Ulkona on ihan kuin syys
Mutta sydämessä ei pesi kylmyys
Sen sijaan veronsa ottaa tämä tylsyys
Ja takaraivossa on vallalla pieni kypsyys
Kun meitä kahta leimaa tämä vetelyys
Ja tulevaisuudella on nollanäkyvyys
Sängyssä peiton alla hyytää sylin tyhjyys
Jo katoaa kaikelta mielekkyys
Ja sen on vähän niinQ sun syys.
(Ja anna anteeksi tämä tyhmyys.)
Mutta sydämessä ei pesi kylmyys
Sen sijaan veronsa ottaa tämä tylsyys
Ja takaraivossa on vallalla pieni kypsyys
Kun meitä kahta leimaa tämä vetelyys
Ja tulevaisuudella on nollanäkyvyys
Sängyssä peiton alla hyytää sylin tyhjyys
Jo katoaa kaikelta mielekkyys
Ja sen on vähän niinQ sun syys.
(Ja anna anteeksi tämä tyhmyys.)
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ja meni????
Harmi, että en ole yhtä pitkä, kuin hän.
Pakko oli kokeilla ap:n inspiroimana kirjoittaa yysruno.
Joskus aikoja sitten, iäisyys.
Silmissäsi loisti hyvyys.
Puheessasi kuului syvällisyys.
Teoistasi huokui kyvykkyys.
Muita kuunnellessa vaivaa pitkäveteisyys.
Näin iltasella iskee yksinäisyys.
Näin tässä kevätillalla
Minä ajattelin sillalla
Kahta ihmistä taivaan alla
Missä vapaus on linnuilla
Kun meillä vain täällä maan pinnalla
Ja jos voisin kahdella sanalla
Hänet saavuttavalla olla jo matkalla
Siiven iskuin hiljaisuuden aavalla
Taikka purtena meriä halkovalla
Mutta yhä olen vain tämän kaiken rajalla
Ihmisenä, naisena, pelot painona jalalla.
Päivän tai illan teemana llarunous.
Olisi mukava tavata, vaikka ulapalla.
Miksei myös rannalla,
kävellen sen hiekalla.
Myöhemmin valloittaa yhdessä Salla.
Vai kokea kuumuutta kuin Saharalla,
tai kotoisasti saunalla,
rakastaen omalla tavalla.
Väliäkö linnalla,
rakkautta voi olla myös torpalla.
Nyt vain näppäimistöä takomalla,
ja haaveilemalla.
Nyt täytyy antaa aplodit! Oivallisia vastausrunoja kumpikin. Ja tykkään myös asenteesta.
Kiitos, samoin sinne.
Toisinaan on hiukan hukassa
Kuin kimalainen hutikassa
Ja ajatukset täydessä laukassa
Tunteet perässä summanmutikassa
Enkä halua että elät siinä harhassa
Että soitan vain kun on rästiä listassa
Ja ajatukset pelkässä asialinjassa.
Kun vain istua saisi kahden rauhassa
Olla siinä hetkessä jaetussa samassa
Ei muuta tarvitse tässä maailmassa.
Taas olen matkimassa, ja lainaamassa tätä ketjua, kun en omaa ketjua viitsi avata.
On minulla tyhjä kohta rinnassa.
Tuntuu, ettei sydämeni ole sinulla lainassa.
Ei pysy ajatukset asiassa omassa.
Sinua mietin ostoksilla kaupassa.
Onko muuta minussa raukassa,
kuin katseen valppaus haukassa.
Ei innostusta tavarassa,
tai muussa rainassa.
Liihottaa mieleni taivaassa,
ainakin merellä pienessä laivassa.
Se on vuoropuhelua
Ajatustenvaihdon halua
Vertaistukea aivan hullua
Ikävöivien haahuilua
Tarvetta saada kertoa, puhua
Kaikki salojen edessä taipua.
Kaapista ulos astua.
Melkein samaa olen mieltä.
Kuin sanoo, joku tuntematon sieltä.
Joskus tuntuu, kuin eksynyt olisin tieltä.
Hauskaa on silti, kun käyttää samaa kieltä.
Lämmittää se hieman mieltä.
Kai se on hiukan leikkiä
Yritys jotain etsiä
Ajatuksiaan auki keriä
Kuluttaa puhki iltoja ikäviä
Ylittää hiljaisuuden järviä
Valloittaa syviä meriä
Muokata sanoiksi hetken näkymiä
Kun tunnit, minuutit yksin ovat niin kylmiä
Ja sydän kylvää yön täyteen jyviä
Haaveista, toiveista väriseviä
Pellollisen nimettömiä tähkiä.
