Olispas jo

toivomuksesi toteutui juuri ...
Olen kiertänyt sitä naista kuin kissa kuumaa puuroa, ehkä vain ihmetellen mitä sen päässä NYT liikkuu. Koska luulin tunteneeni hänet joskus - mutta erehdyin silloin. Siksi olen tänä vuonna vain katsonut ja ajatellut.
Kunnes tänään heräsin ennen kellon soittoa unesta:
olin sumuisen veden rannalla, melko pitkää heinää, harmaa venevaja rannassa, kuulin ääniä takaani - niin kuin äänet sumussa kuuluvat, paljon ihmisiä. "Tiesin" että siellä on talo ja juhlat ja vieraita tai talkoot. Yhtäkkiä vaalea nainen ja laituri ilmestyivät venevajan rinnalle, sumu oli täysin valkoista.
Nainen lähti kävelemään kohti mua, samalla heinikko kasvoi polvenkorkuisesta vyötärön tasolle. Nainen levitti kätensä ja kosketteli heinien kärkiä, käveli ohitseni, sanoi nimeni ja vaikka oli jo mennyt kauas, tuntui silti koskettavan poskeani ojennetulla kädellään.
Katsoin häntä mutten erottanut kasvoja. Halusin nähdä hänet mutta samalla jokin jyskyttävä ääni alkoi kiinnostaa enemmän. Pelkäsin kadottavani naisen ja siksi kuljin takaperin rantaa kohti. Kun ääni oli jo voimakasta kolinaa, mun oli pakko kääntyä katsomaan - vaikka tiesin että saatan kadottaa hänet lopullisesti.
Etsin ääntä ... tunnistin että se lähtee airoista, kun airot lonksuvat hankaimissa. Näin soutuveneen perän venevajan nurkan takaa ... oletin että naisen isoisä on siellä. Halusin nähdä hänet, se kun olisi hyvä selitys kaikelle, ja ehkä hän osaisi auttaa minua.
Kun pääsen venevajalle, näen veneen. Vain veneen ja airot vedessä. Ei ketään muuta. Tuuli ja aallot saivat airot liikkumaan, ne olivat tehneet sitä jo kauan. Toinen metallinen hankain oli jo murtunut, puiset airot olivat hiertyneet pehmeiksi, hauraiksi ja tuulen kuivattamiksi. Ne vetivät ehkä viimeisiä vetojaan.
Silloin minulle tuli kiire etsiä nainen. Lähdin juoksemaan takaisin, mutta jo venevajan nurkalta näin, että hän oli yhä samassa asenossa, kuin odottamassa minua.
Siihen heräsin, ehkä aurinko alkoi valaista kello 5:25 yhtä valkoisesti kuin unen sumu :-)

Jatkoaensiyönä_Toivon kirjoitti:

toivomuksesi toteutui juuri ...
Olen kiertänyt sitä naista kuin kissa kuumaa puuroa, ehkä vain ihmetellen mitä sen päässä NYT liikkuu. Koska luulin tunteneeni hänet joskus - mutta erehdyin silloin. Siksi olen tänä vuonna vain katsonut ja ajatellut.
Kunnes tänään heräsin ennen kellon soittoa unesta:
olin sumuisen veden rannalla, melko pitkää heinää, harmaa venevaja rannassa, kuulin ääniä takaani - niin kuin äänet sumussa kuuluvat, paljon ihmisiä. "Tiesin" että siellä on talo ja juhlat ja vieraita tai talkoot. Yhtäkkiä vaalea nainen ja laituri ilmestyivät venevajan rinnalle, sumu oli täysin valkoista.
Nainen lähti kävelemään kohti mua, samalla heinikko kasvoi polvenkorkuisesta vyötärön tasolle. Nainen levitti kätensä ja kosketteli heinien kärkiä, käveli ohitseni, sanoi nimeni ja vaikka oli jo mennyt kauas, tuntui silti koskettavan poskeani ojennetulla kädellään.
Katsoin häntä mutten erottanut kasvoja. Halusin nähdä hänet mutta samalla jokin jyskyttävä ääni alkoi kiinnostaa enemmän. Pelkäsin kadottavani naisen ja siksi kuljin takaperin rantaa kohti. Kun ääni oli jo voimakasta kolinaa, mun oli pakko kääntyä katsomaan - vaikka tiesin että saatan kadottaa hänet lopullisesti.
Etsin ääntä ... tunnistin että se lähtee airoista, kun airot lonksuvat hankaimissa. Näin soutuveneen perän venevajan nurkan takaa ... oletin että naisen isoisä on siellä. Halusin nähdä hänet, se kun olisi hyvä selitys kaikelle, ja ehkä hän osaisi auttaa minua.
Kun pääsen venevajalle, näen veneen. Vain veneen ja airot vedessä. Ei ketään muuta. Tuuli ja aallot saivat airot liikkumaan, ne olivat tehneet sitä jo kauan. Toinen metallinen hankain oli jo murtunut, puiset airot olivat hiertyneet pehmeiksi, hauraiksi ja tuulen kuivattamiksi. Ne vetivät ehkä viimeisiä vetojaan.
Silloin minulle tuli kiire etsiä nainen. Lähdin juoksemaan takaisin, mutta jo venevajan nurkalta näin, että hän oli yhä samassa asenossa, kuin odottamassa minua.
Siihen heräsin, ehkä aurinko alkoi valaista kello 5:25 yhtä valkoisesti kuin unen sumu :-)

