Haluan viedä sinut Hoorebin vuorelle Israeliin, erääseen synkkään luolaan. Luolassa istuu yksinäinen Jumalan profeetta. Tämä jumalallinen mies on jo iäkäs, luultavasti yli seitsemänkymmentä. Ja hän tuntee olonsa aivan yksinäiseksi. Hän on täysin luopunut yhteiskunnasta.
Neljäkymmentä päivää aikaisemmin tuo profeetta oli pyytänyt Jumalaa lyömään hänet kuoliaaksi. Hän oli vakuuttunut, ”Tämä kansakunta on mennyt liian pitkälle. Ja seurakunta on luopunut niin, että paluuta ei ole. Jokainen johtaja on paholaisen sätkynukke. Herätys on nyt aivan mahdottomuus. Toivoa ei ole jäljellä. Herra, olen saanut tarpeekseni. Ole kiltti ja ota elämäni pois.” (katso 1Kun. 19:4).
Kuka oli tämä profeetta? Se oli tietysti Elia. Ja hän tuli sellaiseen epätoivoiseen tilaan vain muutamia tunteja sen jälkeen, kun hän oli saavuttanut elämänmittaisen palvelutyönsä suurimman voiton.
Muistatte kyllä kertomuksen. Karmelin vuorella Elia kohtasi 850 väärää profeettaa näytöksessä, jossa oli panoksena elämä tai kuolema, ja jonka aiheena oli, että kenen Jumala voittaisi. 450 näistä profeetoista palveli pakanajumala baalia, toiset 400 olivat niiden epäjumalapylväiden pappeja, jotka paha kuningatar Iisebel oli rakennuttanut. Nyt, demonisessa rituaalissa nämä baalin profeetat alkoivat tanssia ja valittaa, yrittäen herättää jumalaansa. Kun tuo hulluus lopulta päättyi, profeetat olivat verta vuotavia, täysin uupuneita.
Sitten Elia astui vuorostaan esiin. Hän yksinkertaisesti kutsui Herraa, ja heti iski taivaasta yliluonnollinen tuli. Kaiken saartava kuumuus kulutti sekä profeetan uhrin että ne kaksitoista tynnyrillistä vettä, jotka hän oli kaatanut sen ympärille. Se kulutti jopa alttarin kivet.
Mikä kunnioitusta herättävä näytös Jumalan kaikkivaltiaasta voimasta! Väärät profeetat vapisivat tuon näkemisestä. Ja ne luopuneet israelilaiset, jotka olivat paikalla, lankesivat kaikki polvilleen, huutaen, ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!” (18:39).
Sitten Elia tappoi jokaisen noista 850 väärästä profeetasta. Äkkiä herätys oli palannut Israeliin. Se herätys, jota Elia oli rukoillut, oli viimein tullut – tai niin hän ajatteli: ”Tämä on Jumalan hetki. Se on sen uudistuksen alku, josta minä olen saarnannut niin kauan.”
Elia tuli niin täyteen voimaa, että hän juoksi kuningas Ahabin vaunuja nopeammin 40 kilometrin matkan takaisin pääkaupunkiin, Jisreeliin. Hänen mielensä on varmasti kiitänyt tämän tyylisten ajatusten kanssa, ”Kuka voi olla sitä vastaan, mitä Jumala on tänään tehnyt? Tämän kansakunnan aistillisen, jumalattoman hallituksen täytyy romahtaa. Ja Iisebel on seuraava. Hän saattaa kiirehtiä takaisin epäjumalia palvovan isänsä luokse Siidoniin juuri nyt. Epäilemättä hän on kuullut tulesta, joka tuli taivaasta, ja hän tahtoo paeta Pyhän Hengen puhdistusta. Tämän täytyy olla suurin hetki Israelin historiassa!”
Elia oli vakuuttunut, että nyt kansa kuuntelisi häntä. Minä uskon, että hän päätti mennä suoraan hylättyyn temppeliin Jisreeliin, palauttamaan ennalleen puhtaan palvonnan. Mutta ennen kuin hän edes lähestyi kaupunkia, häntä lähestyi Iisebelin sanansaattaja. Kuningatar uhkasi, ”Jumalat rangaiskoot minua nyt ja vasta, jollen minä huomenna tähän aikaan tee sinulle samaa, mikä jokaiselle näistä on tehty” (19:2). Hän siis kertoi Elialle, ”Profeetta, sinulla on tasan yksi päivä aikaa elää, ennen kuin tapan sinut sillä tavalla, jolla tapoit minun pappini!”
Vuorokauden sisällä uskomattomasta voitostaan Karmelin vuorella, Elia oli taas erämaassa, vapisten kinsteripensaan alla. Hänen mielessään kaikki oli epäonnistunut. Ja yön kuluessa kaikki hänen toivonsa uudistuksista olivat kadonneet.
Neljäkymmentä päivää myöhemmin me löydämme Elian majailemasta luolasta, aivan yksin. Heprean kielen sana majailusta merkitsee ”pysähtyä tai viipyä”. Siihen sisältyvät myös merkitykset ”valittaa tai kantaa kaunaa.” Ilmeisesti Elia oli päättänyt, ”Kaikki on ohi. Kaikki on loppu. Jos ihmeellinen tuli taivaasta ei tee vaikutusta luopuneeseen kansaan, mikään ei tee.”
Sitten Raamattu kertoo meille, ”Herran sana tuli hänelle: Hän kysyi häneltä: Mitä sinä täällä teet, Elia?” (19:9). Tämä on Jumalan tapa sanoa, ”Mikä sinua vaivaa, Elia? Miksi tuo viha? Mistä tahdot valittaa?”
Äkkiä tuo profeetta alkoi purkaa taakkaa patoutuneelta sydämeltään: ”Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen” (19:10).
Paljon siitä, mitä Elia sanoi, oli totta. Jumalan kansa oli surullisessa tilassa. Pahuus rehotti Israelissa. Ja oikeita profeettoja pahoinpideltiin ja heidän sanojaan pilkattiin. Kuitenkin, tästä huolimatta Elia pysyi uskollisena. Hän oli täysin antautunut Jumalan asialle, rukoillen paljon herätyksen puolesta. Mutta hän oli väärässä ajatellessaan, että hän kantoi yksin Herran kuormaa.
En usko Elian olleen ylpeä sanoessaan, ”Minä olen ainoa syntiä vihaava, Jumalaa pelkäävä saarnaaja, joka on jäljellä tässä kansakunnassa.” Minun mielestäni Elia oli yksinkertaisesti yksinäisyyden voittama. Minä uskon, että hän tarkoitti, ”Herra, jos toiset ovat yhtä kiivaita puolestasi niin kuin minä olen, missä he ovat? En näe kenenkään huutavan syntiä vastaan niin kuin minä teen.”
Tosiasia on, että monet rukoilevat ihmiset ovat usein yksinäisiä. Ja harvat ovat sosiaalisia tai ihmisten kanssa paljon tekemisissä. Miksi? Jokainen, joka rukouksessa painii Herran kanssa, jakaa sydämensä taakkaa. He alkavat nähdä niin kuin Jumala näkee. Ja he kykenevät havaitsemaan Jumalan kansan todellisen tilan. Heitä harmittaa kaikki se liha ja turhuus, joita he näkevät Hänen huoneessaan. Ja se ajaa heidät kasvoilleen rukoilemaan niin kuin Elia, huolestuneella, särkyneellä sydämellä.
Jos olet rukouksen ihminen, olet luultavasti tuntenut olosi yksinäiseksi, niin kuin Elia. Ehkä sinäkin murehdit kansakuntaasi, erityisesti sitä loputonta verivirtaa, jota Amerikka on vuodattanut abortin kautta. Ehkä huudat kuten Aamos, ”Herra, älä anna minun istua hiljaa paikoillani, kun seurakunnassasi on sellaisia suuria siteitä!” Ehkä ihmettelet, kuten Elia, ”Missä ovat jumalalliset johtajat ja paimenet, joiden sydämet ovat särkyneet? Missä ovat ne, jotka yhä uskovat pyhyyteen lihallisten tapojen sijasta? Minusta tuntuu kuin olisin syrjäytynyt fanaatikko. Herra, johdata minut toisten sellaisten seuraan, jotka näkevät, mitä minäkin näen.”
