Viimeöinen uni ahdistaa todella kovasti... Vaikka tiedän että se on vain mielen tyhmää hulluttelua, minusta tuntuu että koin jotain todella kamalaa ja sydäntä riipaisevaa viime yönä. Olisi siis mukava kuulla mielipiteitä mitä tämä uni mahtaa tarkoittaa..
Eli siis olimme jossain suuressa laitoksessa / leirissä (vrt keskitysleiri, mutta ei niin vihamielinen), josta ei saanut poistua. Jos sieltä lähti, takaisin ei enää päässyt ja meistä kukaan ei oikein tiennyt mitä oikeasti tapahtuu jos ns. "ulkomaailmaan" lähtee. Minulla oli leirissä yksi sydänystävä, paras ystävä mitä minulla on koskaan ollut (näin ainakin unessa tuntui. Oikeassa elämässä minulla ei siis ole kysenlaista kaveria, mies on siis täysin mielikuvituksen tuotetta). Vietin paljon miehen kanssa aikaa leirissä, koska siellä ei paljon muuta tekemistä ollut, kuin saada aika kulumaan. Myös avomieheni oli samalla leirillä, ja tietenkin yritin viettää molempien kanssa aikaa yhtä paljon, mutta kummallakin oli omat jutut ja halusin sitten viettää aikaa molempien kanssa erikseen, en siis yhdessä porukassa. Ja näin halusivat miehetkin. Yhtäkkiä avomieheni alkoi hieman mustasukkaiseksi ja pyysi, etten viettäisi enää niin paljon aikaa ystäväni kanssa. Tietenkin järkytyin tästä pyynnöstä ja sanoin etten voi yhtäkkiä vain jättää ystävääni, kun ei hänellä muitakaan kavereita ole, ja tykkään viettää aikaa tämän kanssa. No, asiat jatkuivat hetken aikaa suhteellisen hyvin, mutta yhtäkkiä ystäväni alkoi muuttua.. Hän voi todella huonosti, erkaantui minusta ja joutui vähän väliä pieniin onnettomuuksiin, ja olin tietenkin hädissäni, että mitä tälle on tapahtumassa kun hetki hetken jälkeen itkin tajuttoman ystäväni vierellä.
Eräänä päivänä sitten ystäväni muuttui vihamieliseksi ja syvästi pettyneeksi. Hän sanoi minulle, ettei aio enää jatkaa leirissä oloa, koska hänellä on siellä paha olo, kun minä en voi viettää aikaa hänen kanssaan niin paljon kun hän haluaisi. Järkytyin syvästi ja itkin ja anelin ettei hän lähtisi. Kädestä kiinni pitäen, huusin hänelle että tarvin häntä, eikä hän saa jättää minua koska sitten jäisin ihan ilman ystävää, enkä voisi elää jos en tietäisi miten ystäväni voi ulkomaailmassa. No, ystävästä näki, että tämä kosketti häntä, mutta hetken jälkeen ilme muuttui vielä jäätävämmäksi ja hän sanoi minulle lyhyesti, että ei tarvi huolehtia, koska hän aikoo tappaa itsensä. Ei halua elää yksin tässä maailmassa enää. Tämän sanottuaan hän lähti, hyvin, hyvin, vihaisena pois ja antoi lähtiessään pienen huomaamattoman merkin eräälle tytölle joka oli meidän keskustelun ajan puuhaillut jotain katolla. Itkien jäin epäuskoisena ja yksin tuijottamaan ystäväni loittonevaa selkää ja käsittämätön tyhjyyden tunne ja murskaava suru musersivat minut. Yhtäkkiä päähäni iski ajatus, että minun pitää saada kaikki leirissä olijat turvaan, koska sillä hetkellä tajusin, mitä tyttö oli katolla puuhannut! Yritin huutaa muille ihmisille että heidän täytyy nousta suojaan ylempiin kerroksiin, koska sille alueelle jolla me olimme, tulee kohta tulva joka hukuttaa meidät kaikki. Kukaan ei kuunnellut minua... Huusin varoituksia ja itkin, mutta kukaan ei katsonutkaan minuun päinkään. Siinä vaiheessa tunsin olevani täysin yksin tuossa kurjassa maailmassa.. Kohta näin veden jo tulevan suurena pauhuna sieltä minne ystäväni oli kävellyt ja kadonnut ja kuulin onnekseni, että yksi ihminen oli kuullut varoitukseni ja kun nyt näki veden tulon, hän alkoi puhua megafoniin jonka ääntä ihmiset tottelevat saman tine. Yhdessä kiipesimme ylempiin kerroksiin ja onnekseni suurin osa ihmisistä pelastui, ja tunsin hetken kiitollisuutta siitä, että tajusin mitä ystäväni aikoi, ennen kuin pahin ehti tapahtua. Minulle pahin tosin oli jo tapahtunut, olin menettänyt ystäväni ja olin yksin, kaikkien niiden ihmisten keskellä, täysin yksin..
