
Puhut silti ristiriitaisesti ja laitat ehtoja toiselle, luepa ensimmäinen kirjoitukseni tässä ketjussa.
Ja kyllä jokainen kantaa päätöksensä itse, mutta päätökset koskevat yleensä enempää kuin yhtä ihmistä ja eiköhän sellaisia asioita keskustella jotenkin yhdessä. Tiedätkö esimerkiksi palavereita tms. Ja purin tuossa muuten ihan yleistäkin turhautumista kaikinpuolin asioiden hoitamisesta niin että vastuu jätetään vain toiselle/yhdelle.
Suhteen jälkeen ei saisi olla suhdetta,jossa olis parempi olla? Eiks noin yleensä kannattais olla. Vähänkö haiskahtaa...