Ajattele nyt Eliaa, joka oli yksin tuossa luolassa. Hänen on täytynyt olla täydellisen yksinäisyyden musertama. Sitten hiljainen tuulen hyminä tuli jälleen kysymään häneltä, ”Mitä sinä täällä teet, Elia?” (1Kun. 19:13). Taas Elia vastasi, ”Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen” (19:14).
Tällä kertaa Jumala vastasi hänelle, ”Et sinä ole yksin, Elia. Pian tulet tapaamaan palvelijani Hasaelin. Haluan sinun voitelevan hänet Syyrian kuninkaaksi. Ja on jumalallinen Jeehu, jonka olet voiteleva Israelin kuninkaaksi. On myös nuori profeetta Elisa, joka tulee palvelemaan rinnallasi.”
Lopuksi Herra sanoi Elialle: ”Minulla on jäljellä Israelissa seitsemäntuhatta: kaikki, joiden polvet eivät ole notkistuneet Baalille, ja kaikki, joiden suut eivät ole hänelle suuta antaneet” (19:18, hepr.tekstin mukaan). Jumala sanoi, ”Minulla on, Elia, kätkettynä 7000 miestä ja naista, jotka eivät ole antautuneet tämän ajan hengelle. He kasvavat minun Hengessäni. Ja he kaikki jakavat kanssasi samaa taakkaa.”
Näiden seitsemän tuhannen keskuudessa oli sata oikeaa profeettaa, jotka jumalallinen Obadja oli piilottanut luoliin. Obadja oli korkea-arvoinen hallitusmies, joka palveli pahan kuningas Ahabin taloudessa. Hän oli piilottanut ne sata profeettaa kahteen luolaan, viisikymmentä kerrallaan, ja piti heitä elossa leivällä ja vedellä. Elian on täytynyt tietää näistä profeetoista. Ja hän tunsi myös Miikan, jumalallisen profeetan, jonka Ahab oli vanginnut, koska hän oli profetoinut hänelle kovia asioita (katso 22:8). Kuitenkin, vaikka Elia tunsi nämä miehet, hän oli edelleen yksinäisyyden voittama kutsumuksessaan.
--------------------------------------------------------------------------------
Nämä seitsemän tuhatta edustavat sitä pyhää jäännöstä,
jota Jumala on tänä päivänä valmistamassa
tulevaa sekasortoa varten.
--------------------------------------------------------------------------------
Jumalalla on myös tässä sukupolvessa piilotettu jäännös, jotka eivät ole kumartaneet tämän ajan epäjumalia. Saadaksemme tästä aiheesta täydellisempi käsitys, meidän täytyy tutkia, mitä tapahtui Israelissa Elian aikana.
Baalin palvonta alkoi Baabelin tornilla, Nimrodin hallitessa. Tämä jumalaton mies julisti, ”Tehkäämme itsellemme nimi” (1Moos. 11:4). Niin Baabel rakennettiin inhimillisen menestyksen ja suorituskyvyn muistomerkiksi. Huipulla oli tähtitorni, missä astrologit seurasivat taivaan merkkejä. Nämä ylpeät ihmiset ”tavoittelivat tähtiä” kirjaimellisesti.
Elian aikana baal luultavasti antoi palvojilleen menestyksen ja kuuluisuuden. Ne, jotka suutelivat sen patsaan jalkoja, saivat täyttymystä jokaisella aineellisuuden ja aistillisuuden alueella. Keitä olivat nämä baalin palvojat? He olivat Jumalan valittua kanssa, Herrasta luopuneita palvojia. Kuten minäkin, saatat ihmetellä, kuinka Jumalan kansaa voidaan vetää mukaan sellaiseen törkeään epäjumalanpalvontaan.
Ensimmäiseksi, Jumala oli jo valmiiksi tuominnut nämä ihmiset menestyksen himoitsemisesta. Heidän oli paettava Egyptiin, missä he kohtasivat köyhyyttä, nälkää ja kodittomuutta. He näkivät, että baalin seuraajia siunattiin aineellisesti. Ja he järkeilivät, ”Meillä oli paljon ruokaa Jerusalemissa, kun me kumarsimme patsaitamme. Me olimme silloin siunattuja ja me menestyimme, eikä kärsimystä ollut. Mutta siitä lähtien, kun lopetimme noiden patsaiden palvomisen, me olemme kohdanneet ainoastaan vaikeuksia. Palatkaamme polttamaan suitsuketta ja valmistamaan juomauhreja taivaan kuningattarelle. Ehkä me sitten saamme jälleen ne asiat, joita me haluamme” (katso Jer. 44:16-19).
Jumalan kansa oli langennut ”menestysteologian” voimalliseen viettelykseen. Ahneuden ja petollisuuden henki oli tarttunut heihin niin, että heidän elämänsä keskittyivät nyt hyvinvoinnin ja arvostuksen ympärille. Ei menestyksessä tietenkään ole mitään väärää, jos asiat tehdään Jumalan tavalla: pitämällä kiinni Kristuksesta, antaen kymmenykset uskollisesti ja alistuen Hänen tahtoonsa. Mutta Israelissa oli epäpyhä sekoitus: kansa kumarsi Jumalaa, koska he pelkäsivät Hänen tuomiotaan, mutta he himoitsivat aineellisia asioita.
Juuri nyt, tuo sama baalin henki raivoaa kansakunnassamme. Wall Streetillä, USA:n pörssin edessä, me voimme nähdä tämän pakanajumalan patsaan. Se on pronssinen valtava härkä, joka edustaa pörssiä (Pieni sanaleikki - ”Bull market” tarkoittaa pörssiä, ”Bull” härkää, suom. huom.). Se edustaa jatkuvasti kasvavaa menestystä, suurta hyvinvointia ja mainetta, ihmisten saavutuksia. Nämä ovat niitä jumalia, joita kansakuntamme kumartaa!
Ajattele: ihmistä pidetään menestyvänä, jos hän kokoaa miljoonia. Hänellä saattaa olla tarpeeksi rahaa elääkseen loppuelämänsä huoletta. Ehkä hän on jopa saanut jotain arvostusta. Minä kerron sinulle, että sillä ei ole merkitystä, jos hänen avioliittonsa epäonnistuu, jos hän sekaantuu huoriin, tai jos hän raunioittaa viattomia ihmisiä tavoitellessaan mainetta, valtaa ja hyvinvointia. Kuitenkin, maailman standardien mukaan, häntä pidetään menestyksen tiivistelmänä.
Mikä sekava, päinvastainen menestyksen näkökulma! Kuitenkin valtavat väkijoukot kamppailevat sen puolesta. Koko kansakuntamme kysyy, ”Tahdotko miljonääriksi?”, ikävöiden rikastumista.
--------------------------------------------------------------------------------
Tämä kieroutunut käsitys menestyksestä
on hiipinyt seurakuntiin.
--------------------------------------------------------------------------------
Tämä sama, viettelevä baalin henki tekee työtään seurakunnissa läpi koko Amerikan. Suuria joukkoja uskovia ajaa eteenpäin pakottava suuruuden tarve. Tuloksena heidät lakaistaan tuhlailevaan elämäntyyliin ja velkojen pohjattomiin kuoppiin.
Tämä henki on saanut aikaan myös sellaisen kieron menestyksen näkökulman, joka on samanlainen kuin maailmankin. Kun Kanadan helluntailiike hiljattain piti seminaaria ”menestyville paimenille”, ehtona oli, että sinne voivat tulla ainoastaan sellaiset palvelijat, joiden seurakunnissa on vähintään tuhat ihmistä. Selkeästi suuret luvut olivat heidän ainoa menestyksen kriteerinsä.
