Hei,
Olen 45-vuotias Turunseudulta ja yksinäinen. Jaksan haaveilla siitä hyvästä ystävästä jonka kanssa jutustella ja käydä kahvilla, teatterissa, iltaa istumassa, juhlimassa, lenkillä, matkustaa ja kaikkea mahdollista mitä vaan voisi tehdä.
Töissä olen naisvaltaisella alalla vaan tuntuu että sielläkin on se pieni piiri... johon ei minulla ole sijaa. Olen aina toivonut pääseväni sellaiseen työyhteisöön mistä myös riittäsi kaveri työn ulkopuoliseen elämäänkin niin, että se olisi myös kestävää.
On minulla muutamia ystäviä vaan heillä on omat perheet ja omat menonsa, minullakin on perhe vaan silti olen niin pohjattoman yksin.
Olen 45-vuotias Turunseudulta ja yksinäinen. Jaksan haaveilla siitä hyvästä ystävästä jonka kanssa jutustella ja käydä kahvilla, teatterissa, iltaa istumassa, juhlimassa, lenkillä, matkustaa ja kaikkea mahdollista mitä vaan voisi tehdä.
Töissä olen naisvaltaisella alalla vaan tuntuu että sielläkin on se pieni piiri... johon ei minulla ole sijaa. Olen aina toivonut pääseväni sellaiseen työyhteisöön mistä myös riittäsi kaveri työn ulkopuoliseen elämäänkin niin, että se olisi myös kestävää.
On minulla muutamia ystäviä vaan heillä on omat perheet ja omat menonsa, minullakin on perhe vaan silti olen niin pohjattoman yksin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miten voi olla/kokea pohjattoman yksin, vaikka on perhe?
Minä olen 6-kymppinen ikisinkku naimaton nainen ja aina kuvittelen, että jos edes jommoinenkin perheporukka olisi, olisi ollut, edes ukko, niin en olisi näin "vajaa".