Tiedätkö, miten syntyy hyvä parisuhde?
Monet haaveilevat parisuhteesta ollessaan sinkkuja. Kumppanin löydettyämme saatamme kuitenkin luiskahtaa elämään parisuhteessa vain näennäisesti. Ajan kuluessa armaasta kumppanistamme saattaa salakavalasti kehittyä myös viiltävin kriitikkomme ja parisuhteessa kohdattu yksinäisyys voi olla vielä tuskallisempaa kuin sinkkuvuosinamme.
Olen harjoitellut viimeiset puolitoista vuotta parisuhteessa oloa. Pikkuhiljaa rakentuva yhteys on tuonut mukanaan paljon iloa ja uudenlaista tyytyväisyyttä. Samaan aikaan kun suhteemme on syventynyt, olen myös joutunut kohtaamaan kasan pelkojani, rajoittuneisuuttani ja epävarmuuttani.
Kiinnostukseni parisuhteen anatomian ymmärtämisestä vei minut lounaalle vuoden perheterapeutiksi valitun lastenpsykiatrin Janna Rantalan kanssa. Hänen mukaansa emme voi vaatia, että maailma rakastaisi ja kohtelisi meitä hyvin. Parisuhteestamme voimme kuitenkin rakentaa pehmeän suojan maailman kovuutta vastaan.
Rantalan mukaan hyvä parisuhde ei synny siitä, että maailman kaunein ja komein kohtaavat. Parisuhde rakentuu, kun kaksi erillistä ja omasta elämästään vastuun kantavaa ihmistä päättää rakentaa yhdessä heidän elämänsä parhaan jutun. Suhde on siis aina paljon enemmän kuin kaksi ihmistä. Se on kuin kolmas osapuoli, joka luodaan yhdessä toivomalla, tekemällä ja huomioimalla.
Rantala ei halua jaella vippaskonsteja kukoistavan parisuhteen rakentamiseksi ja peräänkuuluttaa yhdessä kasvamista ja erillisyyden hyväksymistä. Parisuhteesta muodostuu juuri niin turvallinen ja kaunis, kuin olemme valmiita siihen panostamaan.
Utelias ja hyväntahtoinen kumppanin erilaisuuden ihmettely rakentaa hedelmällisen maaperän voimaa antavalle suhteelle. Vaikka osa kumppanin piirteistä tai harrastuksista ärsyttäisi kuinka, ei meidän pitäisi valittaa niistä. Erillisyyden ja erilaisuuden syvällinen hyväksyminen ovat avaimet läheisempään suhteeseen.
Lämmöllä,
Kaisa
Monet haaveilevat parisuhteesta ollessaan sinkkuja. Kumppanin löydettyämme saatamme kuitenkin luiskahtaa elämään parisuhteessa vain näennäisesti. Ajan kuluessa armaasta kumppanistamme saattaa salakavalasti kehittyä myös viiltävin kriitikkomme ja parisuhteessa kohdattu yksinäisyys voi olla vielä tuskallisempaa kuin sinkkuvuosinamme.
Olen harjoitellut viimeiset puolitoista vuotta parisuhteessa oloa. Pikkuhiljaa rakentuva yhteys on tuonut mukanaan paljon iloa ja uudenlaista tyytyväisyyttä. Samaan aikaan kun suhteemme on syventynyt, olen myös joutunut kohtaamaan kasan pelkojani, rajoittuneisuuttani ja epävarmuuttani.
Kiinnostukseni parisuhteen anatomian ymmärtämisestä vei minut lounaalle vuoden perheterapeutiksi valitun lastenpsykiatrin Janna Rantalan kanssa. Hänen mukaansa emme voi vaatia, että maailma rakastaisi ja kohtelisi meitä hyvin. Parisuhteestamme voimme kuitenkin rakentaa pehmeän suojan maailman kovuutta vastaan.
Rantalan mukaan hyvä parisuhde ei synny siitä, että maailman kaunein ja komein kohtaavat. Parisuhde rakentuu, kun kaksi erillistä ja omasta elämästään vastuun kantavaa ihmistä päättää rakentaa yhdessä heidän elämänsä parhaan jutun. Suhde on siis aina paljon enemmän kuin kaksi ihmistä. Se on kuin kolmas osapuoli, joka luodaan yhdessä toivomalla, tekemällä ja huomioimalla.