Todistin jotain vastaavaa, kun aloin tehdä työtä jengien ja päihdeongelmaisten kanssa New Yorkissa. Minut esiteltiin eräälle tunnetulle evankelistalle, jolla oli eräs kampanja meneillään paikallisessa seurakunnassa. Se, mitä tuo mies minulle kertoi, järkytti minua. Hän sanoi, ”Jos et tee sitä ennen kuin täytät 50, et tee sitä koskaan. Minulla on viisi vuotta jäljellä. Tällä hetkellä teen TV-sarjaa, joka voi olla viimeinen mahdollisuuteni tuohon tavoitteeseen.”
Minä mykistyin. Mitä hän tarkoitti ”sen tekemisellä”? Halusiko hän jonkinlaista mainetta? Minulle ”sen tekeminen” merkitsi sitä, että minulla oli tarpeeksi rahaa maksaa Teen Challenge –keskuksen sähkölasku. Tai se tarkoitti seuraavan sellaisen huumeriippuvaisen etsimistä, joka tahtoi Jeesuksen vapauttavan hänet.
Liian usein me mittaamme menestystä sen kautta, kuinka suuri seurakunta on, tai kuinka paksu sen budjetti on. Jos pyydät tavallista kristittyä kuvailemaan, kuinka Jumala on siunannut häntä, hän luultavasti vastaa, ”Herra on antanut minulle uuden auton, kauniin kodin ja hyvät tulot.” Kuitenkin jossain vaiheessa tuo sama henkilö voi vastata, ”Jumala on siunannut minua rukoustaakalla ja uudella näyllä eksyneistä sieluista. Hän on uudistanut minun nälkäni Hänen puoleensa.”
Jeesus kuvailee, kuinka sellaiset uskovat haalistuvat: ”Nämä ovat ne, jotka kuulevat sanan, mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahduttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi” (Mark. 4:18-19). Yksinkertaisesti sanottuna kaikki, mikä häiritsee kulkuamme Jeesuksen kanssa, on syntiä. Jos me sallimme jonkun painautua sydämiimme – tarpeen menestyä, saada rahaa tai suosiota – se laittaa meidät polvilleen baalin eteen. Hengelliset silmämme sokaistuvat. Ja sydämemme kylmenevät, eivätkä ole enää innokkaita Jeesuksen puoleen.
--------------------------------------------------------------------------------
Baalin temppelit olivat täpötäysiä Israelissa.
--------------------------------------------------------------------------------
Israelilaiset tulivat laumoittain baalin maineen ja menestyksen seurakuntaan. Ja pian tässä luopuneessa seurakunnassa vallitsi sanoin kuvaamaton turmelus. Silloin Herra kehui Elialle niitä seitsemää tuhatta, jotka eivät olleet kumartaneet: ”Minä olen varannut itselleni seitsemän tuhatta vanhurskasta pyhää. He ovat vastustaneet kaikkea maineen ja menestyksen himoa. Ja he ovat kokonaan minun.”
Meidän tulisi olla kiitollisia Jumalalle monista suurista uskonsankareista: innokkaista Elian kaltaisista profeetoista, taipumattomista Danielin kaltaisista rukoustaistelijoista, voimallisesti käytetyistä Obadjan kaltaisista virkamiehistä, miehistä ja naisista, jotka tekivät voimallisia urotekoja kuten Daavid ja Debora. Minä uskon, että on oikein, että opiskelemme heidän esimerkkejään havaitaksemme jumalallisen elämän salaisuudet.
Kuinka monet meistä pyrkivät jäljittelemään noita seitsemää tuhatta nimeltä mainitsematonta, tuntematonta palvelijaa, jotka kieltäytyivät kumartamasta baalia? Sellaiset piilossa olevat uskon miehet ja naiset ovat harvat ja harvinaiset. Itse asiassa minä uskon, että se jäännös, jonka Jumala on varannut itselleen, ei ole niin suuri kuin saatamme luulla. Raamattu tekee selväksi, että jokaisessa pahassa sukupolvessa ainoastaan pieni jäännös pysyi oikeassa. Lisäksi, tulevina kaaoksen päivinä seurakunta tulee kohtaamaan suuren uskovien luopumuksen.
Paavali kirjoittaa, ”Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan” (Room. 11:5). Ja Jeesus varoittaa, ”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät” (Matt. 7:13-14).
Ei yksin Elian rukoukset tuoneet tulta alas taivaasta. Sen toivat seitsemän tuhannen piiloutuneen Jumalaa rakastavan rukoukset. Nämä ihmiset oli suljettu maanalaisiin tapaamisiin, rukoilemisiin metsissä, jotkut palvelivat yksin Ahabin talossa, kaikille muille tuntemattomina paitsi Herralle. Silti he olivat uskollisia kutsumukselleen rukoilla, ja Jumala kuuli heitä.
--------------------------------------------------------------------------------
Tämän minä uskon olevan
Jumalan menestyksen mitta.
--------------------------------------------------------------------------------
Menestys Jumalan silmissä tulee täysin täytetyksi Hänen palvelemisessaan. Sellaiset palvelijat eivät kamppaile ”tehdäkseen sitä” tai tavoitellakseen maallista turvallisuutta. He haluavat ainoastaan tuntea Herransa ja palvella Häntä.
Ajattele niitä sataa profeettaa, jotka Obadja oli piilottanut. He elivät eristyksissä luolissa ainakin kolmesta neljään vuotta, vakavan nälänhädän ajan. Näillä miehillä ei ollut ulkopuolista palvelutyötä. He olivat täysin poissa julkisuudesta, ihmisten enemmistön unohtamina. He eivät voineet edes ottaa osaa Elian voittoon Karmelin vuorella. Epäilemättä maailma kutsuisi heitä epäonnistuneiksi, merkityksettömiksi miehiksi, jotka eivät olleet saaneet mitään aikaan.
Kuitenkin Jumala oli antanut näille omistautuneille palvelijoille kallisarvoisen ajan lahjan. Heillä oli päiviä, viikkoja, jopa vuosia rukoukseen, opiskeluun, kasvuun ja Herran palvelemiseen. Jumala valmisti heitä sitä päivää varten, jolloin Hän päästäisi heidät palvelemaan Hänen kansaansa. Nämä samat miehet tulisivat paimentamaan niitä, jotka palasivat Jumalan luokse Elian aikana.
Vuosia sitten Herra siunasi minua tällä ajan lahjalla. Ennen kuin paimensin seurakunnassa, menin metsiin ja saarnasin linnuille ja puille. Minulla ei ollut suunnitelmia, ei jumalanpalveluskaavoja, ei unelmia. Minä halusin vain päästä tuntemaan Jumalan sydämen. Niin minä rukoilin päivittäin, etsien Herraa ja palvellen Häntä. Ja minä tutkin huolella Raamattuani kannesta kanteen.
Myöhemmin, nuorena, hoikkana, kokemattomana saarnaajana minä paimensin pientä seurakuntaa pienen pienessä Pennsylvanian kaupungissa. Palveluksemme pidettiin eräässä epämääräisessä rakennuksessa, jossa oli pressu kattona. Seurakuntamme muodostui enimmäkseen maanviljelijöistä ja hiilikaivoksen työntekijöistä. Ja minä olin täysin tuntematon. Kiitos rukoilevan isäni ja isoisäni esimerkkien, Jumala oli valmiiksi tehnyt minusta rukouksen miehen. Ja tänä päivänä voin rehellisesti sanoa, että jokainen siunauksen päivä, joita olen siitä lähtien kokenut, on tullut tuosta kallisarvoisesta, varhaisesta ajasta Herran kanssa.
