onko hyvät fiilarit kaikesta vai jäikö jotain hampaan koloon itseä tai toista koskien?
toivoisko kukaan mahdollisuutta ajan kääntämisestä taapäin??
toivoisko kukaan mahdollisuutta ajan kääntämisestä taapäin??
miten teillä
menitääjuttunne
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei ole mitään parempaa kuin yhteinen aika. Se aika on mulle silkkaa taikaa
En haluis olla susta yhtäkä hetkee erossa. Sun ansiosta tunnen olevani taas elossa.
kysyin yleisesti, mulla ei oo tääl ketään, mun elämä ja ihmiset on irl.
siinähän sitä taas liehitellään, voi tätä hannu poikaa:)
Olisihan asiat voinut hoitaa toisellakin lailla. Toisaalta itse uskon mahdollisuuksiin ja virheiden korjaamisiin, mutta toisen puolesta ei voi asioita päättää. Toisen joustavuus ja halukkuus vaikuttaa myös asioihin. Ja toinenhan pystyy myös miettimään miltä oma toimintansa on näyttänyt toisen silmissä.
Ratkaisuthan näissä asioissa riippuu aina siitä kuinka suurista tunteista ja halusta toimia on ylipäätään kyse.
Ei kyllä ehdi miettiä fiiliksiä ku ei ehdi syödäkään
Aina on menneisyydessä kohta johon haluais palata.
Jos on jo lapsia, niin ehkei halua palata aikaan jossa ne ei ole vielä syntyneet.
Jos ei ole lapsia, niin vois palata jopa 14-v ensikänneihin ;-)
Hyvin tuntemuksin kaikesta vaikka oli aika kun en uskonut että voisin noin sanoa mutta kun aikaa on kulunut tarpeeksi niin tähän on tultu.
Jotakin jäi ja se on kaikkeen vaikuttanutkin että nyt on helpottunut olo, en tiennyt että niin pahoin voi kohdella mitä hän teki, siksi en tahtoisi hetkeäkään takaisin menneestä tuskasta. Muutamat alkuhetket ehkä mutta niitä voi joskus muistella jos siltä tuntuu.
Mutta ihmistä itseään en enää ottaisi mistään hinnasta enkä sitä pelkoa että mennyt toistuu taas.
Eikö se tuonnutkaan aamupalaa sänkyyn vaan jouduit itse hakemaan :) elämä ei oo mikään lepokoti. pitää laittaa tikkua ristiin
Voin osittaa oman tarinani kolmeen osaan; alkuhuumaan, hirvittävään kipuun ja tuskaan ja seestymisen vaiheeseen. Ensimmäisen osan ja kolmannen osan välillä aikaa määrällisesti paljon mutta asian käsittely vaati sitä, oli selvittävä ja noustava monesta tuntemuksesta ja kivusta. Vaikka nyt olenkin seesteisessä vaiheessa voin vielä tuntea kivun vaimeana tunteena ja myös minä kavahdan ajatustakin minkäänmoisesta yhteydestä menneeseen ihmiseen. En kiitä mutta en syytä, tämä oli yksi kokemus elämän tiellä, yksi sieltä rankemmasta päästä mutta siitäkin selvittiin.
ei voi muuta sanoo.
siis sullahan ei ole ikävä mutta kirjoitat ikävä palstalle kärsimyksistäsi?
sähän et voi tietää mitään ihmisten asioista, jos muuta tekoo ei oo ku vittuilla niin mitä teet täällä ollenkaan?
hän kuuluu kategoriaan jota joku kutsui toisessa ketjussa osuvasti - vähän alemman tason naiseksi - . kaikilla ei ole kykyjä muunlaiseen kommunikointiin.
Fiilarit on suht ok, mutta kyllähän kun ne toiveet kohtaamisesta romuttuu, niin epätoivo valtaa. On sellainen olo, että aina lähtee liian aikaisin tai saapuu liian myöhään. Ajoitus ei vaan osu yksiin :(
Meillä ei oikeastaan mitään juttua ollutkaan. Pientä silmäpeliä vain. Olisin halunnut tutustua häneen, mutta olin varattu Ja hänellekin tuntui muu seura kelpaavan. Tylsä vaihe elämässä menossa kun hän pyörii jostain syystä mielessä, Kyllä se tästä helpottaa.