Tällainen uni siis oli, ja edelleen se aiheuttaa minulle tippaa linssiin ja kalvavaa tyhjää oloa sydänalaan, ihan kuin oikeasti olisin menettäny jotain todella tärkeää, jota en koskaan enää saa takaisin.. Se, että jos kaikki ne ihmiset unessa olisivat hukkunut, ei olisi tuntunut niin kamalalta, mitä tämän yhden ihmisen menetys tuotti, pelkästä velvollisuuden tunnosta yritin kaikkeni, että ihmiset pääsevät turvaan. Niin tärkeä tämä ystävä minulle tässä unessa oli.. Mitä ihmettä tämä uni mahtaa tarkoittaa?
Eli siis olimme jossain suuressa laitoksessa / leirissä (vrt keskitysleiri, mutta ei niin vihamielinen), josta ei saanut poistua. Jos sieltä lähti, takaisin ei enää päässyt ja meistä kukaan ei oikein tiennyt mitä oikeasti tapahtuu jos ns. "ulkomaailmaan" lähtee. Minulla oli leirissä yksi sydänystävä, paras ystävä mitä minulla on koskaan ollut (näin ainakin unessa tuntui. Oikeassa elämässä minulla ei siis ole kysenlaista kaveria, mies on siis täysin mielikuvituksen tuotetta). Vietin paljon miehen kanssa aikaa leirissä, koska siellä ei paljon muuta tekemistä ollut, kuin saada aika kulumaan. Myös avomieheni oli samalla leirillä, ja tietenkin yritin viettää molempien kanssa aikaa yhtä paljon, mutta kummallakin oli omat jutut ja halusin sitten viettää aikaa molempien kanssa erikseen, en siis yhdessä porukassa. Ja näin halusivat miehetkin. Yhtäkkiä avomieheni alkoi hieman mustasukkaiseksi ja pyysi, etten viettäisi enää niin paljon aikaa ystäväni kanssa. Tietenkin järkytyin tästä pyynnöstä ja sanoin etten voi yhtäkkiä vain jättää ystävääni, kun ei hänellä muitakaan kavereita ole, ja tykkään viettää aikaa tämän kanssa. No, asiat jatkuivat hetken aikaa suhteellisen hyvin, mutta yhtäkkiä ystäväni alkoi muuttua.. Hän voi todella huonosti, erkaantui minusta ja joutui vähän väliä pieniin onnettomuuksiin, ja olin tietenkin hädissäni, että mitä tälle on tapahtumassa kun hetki hetken jälkeen itkin tajuttoman ystäväni vierellä.
Eräänä päivänä sitten ystäväni muuttui vihamieliseksi ja syvästi pettyneeksi. Hän sanoi minulle, ettei aio enää jatkaa leirissä oloa, koska hänellä on siellä paha olo, kun minä en voi viettää aikaa hänen kanssaan niin paljon kun hän haluaisi. Järkytyin syvästi ja itkin ja anelin ettei hän lähtisi. Kädestä kiinni pitäen, huusin hänelle että tarvin häntä, eikä hän saa jättää minua koska sitten jäisin ihan ilman ystävää, enkä voisi elää jos en tietäisi miten ystäväni voi ulkomaailmassa. No, ystävästä näki, että tämä kosketti häntä, mutta hetken jälkeen ilme muuttui vielä jäätävämmäksi ja hän sanoi minulle lyhyesti, että ei tarvi huolehtia, koska hän aikoo tappaa itsensä. Ei halua elää yksin tässä maailmassa enää. Tämän sanottuaan hän lähti, hyvin, hyvin, vihaisena pois ja antoi lähtiessään pienen huomaamattoman merkin eräälle tytölle joka oli meidän keskustelun ajan puuhaillut jotain katolla. Itkien jäin epäuskoisena ja yksin tuijottamaan ystäväni loittonevaa selkää ja käsittämätön tyhjyyden tunne ja murskaava suru musersivat minut. Yhtäkkiä päähäni iski ajatus, että minun pitää saada kaikki leirissä olijat turvaan, koska sillä hetkellä tajusin, mitä tyttö oli katolla puuhannut! Yritin huutaa muille ihmisille että heidän täytyy nousta suojaan ylempiin kerroksiin, koska sille alueelle jolla me olimme, tulee kohta tulva joka hukuttaa meidät kaikki. Kukaan ei kuunnellut minua... Huusin varoituksia ja itkin, mutta kukaan ei katsonutkaan minuun päinkään. Siinä vaiheessa tunsin olevani täysin yksin tuossa kurjassa maailmassa.. Kohta näin veden jo tulevan suurena pauhuna sieltä minne ystäväni oli kävellyt ja kadonnut ja kuulin onnekseni, että yksi ihminen oli kuullut varoitukseni ja kun nyt näki veden tulon, hän alkoi puhua megafoniin jonka ääntä ihmiset tottelevat saman tine. Yhdessä kiipesimme ylempiin kerroksiin ja onnekseni suurin osa ihmisistä pelastui, ja tunsin hetken kiitollisuutta siitä, että tajusin mitä ystäväni aikoi, ennen kuin pahin ehti tapahtua. Minulle pahin tosin oli jo tapahtunut, olin menettänyt ystäväni ja olin yksin, kaikkien niiden ihmisten keskellä, täysin yksin..