Minä olin piilossa, en kenenkään näkyvillä. Mutta Jumala tiesi koko ajan osoitteeni. Ja minä olin käyttänyt aikani viisaasti. Tänä päivänä minä kehotan jokaista nuorta palvelijaa tekemään samoin. Kuulen säännöllisesti nuorten saarnaajien kaikkialta ympäri maata olevan epätoivoisia, koska he eivät löydä omaa paikkaansa palvelutyössä. Minun neuvoni on, ”Lopettakaa palvelutyön etsiminen. Kuluttakaa sen sijaan aikanne Jumalan etsimiseen. Hän tietää, mistä teidät löytää. Hän kutsuu teitä, kun näkee teidän olevan valmiit.”
”Unohtakaa, mitä toiset tekevät. Voi olla, että he näyttävät kulkevan ohitsesi suurilla teoilla. Mutta totuudessa, rukousta suurempaa palvelutyötä ei voi olla. Kamppailkaa menestyäksenne Jumalan valtaistuimella. Jos palvelet Herraa ja rukoilet toisten puolesta, olet jo valmiiksi menestys Hänen silmissään. Kaikki todellinen palvelutyö syntyy rukouksessa.”
--------------------------------------------------------------------------------
Koettele, oletko niiden seitsemän tuhannen keskuudessa,
jotka eivät ole kumartaneet.
--------------------------------------------------------------------------------
Me tiedämme, että läpi Raamatun luku seitsemän rinnastetaan Jumalan ikuisiin päämääriin. Sen tähden minä uskon, että se seitsemän tuhatta, josta Jumala puhui Elialle, on osoitettu jokaiselle, joka on osa Hänen jäännöstään. Se kansa, jonka Hän asettaa syrjään itseään varten. voi olla lukumäärältään 70 tai seitsemän miljoonaa. Se, millä on merkitystä, on se, että he ovat täysin antautuneita Hänelle.
Niin, mitkä ovat tämän jäännöksen pääpiirteet? Tässä on kolme määrittelevää merkkiä:
1. Muuttumaton sitoutuminen pitää Herrasta kiinni. Jokainen jäljelle jäänyt uskova on tehnyt yksimielisen päätöksen uida pahan virtaa vastaan. Ne 7000 Elian päivinä pysyivät siinä, mikä on oikeaa, huolimatta Israelin suuresta luopumuksesta. Heidän yhteiskuntansa oli seonnut aistillisuudesta. Jopa heidän perheenjäsenensä ja ystävänsä olivat siirtyneet epäjumalanpalvontaan. Kuitenkin, huolimatta sen ajan voimallisista viettelyksistä, nämä 7000 kykenivät seisomaan tuota muotia vastaan. He kestivät häpeää, erottamista ja vainoa, ilman Raamattuja, saarnaa tai toisten, kaltaistensa seuraa. Mitä kurjemmaksi heidän yhteiskuntansa tuli, sitä vanhurskaammiksi he kasvoivat. Elia tiesi, että väkijoukot olivat kaksimielisiä, haluten sekä Jumalaa että maailmaa. Ja hän vastusti heitä, sanoen, ”Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa Häntä; mutta jos baal on Jumala, seuratkaa häntä” (1Kun. 18:21).
Oletko valmiiksi päättänyt seisoa Jeesuksen puolella? Ehkä pelkäät jättää vanhan seurasi. Haluat Kristusta, mutta tahdot myös jonkun osan vanhasta elämästäsi. Minä kerron sinulle, että se ei toimi. Sinä vain imeydyt takaisin vanhoihin tapoihisi. Et voi todistaa synnintekijöille, jos juot heidän kanssaan tai naurat heidän likaisille kertomuksilleen. Paavali varoittaa, ”Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko” (2Kor. 6:17). Jossain vaiheessa sinun on tehtävä sitoumus, julistaen, ”En välitä siitä, mitä toiset sanovat tai tekevät. Minä olen Herran. Minä en anna periksi tämän ajan pahalle hengelle.”
2. Tahto samaistua köyhiin. Kun yhteiskunnan trendi on olla tekemisissä rikkaiden ja menestyvien kanssa, sinä asetut kärsivän luokan puolelle. Kuten Obadja, sinulla voi olla huomattava menestys tai asema. Vaikka tuo jumalallinen mies oli hallitusmies Iisebelin talossa, hän päätti pelätä ainoastaan Jumalaa. Ja hän todisti, että hänen sydämensä oli köyhien kanssa, kun hän huolehti noista sadasta kurjasta, kärsivästä profeetasta.
Minä kiitän Jumalaa jokaisesta menestyvästä uskovasta. Meidän palvelutyötämme siunataan anteliailla lahjoilla, joita lahjoittavat muutamat todella menestyvät uskovat, jotka rakastavat köyhien tarpeiden kohtaamista. Kysymykseni sinulle onkin, voitko yhtyä seuraavaan jakeeseen: ”Sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi... ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi... ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä” (1Kor. 1:27-29).
Jeesuksen Kristuksen seurakunnassa ei yksinkertaisesti ole montaa hyvinvoivaa ihmistä. Jeesus itse sanoi, ”Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!” (Luuk. 18:24). Miksi näin? Siksi, koska hyvin harvat hyvinvoivat ihmiset tahtovat samaistaa itsensä maailman halveksimiin, niihin, jotka Jumala on kutsunut ja valinnut. Mietin monia hyvinvoivia vierailijoita, jotka nauttivat Jumalanpalveluksistamme Times Squaren kirkossa, mutta eivät halua ystäviensä tietävän, että he käyvät täällä. Meidän palvelutyömme sisältää liian monia köyhiä, liian monia vähemmistöjä ja liian monia odottamattomia asioita tapahtuu. Lopulta nuo ihmiset valitsevat jonkun sosiaalisesti hyväksytymmän seurakunnan. Mietin myös erästä rakasta naista seurakunnassamme, joka jakaa evankelisia traktaatteja toimitilojemme läheisyydessä. Hän puhuu murtaen englantia eikä pukeudu viimeisimpien muotien mukaan. Kun tapasin hänet kadulla vähän aikaa sitten, Herra kehotti minua antamaan hänelle pienen uhrin. Mutta kun hän näki rahaa kädessäni, hän hymyili ja sanoi, ”Voi ei, minä tuon kymmenykseni huomenna!” Hän luuli, että minä olin muistuttamassa häntä kymmenysten maksamisesta!
Siinä hän oli, valmiiksi Herran työtä tekemässä, ja kuitenkin päällimmäisenä hänen mielessään oli olla kirkossa, että hän voisi maksaa kymmenyksensä. Nopeasti hän lisäsi, ”Herra on varjellut minua, pastori.” Hänet on luettu Jumalan jäännöksen keskuuteen, ja hän ei luultavasti edes tiedä sitä.
Olen ohimennen kuullut useiden seurakuntamme hyvin pukeutuneiden vierailijoiden panevan merkille, ”Tuo nainen antaa huonon kuvan seurakunnasta. Hän on pukeutunut kurjasti ja hän tuskin osaa puhua englantia.” Heille minä sanon, ”Jos tahdotte olla osa Jumalan pyhää jäännöstä, teidän on parasta haluta olla tämän naisen seurassa täällä maan päällä. Muuten Jeesus sanoo, että teidän ei anneta olla hänen kanssaan kirkkaudessa. Hän on jo valmiiksi siellä, loistavana tähtenä.”
3. Luottamus toivoon. Ne seitsemän tuhatta kestivät Elian aikana, koska heillä oli toivo tulevasta vapautuksen päivästä. Samoin myös tänä päivänä, seurakunnan siunattu toivo on Jeesuksen pian tapahtuva paluu. Yhdellä pasuunan puhalluksella loppuu kaikki pahuus. Herramme poistaa kaiken vauvojen tappamisen, kaikki törkeät perversiot, kaikki etniset kansanmurhat. Tietysti meidän on evankelioitava, palveltava ja tehtävä työtä, kun vielä on päivä. Mutta koko ajan meidän on elettävä siinä toivossa, että Kuningas Jeesus tulee! Ja Hän tuo mukanaan uuden maailman, jossa Hän hallitsee iankaikkisella valtaistuimellaan.