Wauuu. Olette taitavia kirjoittajia. Olisipa kiva jutella tuollaisen kanssa irl.
Jos rakkaus jättää tyhjän kolon rintaani, pusertavan surun mieleeni, jääkö minulle muuta, kuin ajatukseni? Hävitinkö jotain sinun matkaasi, veitkö kuoret päältäni? Saanko enää itseäni suojaan, piiloon kylmään tyhjyyteeni?
Jos voisin joskus kertoa hälle, kaivatulleni,
tuolle pitkälle vaiteliaalle miehelleni, että suojassa hän on alla taivaankaareni kuten hän on myös minun luutnanttini, taisteluparini, kappaleeni, ainoa jonka edessä lasken haarniskani ja olen - ensimmäistä kertaa - oma itseni.
Hienosti ilmaisit asian. Olla oma itsensä, jonkun seurassa, tasavertainen, pari.
Kiitos. Siltä minusta todella tuntuu. Voin olla vahva ja voin olla itsenäinen, mutta toisinaan haluan myös olla heikko, turvassa ja laskea aseeni. Näyttää sekä löytää sen puolen itsestäni, joka on ollut kadoksissa melkein koko elämäni.
Luulen ymmärtäväni tuon ajatuksen. Se on hyvä, jos voi halutessaan olla heikko, ja tuntea silti turvallisuuden tunteen, se on asia, jota kelle tahansa ei usko.
Tarkoitan heikkoudella ennen kaikkea herkkyyttä, en avuttomuutta. Laskea kaiken sen suojauksen, jota yleensä pitää yllä. Silloin tuntee itsensä hyvin haavoittuvaiseksi.
Mitä synkempi taivas,
sitä kirkkaammat tähdet.
Olet perillä ajoissa,
jos tänään lähdet.
Taivaalla kompassi
ja kartta.
Viisaat miehet ovat sanoneet - yö on aina kylmin ennen aamunkoittoa.
Minä olen taasen tulkinnut erästä pitkää miestä ihan väärin. Luulin, että hän olisi kiinnostunut, mutta ihastumisen merkit on tulkittua ihan väärin. Mutta jatkossa tiedän missä mennään...
Älä koskaan rakkautta tunnusta, pidä se omana tietona. Saat iskun siipeesi, puukon selkääsi. Jäät silti roikkumaan toisen helmaan anelemaan.
Ei toimi ilman säkeiden rytmiä.
Käytetään taas tätä ketjua, niin ei tarvi mun ontuvia riimejäni muualle tunkea.
Mun elämästäni, jotain puuttuu.
Tekis mieli kohta suuttuu.
Tai sitten lattioita luuttuu.
Kohta saisi asiat muuttuu.
En haluais tähän jamaan juuttuu.
Hän. Lienee eteenpäin mennyt,
Aloilleen jo asettunut.
Vain minä olen yhä tässä nyt.
Tunne ei vain kadonnut.
Miksi niin luulet,
huhujako kuulet.
Tuoko niitä mukanaan taivaan tuulet.
Eivät siis kohdanneet huulet.
Luulen, lasken, aavistelen.
Epäilen, pelkään, uumoilen.
Tarkkaan tiedä en, mutta
Itsekään hänestä luopuisi en.
Harmi, jos luuloa ei korvaa tieto.
Laskua ei varmista tarkistuslasku.
Jää jäljelle vain uumoilu.
Hyvän vinkin antaisin, jos sellaisen tietäisin.
Kestovinkkihän on kysyä asiaa, mutta sen takiahan tänne kirjoitellaan, kun se kaikkein toimivin vaihtoehto tuntuu kaikkein vaikeimmalta.
En enää kehtaa kysyä... Välit on tällä hetkellä hyvät ja lämpimät. Jännä miten toisaalta tuntuu joskus kuin olisimme pari, mutta emme kuitenkaan ole ja tällä tarkoitan sitä miten hyvin soinnumme ja täydennämme toisiamme. Luotan häneen niin helposti ja vaivatta - minä, joka luotan vaikeasti kehenkään.
Aika jatkaa matkaa, turhat haaveetkin lakkauttaa.
Yhä silti haluan rakastaa, mutta en enää siitä kirjoittaa.
Elämäni itseään toistaa, samoja asioita eteeni kelaa.
Kun vain toista kiinnostaa ja toinen jo arkensa jakaa.
Sisimmässä hiukan vituttaa sekä hatuttaa,
kun on tämä lempi niin hankalaa ja vaikeaa saavuttaa.
Mutta ehkä vielä joskus joku minutkin haluaa.
Aijaijai ihanat pitkät ihmiset, rakkautta elämäänne hongan kolistajat.
Joo.