Tällainen uni siis oli, ja edelleen se aiheuttaa minulle tippaa linssiin ja kalvavaa tyhjää oloa sydänalaan, ihan kuin oikeasti olisin menettäny jotain todella tärkeää, jota en koskaan enää saa takaisin.. Se, että jos kaikki ne ihmiset unessa olisivat hukkunut, ei olisi tuntunut niin kamalalta, mitä tämän yhden ihmisen menetys tuotti, pelkästä velvollisuuden tunnosta yritin kaikkeni, että ihmiset pääsevät turvaan. Niin tärkeä tämä ystävä minulle tässä unessa oli.. Mitä ihmettä tämä uni mahtaa tarkoittaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Unen "ystävä" edustaa unennäkijän yksityiselämää ja ominta identiteettiä.
(Jokainen on ensisijaisesti itsensä paras ystävä).
Leiri on unennäkijän elinpiiri ja toimintaympäristö.
Hän on unen perusteella tottunut sopeutumaan ja mukautumaan ensisijaisesti ympäristön vaatimuksiin sekä sopeuttamaan "omat jutut" läheistensä sanelemien toiveiden mukaisesti:
"Vietin paljon miehen kanssa aikaa leirissä, koska siellä ei paljon muuta tekemistä ollut, kuin saada aika kulumaan. Myös avomieheni oli samalla leirillä, ja tietenkin yritin viettää molempien kanssa aikaa yhtä paljon, mutta kummallakin oli omat jutut ja halusin sitten viettää aikaa molempien kanssa erikseen, en siis yhdessä porukassa. ...avomieheni alkoi hieman mustasukkaiseksi ja pyysi, etten viettäisi enää niin paljon aikaa ystäväni kanssa"
ystäväni alkoi muuttua.. Hän voi todella huonosti, erkaantui minusta ja joutui vähän väliä pieniin onnettomuuksiin, ja olin tietenkin hädissäni, että mitä tälle on tapahtumassa kun hetki hetken jälkeen itkin tajuttoman ystäväni vierellä. "
"Eräänä päivänä sitten ystäväni muuttui vihamieliseksi ja syvästi pettyneeksi. Hän sanoi minulle, ettei aio enää jatkaa leirissä oloa, koska hänellä on siellä paha olo, kun minä en voi viettää aikaa hänen kanssaan niin paljon kun hän haluaisi. "
Edellisiin unen kohtiin viitaten tulkitsen unen seuraavasti:
Uni viestii että unennäkijän on hyvä pitää kiinni omista mielenkiinnon kohteistaan ja asioista jotka ovat niitä "omimpia" juttuja joita hänen ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa eikä pyytää niille lupaa.
Mikäli hän luopuu pikkuhiljaa ympäristön vaatimuksista asioista jotka tuottavat hänelle iloa ja antavat voimaa, "ystävä" näivettyy ja kuolee.
Samalla riskeerataan elämänpiiri ja parisuhde (joka näyttäytyy jo keskitysleirinä).
Unessa tulva (hallitsemattoman tunnemyrskyn aikaan saama elämänmuutos) jo teki tuloaan. Uni varoittaa viisaasti unennäkijää kadottamasta itseään.
Aika siis keskittyä omaan jaksamiseen ja focusoida omiin rakkaisiin asioihin , keneltäkään lupaa pyytämättä -- silloin ihminen voi hyvin, on parhaimmillaan eikä se elämäkään sitten enää tunnu keskitysleiriltä.
Suuri kiitos vastauksesta. Tällaista samankaltaista palautetta sain toiseltakin taholta, ja totta kai se pistää mietityttämään kun asiaa avataan minulle kummaltakin suunnalta samalla tavalla. Ja kun asiaa rupeaa miettimään tältä kantilta niin oikeastaan aika selvä se oli mitä uni minulle yritti kertoa... En vain osannut yhdistää ystävän näivettymistä ja kuolemaa omaan henkilökohtaiseen itseeni. Kiitos vielä.