Rantala ei halua jaella vippaskonsteja kukoistavan parisuhteen rakentamiseksi ja peräänkuuluttaa yhdessä kasvamista ja erillisyyden hyväksymistä. Parisuhteesta muodostuu juuri niin turvallinen ja kaunis, kuin olemme valmiita siihen panostamaan.
Utelias ja hyväntahtoinen kumppanin erilaisuuden ihmettely rakentaa hedelmällisen maaperän voimaa antavalle suhteelle. Vaikka osa kumppanin piirteistä tai harrastuksista ärsyttäisi kuinka, ei meidän pitäisi valittaa niistä. Erillisyyden ja erilaisuuden syvällinen hyväksyminen ovat avaimet läheisempään suhteeseen.
Lämmöllä,
Kaisa
Vastaukset 16
Vanhimmat
Niinpä, kauniita ajatuksia. Mutku kaikki emme ole viisaita, fiksuja ja filmaattisia vaan kuka milläkin lailla ja tavalla epätäydellinen, keskenkasvuinen ja omien ajatustensa ja päätelmiensä vanki, niin vain aniharvoin kaksi oikeasti aikuiseksi kasvanutta kohtaa ja päättää rakentaa yhdessä - sitä sun tätä.
Varsinkin se "erillisyys" on maailman vaikein asia kun kerran on yhteen menty. Osoittakaamme sormellamme kirkkoa, yhteiskuntaa ja kaikkia vanhoillisia tapoja, instituutioita ja asenteita. Ne elävät kuin iilimato kiinni ihmisten pään sisällä eivätkä kaikki tajua, miten hyvä sana ja teko on 'vintin' tuulettaminen.
Ei siihen sen kummempaa viisautta ja filmaattisuutta tarvita. Riittäisi kun ottaa sen toisenkin huomioon, eikä pidä vaan itsestäänselvyytenä. Ja koskee kumpaakin osapuolta.
No niiin justiinsa, niinhän siinä sanottiin. Toisen huomioonottaminen vaatii kyllä jo melkoisesti omahyväisiltä, itseriittoisilta, 'rakkaus'- ja välittämisasiat väärin ymmärtäviltä ns. aikuisilta, joille oma onni ei ole lainkaan sama asia kuin toisen onni.
"Monet haaveilevat parisuhteesta ollessaan sinkkuja" ja monet haaveilevat sinkkuudesta ollessaan parisuhteessa. Moni yrittää hoitaa parisuhdetta ja moni paria suhdetta.
Kovin kuulostaa paperinmakuiselta tuo Rantalan lähestymistapa. Suhdeinstituution rakentamista rationaalisuuden perinteestä käsin. Elämässä on asioita, joille vatvominen tekee enemmän pahaa kuin hyvää.
Parisuhde on vastenmielisen kuuloinen käsite. Olisiko jo aika kansallisen estetiikkatoimikunnan tuoda sen tilalle jokin vähemmän tympeitä assosiaatioita herättävä, mutta euronormit täyttävä nimitys.
Luulisi, että tällainen besserwisseröinti muiden parisuhteista siirtyisi jossain vaiheessa historiaan sen turhuuden takia. On kyllä vähän huvittavaakin se, miten pari vuotta ja vähemmänkin parisuhteessa eläneet antavat neuvoja - toivottavasti he kirjoittavat neuvonsa ylös ja tutkivat niitä uudelleen 10-20 vuotta myöhemmin, kun he itse, heidän suhteensa ja varsinkin heidän ymmärryksensä elämästä yleensä on (ainakin toivottavasti) karttunut ja syventynyt.
Toki parisuhteissa on lainalaisuuksia, jotka ovat jossain määrin yleispäteviä, mutta pääsääntöisesti jokainen parisuhdekin on yksilö ihan niin kuin sen muodostavat ihmisetkin. Ei ole mitään yhtä automaattista reseptiä, jolla jokaisesta liitosta tehtäisiin hyviä ja kestäviä.