Kuvaavatko nämä kolme kohtaa sinua osana Jumalan pyhää jäännöstä? Jos kuvaavat, Jumala kehuu sinusta, ”Tämä on antanut sydämensä minulle. Hän keskittyy minuun. Ja hän on kokonaan minun!”
Neljäkymmentä päivää aikaisemmin tuo profeetta oli pyytänyt Jumalaa lyömään hänet kuoliaaksi. Hän oli vakuuttunut, ”Tämä kansakunta on mennyt liian pitkälle. Ja seurakunta on luopunut niin, että paluuta ei ole. Jokainen johtaja on paholaisen sätkynukke. Herätys on nyt aivan mahdottomuus. Toivoa ei ole jäljellä. Herra, olen saanut tarpeekseni. Ole kiltti ja ota elämäni pois.” (katso 1Kun. 19:4).
Kuka oli tämä profeetta? Se oli tietysti Elia. Ja hän tuli sellaiseen epätoivoiseen tilaan vain muutamia tunteja sen jälkeen, kun hän oli saavuttanut elämänmittaisen palvelutyönsä suurimman voiton.
Muistatte kyllä kertomuksen. Karmelin vuorella Elia kohtasi 850 väärää profeettaa näytöksessä, jossa oli panoksena elämä tai kuolema, ja jonka aiheena oli, että kenen Jumala voittaisi. 450 näistä profeetoista palveli pakanajumala baalia, toiset 400 olivat niiden epäjumalapylväiden pappeja, jotka paha kuningatar Iisebel oli rakennuttanut. Nyt, demonisessa rituaalissa nämä baalin profeetat alkoivat tanssia ja valittaa, yrittäen herättää jumalaansa. Kun tuo hulluus lopulta päättyi, profeetat olivat verta vuotavia, täysin uupuneita.
Sitten Elia astui vuorostaan esiin. Hän yksinkertaisesti kutsui Herraa, ja heti iski taivaasta yliluonnollinen tuli. Kaiken saartava kuumuus kulutti sekä profeetan uhrin että ne kaksitoista tynnyrillistä vettä, jotka hän oli kaatanut sen ympärille. Se kulutti jopa alttarin kivet.
Mikä kunnioitusta herättävä näytös Jumalan kaikkivaltiaasta voimasta! Väärät profeetat vapisivat tuon näkemisestä. Ja ne luopuneet israelilaiset, jotka olivat paikalla, lankesivat kaikki polvilleen, huutaen, ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!” (18:39).
Sitten Elia tappoi jokaisen noista 850 väärästä profeetasta. Äkkiä herätys oli palannut Israeliin. Se herätys, jota Elia oli rukoillut, oli viimein tullut – tai niin hän ajatteli: ”Tämä on Jumalan hetki. Se on sen uudistuksen alku, josta minä olen saarnannut niin kauan.”
Elia tuli niin täyteen voimaa, että hän juoksi kuningas Ahabin vaunuja nopeammin 40 kilometrin matkan takaisin pääkaupunkiin, Jisreeliin. Hänen mielensä on varmasti kiitänyt tämän tyylisten ajatusten kanssa, ”Kuka voi olla sitä vastaan, mitä Jumala on tänään tehnyt? Tämän kansakunnan aistillisen, jumalattoman hallituksen täytyy romahtaa. Ja Iisebel on seuraava. Hän saattaa kiirehtiä takaisin epäjumalia palvovan isänsä luokse Siidoniin juuri nyt. Epäilemättä hän on kuullut tulesta, joka tuli taivaasta, ja hän tahtoo paeta Pyhän Hengen puhdistusta. Tämän täytyy olla suurin hetki Israelin historiassa!”
Elia oli vakuuttunut, että nyt kansa kuuntelisi häntä. Minä uskon, että hän päätti mennä suoraan hylättyyn temppeliin Jisreeliin, palauttamaan ennalleen puhtaan palvonnan. Mutta ennen kuin hän edes lähestyi kaupunkia, häntä lähestyi Iisebelin sanansaattaja. Kuningatar uhkasi, ”Jumalat rangaiskoot minua nyt ja vasta, jollen minä huomenna tähän aikaan tee sinulle samaa, mikä jokaiselle näistä on tehty” (19:2). Hän siis kertoi Elialle, ”Profeetta, sinulla on tasan yksi päivä aikaa elää, ennen kuin tapan sinut sillä tavalla, jolla tapoit minun pappini!”
Vuorokauden sisällä uskomattomasta voitostaan Karmelin vuorella, Elia oli taas erämaassa, vapisten kinsteripensaan alla. Hänen mielessään kaikki oli epäonnistunut. Ja yön kuluessa kaikki hänen toivonsa uudistuksista olivat kadonneet.
Neljäkymmentä päivää myöhemmin me löydämme Elian majailemasta luolasta, aivan yksin. Heprean kielen sana majailusta merkitsee ”pysähtyä tai viipyä”. Siihen sisältyvät myös merkitykset ”valittaa tai kantaa kaunaa.” Ilmeisesti Elia oli päättänyt, ”Kaikki on ohi. Kaikki on loppu. Jos ihmeellinen tuli taivaasta ei tee vaikutusta luopuneeseen kansaan, mikään ei tee.”
Sitten Raamattu kertoo meille, ”Herran sana tuli hänelle: Hän kysyi häneltä: Mitä sinä täällä teet, Elia?” (19:9). Tämä on Jumalan tapa sanoa, ”Mikä sinua vaivaa, Elia? Miksi tuo viha? Mistä tahdot valittaa?”
Äkkiä tuo profeetta alkoi purkaa taakkaa patoutuneelta sydämeltään: ”Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen” (19:10).
Paljon siitä, mitä Elia sanoi, oli totta. Jumalan kansa oli surullisessa tilassa. Pahuus rehotti Israelissa. Ja oikeita profeettoja pahoinpideltiin ja heidän sanojaan pilkattiin. Kuitenkin, tästä huolimatta Elia pysyi uskollisena. Hän oli täysin antautunut Jumalan asialle, rukoillen paljon herätyksen puolesta. Mutta hän oli väärässä ajatellessaan, että hän kantoi yksin Herran kuormaa.
En usko Elian olleen ylpeä sanoessaan, ”Minä olen ainoa syntiä vihaava, Jumalaa pelkäävä saarnaaja, joka on jäljellä tässä kansakunnassa.” Minun mielestäni Elia oli yksinkertaisesti yksinäisyyden voittama. Minä uskon, että hän tarkoitti, ”Herra, jos toiset ovat yhtä kiivaita puolestasi niin kuin minä olen, missä he ovat? En näe kenenkään huutavan syntiä vastaan niin kuin minä teen.”
Tosiasia on, että monet rukoilevat ihmiset ovat usein yksinäisiä. Ja harvat ovat sosiaalisia tai ihmisten kanssa paljon tekemisissä. Miksi? Jokainen, joka rukouksessa painii Herran kanssa, jakaa sydämensä taakkaa. He alkavat nähdä niin kuin Jumala näkee. Ja he kykenevät havaitsemaan Jumalan kansan todellisen tilan. Heitä harmittaa kaikki se liha ja turhuus, joita he näkevät Hänen huoneessaan. Ja se ajaa heidät kasvoilleen rukoilemaan niin kuin Elia, huolestuneella, särkyneellä sydämellä.
Jos olet rukouksen ihminen, olet luultavasti tuntenut olosi yksinäiseksi, niin kuin Elia. Ehkä sinäkin murehdit kansakuntaasi, erityisesti sitä loputonta verivirtaa, jota Amerikka on vuodattanut abortin kautta. Ehkä huudat kuten Aamos, ”Herra, älä anna minun istua hiljaa paikoillani, kun seurakunnassasi on sellaisia suuria siteitä!” Ehkä ihmettelet, kuten Elia, ”Missä ovat jumalalliset johtajat ja paimenet, joiden sydämet ovat särkyneet? Missä ovat ne, jotka yhä uskovat pyhyyteen lihallisten tapojen sijasta? Minusta tuntuu kuin olisin syrjäytynyt fanaatikko. Herra, johdata minut toisten sellaisten seuraan, jotka näkevät, mitä minäkin näen.”
