Meillä joka vuosi sama tilanne: kovasti pyydetään kylään isoäideille, jotka ovat toisella paikkakunnalla. Kuvio menee näin: siellä toisessa päässä järjestetään tarjottavia kovalla tohinalla ja toistuvasti pyydetään käymään. Tietenkin on tosi epäkohtelaista kieltäytyä käymästä. Kummassakin päässä, eli meillä isäntä ja siellä hänen sukulaiset, viettävät normi känni viikonloppua jopa näissä merkeissä. Kaljaa ilmestyy kuin tyhjästä kun aletaan puhua 'lähdöstä äidille'. Selvin päin ei lähdetä koskaan kyläilemään äidille joka ei itse edes juo. Sitten kun kieltäydyn olemasta juoppokuski pitkällä matkalla, minulle kiukutellaan molemmissa päissä. Jos lähden, katselen muiden juomista, mietin koska lähdetään fiksusti kotiin, pahimmassa tapauksessa tullaan kotiinpäin niin että mies on on umpitunnelissa ja häirikkö. Entäpä yöksi jääminen? Ei huvita. Miten tätä oikein enää jaksaa? Kaikki juhlat on aina tuomittu meillä epäsosiaalisen käyttäytymisen vuoksi. Jos voisi vajota maan alle niin olisin tehnyt sen jo aikapäiviä sitten. Tätä on sentään jatkunut parikymmentä vuotta. Jos minulla ei olisi lapsia, luulisin varmaan menettäneeni paljonkin äitienpäivänä. Juopposukulaiset ovat pilanneet kaiken ilon juhlapäivistä ja monesta muustakin asiasta.
Äitienpäivästä mielipahaa
vaiettääiti
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Otan osaa! Jätä kerrankin menemättä. Lapsesi olisivat todella iloisia. Nyt vissiin jo aika aikuisia. Minulla ei ole omia lapsia, mutta tulee ihan lapsuus mieleen. En koskaan kaivannut jotain isäpuolta, kenelle joka päiväistä olla humalassa. No edesmennyt isäni oli myös alkoholisti...
Ja olen niin paljon kaivannut tätä asiaa, että olen ollut yhdessä 7 - v. alkoholi-ongelamaisen kanssa.
Vaikea päivä huomenna.
Avomieheni äitinsä hyväksi käyttämä ja hänen entinen vaimonsa täysi H. Mutta siistiä pintaa pitää pitää.
Lapset ei sitä huomaa oikeestaan, kun eivät elä joka päivästä elämää tälläisen kanssa.
Pakollinen juttu....