Omalta kohdaltani näen asian niin, että hyvä suhde on symbioosi, jossa kumpikin sopivassa suhteessa antaa ja saa asioita, jotka täyttävät omia ja toisen tarpeita. Pitää löytää hyvä kompromissi siitä, että ottaa toisen huomioon, mutta on aina uskollinen sille, kuka ja mikä itse on. Samalla se tietenkin tarkoittaa sitä, että antaa myös toiselle tilaa olla juuri se, millainen ja kuka hän on ja hyväksyy hänet sellaisenaan. Aika hyvä olisi, ettei ajattelisi hyväksyvänsä toista hänen vioistaan huolimatta, vaan myös niiden takia, koska nekin ovat osa sitä, kuka hän on. Jos jatkuvasti ajattelee sietävänsä toisen puutteita, kyllähän sille sietämiselle vuosien kuluessa tulee katto vastaan. Aika ahdistavaa ainakin minulle olisi myös se, että "kompromissina" itse yrittäisin toisen mieliksi olla jotain muuta kuin oikeasti olen.
Sellainenkin asia minun on pitänyt oppia ja hyväksyä, että ihmiset ja suhteet muuttuvat vuosien kuluessa. Ihmiset eivät liioin yleensä muutu samalla aikataululla samaan suuntaan. Aina välillä onkin ollut tarpeen tehdä inventaario ja tutkia, löytyykö näille muuttuneille ihmisille uusi molempia osapuolia tyydyttävä kompromissi, jonka kanssa jatkaa eteenpäin.
No et sitten kuitenkaan malttanut olla wisseröimättä...
Kiva kirjoitus, hyvin kirjoitettu ja täyttä asiaa, oli mukavaa lukea.
Se on varmaan se haasteellisin puoli parisuhteessa, että kun meitä on niin erilaisia persoonia, ja niin kuin kirjoitit, muutummekin kaiken lisäksi koko ajan.
Tutkijat voisi kehitellä ajatustenlukulaitteen sanatonta kommunikointia varten. Sen sijaan että pariskunta iltaisin katselisi jääkiekkoa, vois laittaa lukulaitteen päälle tunniksi ja ihmetellä ja synkronoida :)
Joo, tuo kommunikointi ja synkronointi onkin mielenkiintoinen aihe. Se lukulaite tarvittaisiin minusta myös sanallista viestintää varten. Ei ole ihan helppoa sisäistää sitä, miten eri tavalla toinen voi ymmärtää sanat, eleet, ilmeet ja kaikki niiden vivahteet, kuin mitä olen niillä tarkoittanut. Ja päinvastoin. Tavallaanhan me kaikki tulemme omasta yksilöllisestä ominaisuuksiemme ja historiamme muodostamasta kulttuuristamme. Parhaassa tapauksessa löydämme lopulta yhteisen kielen ja kulttuurin. Ikävää, jos niin ei käy, koska silloinhan puhumme koko ajan vähän toistemme ohi eikä kumpikaan sitten loppujen lopuksi täysin ymmärrä ja tule ymmärretyksi. Sataprosenttinen ymmärtäminen ei varmasti ole mahdollistakaan, mutta aika lähelle voi ehkä päästä, jos vain molemmilta löytyy siihen tahtoa. Tai sitten se tulevaisuuden luku-tulkintalaite...
Paperilla kaikki suunnitelmat toimii. Käytäntö onkin kinkkisempi. Tietty jos olisi joku harjoitusleiri ensin, niin kuin puolustusvoimilla, missä käytäis ensin läpi kaikki uhkakuviot ja miten niitä hallitsee :)) Auttaisko..
Eronnut nainen vastaa tähän että suhteen tärkein osa on Tahto. Kaikki menee hyvin niin kauan kuin sitä riittää.
Kiitokset kaikille aihetta miettineile ja siitä kirjoittaneille.
Aihe on valtavan laaja ja monihyväinen, pitäisikö sanoa monipahainenkin,
ei tietenkään ole tarkoituskaan mitään tyhjentävää kirjoittaa.
Silti kaikki kirjoittivat hyvin ja kiinnostavasti.
Asiaa paljon. Mutta olemme siis erillisiä parisuhteessa ja tulisi hyväksyä kumppanin erillisyys, harrastukset jne. Kyllä näin, mutta aika vaikea on hyväksyä kumppanin oudot tavat. Olemme kypsässä iässä yli 50 v. Ja lyhyen aikaa olleet vielä naimisissa. (3 vuotta) Mies selailee netistä tuhmia sivustoja, tätä tehnyt osin satunnaisesti alusta asti, tv- ohjelmia jossa seksikkäitä naisia. Hänen kanssa turha puhua, ehkä vähäksi aikaa homma unohtuu mutta jatkuu taas. Nakertaa kyllä meidän parisuhdetta.