Ajattele nyt Eliaa, joka oli yksin tuossa luolassa. Hänen on täytynyt olla täydellisen yksinäisyyden musertama. Sitten hiljainen tuulen hyminä tuli jälleen kysymään häneltä, ”Mitä sinä täällä teet, Elia?” (1Kun. 19:13). Taas Elia vastasi, ”Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen” (19:14).
Tällä kertaa Jumala vastasi hänelle, ”Et sinä ole yksin, Elia. Pian tulet tapaamaan palvelijani Hasaelin. Haluan sinun voitelevan hänet Syyrian kuninkaaksi. Ja on jumalallinen Jeehu, jonka olet voiteleva Israelin kuninkaaksi. On myös nuori profeetta Elisa, joka tulee palvelemaan rinnallasi.”
Lopuksi Herra sanoi Elialle: ”Minulla on jäljellä Israelissa seitsemäntuhatta: kaikki, joiden polvet eivät ole notkistuneet Baalille, ja kaikki, joiden suut eivät ole hänelle suuta antaneet” (19:18, hepr.tekstin mukaan). Jumala sanoi, ”Minulla on, Elia, kätkettynä 7000 miestä ja naista, jotka eivät ole antautuneet tämän ajan hengelle. He kasvavat minun Hengessäni. Ja he kaikki jakavat kanssasi samaa taakkaa.”
Näiden seitsemän tuhannen keskuudessa oli sata oikeaa profeettaa, jotka jumalallinen Obadja oli piilottanut luoliin. Obadja oli korkea-arvoinen hallitusmies, joka palveli pahan kuningas Ahabin taloudessa. Hän oli piilottanut ne sata profeettaa kahteen luolaan, viisikymmentä kerrallaan, ja piti heitä elossa leivällä ja vedellä. Elian on täytynyt tietää näistä profeetoista. Ja hän tunsi myös Miikan, jumalallisen profeetan, jonka Ahab oli vanginnut, koska hän oli profetoinut hänelle kovia asioita (katso 22:8). Kuitenkin, vaikka Elia tunsi nämä miehet, hän oli edelleen yksinäisyyden voittama kutsumuksessaan.
--------------------------------------------------------------------------------
Nämä seitsemän tuhatta edustavat sitä pyhää jäännöstä,
jota Jumala on tänä päivänä valmistamassa
tulevaa sekasortoa varten.
--------------------------------------------------------------------------------
Jumalalla on myös tässä sukupolvessa piilotettu jäännös, jotka eivät ole kumartaneet tämän ajan epäjumalia. Saadaksemme tästä aiheesta täydellisempi käsitys, meidän täytyy tutkia, mitä tapahtui Israelissa Elian aikana.
Baalin palvonta alkoi Baabelin tornilla, Nimrodin hallitessa. Tämä jumalaton mies julisti, ”Tehkäämme itsellemme nimi” (1Moos. 11:4). Niin Baabel rakennettiin inhimillisen menestyksen ja suorituskyvyn muistomerkiksi. Huipulla oli tähtitorni, missä astrologit seurasivat taivaan merkkejä. Nämä ylpeät ihmiset ”tavoittelivat tähtiä” kirjaimellisesti.
Elian aikana baal luultavasti antoi palvojilleen menestyksen ja kuuluisuuden. Ne, jotka suutelivat sen patsaan jalkoja, saivat täyttymystä jokaisella aineellisuuden ja aistillisuuden alueella. Keitä olivat nämä baalin palvojat? He olivat Jumalan valittua kanssa, Herrasta luopuneita palvojia. Kuten minäkin, saatat ihmetellä, kuinka Jumalan kansaa voidaan vetää mukaan sellaiseen törkeään epäjumalanpalvontaan.
Ensimmäiseksi, Jumala oli jo valmiiksi tuominnut nämä ihmiset menestyksen himoitsemisesta. Heidän oli paettava Egyptiin, missä he kohtasivat köyhyyttä, nälkää ja kodittomuutta. He näkivät, että baalin seuraajia siunattiin aineellisesti. Ja he järkeilivät, ”Meillä oli paljon ruokaa Jerusalemissa, kun me kumarsimme patsaitamme. Me olimme silloin siunattuja ja me menestyimme, eikä kärsimystä ollut. Mutta siitä lähtien, kun lopetimme noiden patsaiden palvomisen, me olemme kohdanneet ainoastaan vaikeuksia. Palatkaamme polttamaan suitsuketta ja valmistamaan juomauhreja taivaan kuningattarelle. Ehkä me sitten saamme jälleen ne asiat, joita me haluamme” (katso Jer. 44:16-19).
Jumalan kansa oli langennut ”menestysteologian” voimalliseen viettelykseen. Ahneuden ja petollisuuden henki oli tarttunut heihin niin, että heidän elämänsä keskittyivät nyt hyvinvoinnin ja arvostuksen ympärille. Ei menestyksessä tietenkään ole mitään väärää, jos asiat tehdään Jumalan tavalla: pitämällä kiinni Kristuksesta, antaen kymmenykset uskollisesti ja alistuen Hänen tahtoonsa. Mutta Israelissa oli epäpyhä sekoitus: kansa kumarsi Jumalaa, koska he pelkäsivät Hänen tuomiotaan, mutta he himoitsivat aineellisia asioita.
Juuri nyt, tuo sama baalin henki raivoaa kansakunnassamme. Wall Streetillä, USA:n pörssin edessä, me voimme nähdä tämän pakanajumalan patsaan. Se on pronssinen valtava härkä, joka edustaa pörssiä (Pieni sanaleikki - ”Bull market” tarkoittaa pörssiä, ”Bull” härkää, suom. huom.). Se edustaa jatkuvasti kasvavaa menestystä, suurta hyvinvointia ja mainetta, ihmisten saavutuksia. Nämä ovat niitä jumalia, joita kansakuntamme kumartaa!
Ajattele: ihmistä pidetään menestyvänä, jos hän kokoaa miljoonia. Hänellä saattaa olla tarpeeksi rahaa elääkseen loppuelämänsä huoletta. Ehkä hän on jopa saanut jotain arvostusta. Minä kerron sinulle, että sillä ei ole merkitystä, jos hänen avioliittonsa epäonnistuu, jos hän sekaantuu huoriin, tai jos hän raunioittaa viattomia ihmisiä tavoitellessaan mainetta, valtaa ja hyvinvointia. Kuitenkin, maailman standardien mukaan, häntä pidetään menestyksen tiivistelmänä.
Mikä sekava, päinvastainen menestyksen näkökulma! Kuitenkin valtavat väkijoukot kamppailevat sen puolesta. Koko kansakuntamme kysyy, ”Tahdotko miljonääriksi?”, ikävöiden rikastumista.
--------------------------------------------------------------------------------
Tämä kieroutunut käsitys menestyksestä
on hiipinyt seurakuntiin.
--------------------------------------------------------------------------------
Tämä sama, viettelevä baalin henki tekee työtään seurakunnissa läpi koko Amerikan. Suuria joukkoja uskovia ajaa eteenpäin pakottava suuruuden tarve. Tuloksena heidät lakaistaan tuhlailevaan elämäntyyliin ja velkojen pohjattomiin kuoppiin.
Tämä henki on saanut aikaan myös sellaisen kieron menestyksen näkökulman, joka on samanlainen kuin maailmankin. Kun Kanadan helluntailiike hiljattain piti seminaaria ”menestyville paimenille”, ehtona oli, että sinne voivat tulla ainoastaan sellaiset palvelijat, joiden seurakunnissa on vähintään tuhat ihmistä. Selkeästi suuret luvut olivat heidän ainoa menestyksen kriteerinsä.