Sori, mutta ei napannut. En ole vaalea nainen, mutta onnea sinulle tämän blondisi kanssa.

Ei ole totta!!!! SIIS...Oikeastiko näit tuon unen?

olenhäkeltynyt kirjoitti:

Ei ole totta!!!! SIIS...Oikeastiko näit tuon unen?

nii, sellasii välil tuppaa näkymään :) Harmi ettei saa tallennettua, näissä muisteluissa tarkkuus kärsii :)

Jatkoaensiyönä_Toivon kirjoitti:

toivomuksesi toteutui juuri ...
Olen kiertänyt sitä naista kuin kissa kuumaa puuroa, ehkä vain ihmetellen mitä sen päässä NYT liikkuu. Koska luulin tunteneeni hänet joskus - mutta erehdyin silloin. Siksi olen tänä vuonna vain katsonut ja ajatellut.
Kunnes tänään heräsin ennen kellon soittoa unesta:
olin sumuisen veden rannalla, melko pitkää heinää, harmaa venevaja rannassa, kuulin ääniä takaani - niin kuin äänet sumussa kuuluvat, paljon ihmisiä. "Tiesin" että siellä on talo ja juhlat ja vieraita tai talkoot. Yhtäkkiä vaalea nainen ja laituri ilmestyivät venevajan rinnalle, sumu oli täysin valkoista.
Nainen lähti kävelemään kohti mua, samalla heinikko kasvoi polvenkorkuisesta vyötärön tasolle. Nainen levitti kätensä ja kosketteli heinien kärkiä, käveli ohitseni, sanoi nimeni ja vaikka oli jo mennyt kauas, tuntui silti koskettavan poskeani ojennetulla kädellään.
Katsoin häntä mutten erottanut kasvoja. Halusin nähdä hänet mutta samalla jokin jyskyttävä ääni alkoi kiinnostaa enemmän. Pelkäsin kadottavani naisen ja siksi kuljin takaperin rantaa kohti. Kun ääni oli jo voimakasta kolinaa, mun oli pakko kääntyä katsomaan - vaikka tiesin että saatan kadottaa hänet lopullisesti.
Etsin ääntä ... tunnistin että se lähtee airoista, kun airot lonksuvat hankaimissa. Näin soutuveneen perän venevajan nurkan takaa ... oletin että naisen isoisä on siellä. Halusin nähdä hänet, se kun olisi hyvä selitys kaikelle, ja ehkä hän osaisi auttaa minua.
Kun pääsen venevajalle, näen veneen. Vain veneen ja airot vedessä. Ei ketään muuta. Tuuli ja aallot saivat airot liikkumaan, ne olivat tehneet sitä jo kauan. Toinen metallinen hankain oli jo murtunut, puiset airot olivat hiertyneet pehmeiksi, hauraiksi ja tuulen kuivattamiksi. Ne vetivät ehkä viimeisiä vetojaan.
Silloin minulle tuli kiire etsiä nainen. Lähdin juoksemaan takaisin, mutta jo venevajan nurkalta näin, että hän oli yhä samassa asenossa, kuin odottamassa minua.
Siihen heräsin, ehkä aurinko alkoi valaista kello 5:25 yhtä valkoisesti kuin unen sumu :-)

meidän mökin rannastahan tuo on.
Pitää laittaa kyltti "Trespassers wil bi shot!"

lopuusenorkoilumeiämail kirjoitti:

meidän mökin rannastahan tuo on.
Pitää laittaa kyltti "Trespassers wil bi shot!"

Ei ollut mökkiranta. Talon ranta.
Ja sitä en tiedä olisko siellä ammuskeltu. Oikeestihan en ole yhtään hänen sukulaistaan koskaan tavannut :-)