Niinpä. Miehen mieli on muissa naisissa kuin sinussa. Sinä olet vain se loppu-objekti johon hän käy purkautumassa. Lienet jo hyväksynyt asian ja alistunut kohtaloosi.
Ole hyvä, ei kestä kiittää :)
Parisuhteessa tarvitaan älykkyyttä, empatiaa, sympatiaa, täydellistä vilpittömyyttä, sydämmen sivistystä,
päättäväisyyttä olla kaikessa rehellinen avoin puolisoansa kohtaan,
on osattava päättää,
oma perhe /puoliso sekä itse on kaikkein tärkeintä ensin elämässä,
sitten vasta tulee ystävät ja sukulaiset, tai toisinpäin,
hyvä turvallinen järjestys täytyy olla kaikissa ihmissuhteissa,
Sattumalta..Hyvä parisuhde on helppo nakki kun vain on yhteen sopivat tavat ja ajatukset.Parisuhteen kesto onkin jo mutkikkaampi juttu.
Kun parisuhde on aluillaan ja opiskellaan toisen tapoja,on kaikki uutta ja ihmeellistä ja varmasti tuntuu että hän on kaikkein paras puoliso minulle.
Ainakin puolet liitoista katkeaa katkeraan eroon ja toinen puolisko jatkaa suhdettaan vaikka se ei olisikaan enää jatkamisen arvoista.En tarkoita etteikö kannattaisi yrittää selvittää syitä joiden vuoksi suhde ei ole hyvä,kun hyviä parisuhteita on tooodella vähän.
Oikeastaan en näe muita peruspilareita kuin rehellisyys ja luottamus,silloin kun ollaan jo pitkällä ja arki on alkanut..
Kirjanoppineet voivat neuvoa vaikka kuinka hyvin mutta oikeaa keinoa löytää hyvä parisuhde,ei ole olemassa.
Jyrkkä mielipiteeni on se että parisuhdetta ei synnytetä vaan se syntyy itsestään suhteen alussa.
Pitkä parisuhteen salaisuus on hyvin tehty s i t o v a luotettava liikeyritys,
avioliittoa voi verrata yritykseksi,
kyseessä on yhteinen omaisuus ja sen kerryttäminen, ( kertyminen )
molemmat joutuu työskentelemään yhteisen yrityksen parhaaksi,
rehellisyys ja luottamus on avainsanoja,
rakastuminen omaan puolisoon on erittäin posittivinen ilmiö,
Öh..Voi verrata yritykseen,mutta naisen tunne elämä voi hiukan sotia vastaan jos kyseesä on pienyrittäminen ja omaisuuden kartuttaminen näinä aikoina.Entä kun lama iskee..?
Jos tuon sanamuodon "joutuu työskentelemään" vaihtaisi:saa työskennellä yrityksen/parisuhteen parhaaksi niin uskon että ollaan lähempänä naisnäkökulman tunnepuolta ja onhan niin että yrityksessäkin kemiat pitää toimia..Tästä aasinsillasta,kop.kop...pääsin yritysjohtajaan tai yleensä henkilöön joka johtaa tai luotsaa yritysta.Miehet on erityyppisiä johtajia kuin naiset.Mies on realisti ja katsoo yrittämistään tuloksen tekemisen perusteella,siis miten saadaan hyvä tulos mahdollisimman vähällä tuntimäärällä.
Nainen on yrittäjän osassakin tunteellinen ja osaa sekoittaa tunteet ja työn ja pahimmassa tapauksessa voi lähes rakastua tuotteeseensa..Miten sellainen tuote voidaan myydä?
Yrittäjä miehen ja naisen parisuhde kyllä voisi onnistua ja olla hyväkin,ainakin kulissien ollessa pystyssä ja sitäkai tarkoitit tuolla sitovuudella.Voisihan siihen lisätä vielä vaitiolo velvollisuuden niin kuullostaisi enemmän vankilalta ;)