Todistin jotain vastaavaa, kun aloin tehdä työtä jengien ja päihdeongelmaisten kanssa New Yorkissa. Minut esiteltiin eräälle tunnetulle evankelistalle, jolla oli eräs kampanja meneillään paikallisessa seurakunnassa. Se, mitä tuo mies minulle kertoi, järkytti minua. Hän sanoi, ”Jos et tee sitä ennen kuin täytät 50, et tee sitä koskaan. Minulla on viisi vuotta jäljellä. Tällä hetkellä teen TV-sarjaa, joka voi olla viimeinen mahdollisuuteni tuohon tavoitteeseen.”
Minä mykistyin. Mitä hän tarkoitti ”sen tekemisellä”? Halusiko hän jonkinlaista mainetta? Minulle ”sen tekeminen” merkitsi sitä, että minulla oli tarpeeksi rahaa maksaa Teen Challenge –keskuksen sähkölasku. Tai se tarkoitti seuraavan sellaisen huumeriippuvaisen etsimistä, joka tahtoi Jeesuksen vapauttavan hänet.
Liian usein me mittaamme menestystä sen kautta, kuinka suuri seurakunta on, tai kuinka paksu sen budjetti on. Jos pyydät tavallista kristittyä kuvailemaan, kuinka Jumala on siunannut häntä, hän luultavasti vastaa, ”Herra on antanut minulle uuden auton, kauniin kodin ja hyvät tulot.” Kuitenkin jossain vaiheessa tuo sama henkilö voi vastata, ”Jumala on siunannut minua rukoustaakalla ja uudella näyllä eksyneistä sieluista. Hän on uudistanut minun nälkäni Hänen puoleensa.”
Jeesus kuvailee, kuinka sellaiset uskovat haalistuvat: ”Nämä ovat ne, jotka kuulevat sanan, mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahduttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi” (Mark. 4:18-19). Yksinkertaisesti sanottuna kaikki, mikä häiritsee kulkuamme Jeesuksen kanssa, on syntiä. Jos me sallimme jonkun painautua sydämiimme – tarpeen menestyä, saada rahaa tai suosiota – se laittaa meidät polvilleen baalin eteen. Hengelliset silmämme sokaistuvat. Ja sydämemme kylmenevät, eivätkä ole enää innokkaita Jeesuksen puoleen.
--------------------------------------------------------------------------------
Baalin temppelit olivat täpötäysiä Israelissa.
--------------------------------------------------------------------------------
Israelilaiset tulivat laumoittain baalin maineen ja menestyksen seurakuntaan. Ja pian tässä luopuneessa seurakunnassa vallitsi sanoin kuvaamaton turmelus. Silloin Herra kehui Elialle niitä seitsemää tuhatta, jotka eivät olleet kumartaneet: ”Minä olen varannut itselleni seitsemän tuhatta vanhurskasta pyhää. He ovat vastustaneet kaikkea maineen ja menestyksen himoa. Ja he ovat kokonaan minun.”
Meidän tulisi olla kiitollisia Jumalalle monista suurista uskonsankareista: innokkaista Elian kaltaisista profeetoista, taipumattomista Danielin kaltaisista rukoustaistelijoista, voimallisesti käytetyistä Obadjan kaltaisista virkamiehistä, miehistä ja naisista, jotka tekivät voimallisia urotekoja kuten Daavid ja Debora. Minä uskon, että on oikein, että opiskelemme heidän esimerkkejään havaitaksemme jumalallisen elämän salaisuudet.
Kuinka monet meistä pyrkivät jäljittelemään noita seitsemää tuhatta nimeltä mainitsematonta, tuntematonta palvelijaa, jotka kieltäytyivät kumartamasta baalia? Sellaiset piilossa olevat uskon miehet ja naiset ovat harvat ja harvinaiset. Itse asiassa minä uskon, että se jäännös, jonka Jumala on varannut itselleen, ei ole niin suuri kuin saatamme luulla. Raamattu tekee selväksi, että jokaisessa pahassa sukupolvessa ainoastaan pieni jäännös pysyi oikeassa. Lisäksi, tulevina kaaoksen päivinä seurakunta tulee kohtaamaan suuren uskovien luopumuksen.
Paavali kirjoittaa, ”Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan” (Room. 11:5). Ja Jeesus varoittaa, ”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät” (Matt. 7:13-14).
Ei yksin Elian rukoukset tuoneet tulta alas taivaasta. Sen toivat seitsemän tuhannen piiloutuneen Jumalaa rakastavan rukoukset. Nämä ihmiset oli suljettu maanalaisiin tapaamisiin, rukoilemisiin metsissä, jotkut palvelivat yksin Ahabin talossa, kaikille muille tuntemattomina paitsi Herralle. Silti he olivat uskollisia kutsumukselleen rukoilla, ja Jumala kuuli heitä.
--------------------------------------------------------------------------------
Tämän minä uskon olevan
Jumalan menestyksen mitta.
--------------------------------------------------------------------------------
Menestys Jumalan silmissä tulee täysin täytetyksi Hänen palvelemisessaan. Sellaiset palvelijat eivät kamppaile ”tehdäkseen sitä” tai tavoitellakseen maallista turvallisuutta. He haluavat ainoastaan tuntea Herransa ja palvella Häntä.
Ajattele niitä sataa profeettaa, jotka Obadja oli piilottanut. He elivät eristyksissä luolissa ainakin kolmesta neljään vuotta, vakavan nälänhädän ajan. Näillä miehillä ei ollut ulkopuolista palvelutyötä. He olivat täysin poissa julkisuudesta, ihmisten enemmistön unohtamina. He eivät voineet edes ottaa osaa Elian voittoon Karmelin vuorella. Epäilemättä maailma kutsuisi heitä epäonnistuneiksi, merkityksettömiksi miehiksi, jotka eivät olleet saaneet mitään aikaan.
Kuitenkin Jumala oli antanut näille omistautuneille palvelijoille kallisarvoisen ajan lahjan. Heillä oli päiviä, viikkoja, jopa vuosia rukoukseen, opiskeluun, kasvuun ja Herran palvelemiseen. Jumala valmisti heitä sitä päivää varten, jolloin Hän päästäisi heidät palvelemaan Hänen kansaansa. Nämä samat miehet tulisivat paimentamaan niitä, jotka palasivat Jumalan luokse Elian aikana.
Vuosia sitten Herra siunasi minua tällä ajan lahjalla. Ennen kuin paimensin seurakunnassa, menin metsiin ja saarnasin linnuille ja puille. Minulla ei ollut suunnitelmia, ei jumalanpalveluskaavoja, ei unelmia. Minä halusin vain päästä tuntemaan Jumalan sydämen. Niin minä rukoilin päivittäin, etsien Herraa ja palvellen Häntä. Ja minä tutkin huolella Raamattuani kannesta kanteen.
Myöhemmin, nuorena, hoikkana, kokemattomana saarnaajana minä paimensin pientä seurakuntaa pienen pienessä Pennsylvanian kaupungissa. Palveluksemme pidettiin eräässä epämääräisessä rakennuksessa, jossa oli pressu kattona. Seurakuntamme muodostui enimmäkseen maanviljelijöistä ja hiilikaivoksen työntekijöistä. Ja minä olin täysin tuntematon. Kiitos rukoilevan isäni ja isoisäni esimerkkien, Jumala oli valmiiksi tehnyt minusta rukouksen miehen. Ja tänä päivänä voin rehellisesti sanoa, että jokainen siunauksen päivä, joita olen siitä lähtien kokenut, on tullut tuosta kallisarvoisesta, varhaisesta ajasta Herran kanssa.
Minä olin piilossa, en kenenkään näkyvillä. Mutta Jumala tiesi koko ajan osoitteeni. Ja minä olin käyttänyt aikani viisaasti. Tänä päivänä minä kehotan jokaista nuorta palvelijaa tekemään samoin. Kuulen säännöllisesti nuorten saarnaajien kaikkialta ympäri maata olevan epätoivoisia, koska he eivät löydä omaa paikkaansa palvelutyössä. Minun neuvoni on, ”Lopettakaa palvelutyön etsiminen. Kuluttakaa sen sijaan aikanne Jumalan etsimiseen. Hän tietää, mistä teidät löytää. Hän kutsuu teitä, kun näkee teidän olevan valmiit.”
”Unohtakaa, mitä toiset tekevät. Voi olla, että he näyttävät kulkevan ohitsesi suurilla teoilla. Mutta totuudessa, rukousta suurempaa palvelutyötä ei voi olla. Kamppailkaa menestyäksenne Jumalan valtaistuimella. Jos palvelet Herraa ja rukoilet toisten puolesta, olet jo valmiiksi menestys Hänen silmissään. Kaikki todellinen palvelutyö syntyy rukouksessa.”
--------------------------------------------------------------------------------
Koettele, oletko niiden seitsemän tuhannen keskuudessa,
jotka eivät ole kumartaneet.
--------------------------------------------------------------------------------
Me tiedämme, että läpi Raamatun luku seitsemän rinnastetaan Jumalan ikuisiin päämääriin. Sen tähden minä uskon, että se seitsemän tuhatta, josta Jumala puhui Elialle, on osoitettu jokaiselle, joka on osa Hänen jäännöstään. Se kansa, jonka Hän asettaa syrjään itseään varten. voi olla lukumäärältään 70 tai seitsemän miljoonaa. Se, millä on merkitystä, on se, että he ovat täysin antautuneita Hänelle.
Niin, mitkä ovat tämän jäännöksen pääpiirteet? Tässä on kolme määrittelevää merkkiä:
1. Muuttumaton sitoutuminen pitää Herrasta kiinni. Jokainen jäljelle jäänyt uskova on tehnyt yksimielisen päätöksen uida pahan virtaa vastaan. Ne 7000 Elian päivinä pysyivät siinä, mikä on oikeaa, huolimatta Israelin suuresta luopumuksesta. Heidän yhteiskuntansa oli seonnut aistillisuudesta. Jopa heidän perheenjäsenensä ja ystävänsä olivat siirtyneet epäjumalanpalvontaan. Kuitenkin, huolimatta sen ajan voimallisista viettelyksistä, nämä 7000 kykenivät seisomaan tuota muotia vastaan. He kestivät häpeää, erottamista ja vainoa, ilman Raamattuja, saarnaa tai toisten, kaltaistensa seuraa. Mitä kurjemmaksi heidän yhteiskuntansa tuli, sitä vanhurskaammiksi he kasvoivat. Elia tiesi, että väkijoukot olivat kaksimielisiä, haluten sekä Jumalaa että maailmaa. Ja hän vastusti heitä, sanoen, ”Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa Häntä; mutta jos baal on Jumala, seuratkaa häntä” (1Kun. 18:21).
Oletko valmiiksi päättänyt seisoa Jeesuksen puolella? Ehkä pelkäät jättää vanhan seurasi. Haluat Kristusta, mutta tahdot myös jonkun osan vanhasta elämästäsi. Minä kerron sinulle, että se ei toimi. Sinä vain imeydyt takaisin vanhoihin tapoihisi. Et voi todistaa synnintekijöille, jos juot heidän kanssaan tai naurat heidän likaisille kertomuksilleen. Paavali varoittaa, ”Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko” (2Kor. 6:17). Jossain vaiheessa sinun on tehtävä sitoumus, julistaen, ”En välitä siitä, mitä toiset sanovat tai tekevät. Minä olen Herran. Minä en anna periksi tämän ajan pahalle hengelle.”
2. Tahto samaistua köyhiin. Kun yhteiskunnan trendi on olla tekemisissä rikkaiden ja menestyvien kanssa, sinä asetut kärsivän luokan puolelle. Kuten Obadja, sinulla voi olla huomattava menestys tai asema. Vaikka tuo jumalallinen mies oli hallitusmies Iisebelin talossa, hän päätti pelätä ainoastaan Jumalaa. Ja hän todisti, että hänen sydämensä oli köyhien kanssa, kun hän huolehti noista sadasta kurjasta, kärsivästä profeetasta.
Minä kiitän Jumalaa jokaisesta menestyvästä uskovasta. Meidän palvelutyötämme siunataan anteliailla lahjoilla, joita lahjoittavat muutamat todella menestyvät uskovat, jotka rakastavat köyhien tarpeiden kohtaamista. Kysymykseni sinulle onkin, voitko yhtyä seuraavaan jakeeseen: ”Sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi... ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi... ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä” (1Kor. 1:27-29).
Jeesuksen Kristuksen seurakunnassa ei yksinkertaisesti ole montaa hyvinvoivaa ihmistä. Jeesus itse sanoi, ”Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!” (Luuk. 18:24). Miksi näin? Siksi, koska hyvin harvat hyvinvoivat ihmiset tahtovat samaistaa itsensä maailman halveksimiin, niihin, jotka Jumala on kutsunut ja valinnut. Mietin monia hyvinvoivia vierailijoita, jotka nauttivat Jumalanpalveluksistamme Times Squaren kirkossa, mutta eivät halua ystäviensä tietävän, että he käyvät täällä. Meidän palvelutyömme sisältää liian monia köyhiä, liian monia vähemmistöjä ja liian monia odottamattomia asioita tapahtuu. Lopulta nuo ihmiset valitsevat jonkun sosiaalisesti hyväksytymmän seurakunnan. Mietin myös erästä rakasta naista seurakunnassamme, joka jakaa evankelisia traktaatteja toimitilojemme läheisyydessä. Hän puhuu murtaen englantia eikä pukeudu viimeisimpien muotien mukaan. Kun tapasin hänet kadulla vähän aikaa sitten, Herra kehotti minua antamaan hänelle pienen uhrin. Mutta kun hän näki rahaa kädessäni, hän hymyili ja sanoi, ”Voi ei, minä tuon kymmenykseni huomenna!” Hän luuli, että minä olin muistuttamassa häntä kymmenysten maksamisesta!
Siinä hän oli, valmiiksi Herran työtä tekemässä, ja kuitenkin päällimmäisenä hänen mielessään oli olla kirkossa, että hän voisi maksaa kymmenyksensä. Nopeasti hän lisäsi, ”Herra on varjellut minua, pastori.” Hänet on luettu Jumalan jäännöksen keskuuteen, ja hän ei luultavasti edes tiedä sitä.
Olen ohimennen kuullut useiden seurakuntamme hyvin pukeutuneiden vierailijoiden panevan merkille, ”Tuo nainen antaa huonon kuvan seurakunnasta. Hän on pukeutunut kurjasti ja hän tuskin osaa puhua englantia.” Heille minä sanon, ”Jos tahdotte olla osa Jumalan pyhää jäännöstä, teidän on parasta haluta olla tämän naisen seurassa täällä maan päällä. Muuten Jeesus sanoo, että teidän ei anneta olla hänen kanssaan kirkkaudessa. Hän on jo valmiiksi siellä, loistavana tähtenä.”
3. Luottamus toivoon. Ne seitsemän tuhatta kestivät Elian aikana, koska heillä oli toivo tulevasta vapautuksen päivästä. Samoin myös tänä päivänä, seurakunnan siunattu toivo on Jeesuksen pian tapahtuva paluu. Yhdellä pasuunan puhalluksella loppuu kaikki pahuus. Herramme poistaa kaiken vauvojen tappamisen, kaikki törkeät perversiot, kaikki etniset kansanmurhat. Tietysti meidän on evankelioitava, palveltava ja tehtävä työtä, kun vielä on päivä. Mutta koko ajan meidän on elettävä siinä toivossa, että Kuningas Jeesus tulee! Ja Hän tuo mukanaan uuden maailman, jossa Hän hallitsee iankaikkisella valtaistuimellaan.
Kuvaavatko nämä kolme kohtaa sinua osana Jumalan pyhää jäännöstä? Jos kuvaavat, Jumala kehuu sinusta, ”Tämä on antanut sydämensä minulle. Hän keskittyy minuun. Ja hän on kokonaan minun!”
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.