Sairastuin jo teini-iässä masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön. Välillä on mennyt hyvin ja välillä taas huonommin. Eräs asia laukaisi pahan ahdistuneisuuden noin puolitoista vuotta sitten. Terapiassa olen tätä asiaa reilun vuoden puinut. Puolisen vuotta ahdistus oli todella voimakasta. Olin suoraan sanottuna tuskainen ja elämä oli joka päivä yhtä helvettiä... halusin vain kuolla. Pahin ahdistus laimeni ajan kanssa, tosin edelleen tulee ahdistuskohtauksia aina välillä.
Olen kuitenkin edelleen ahdistunut. Päivittäin rintaa puristaa ja on jotenkin inhottava olla. Tuntuu kuin tämä ahdistus olisi jäänyt jotenkin päälle. Tätä sietää jotenkuten kun on pakko. Välillä jokin ajatus saattaa nostaa ahdistus tasoa mutta olen sen saanut aisoihin lähinnä rauhoittavilla ja joskus olen kokeillut erilaisia rentoutus ym. harjoituksia.
Tää jatkuvat ahdistava tunnetila ei vain katoa. Välillä tuntuu myös että olen sekoamassa. Tuntuu kuin olisin jonkun kuoren sisällä jotenkin jumissa, tämä on siis ihan fyysinen tunne. En pysty keskittymään enkä oikein ymmärräkkään mitään. Olo on jotenkin sekava. Tuntuu etten ole ollut koko tänä aikana oma itseni. Lääkitystäni ei ole vaihdettu, olen cibraa syönyt jo teini-iästä. Rauhoittavia olen saanut tähän ja niitäkin otan muutaman viikossa, kun tulee noita ahdistuskohtauksia.
Pääsenkö enää ikinä eroon tästä. Elämä menee ihan ohi ja ei ole elämisen arvoista. Tälläisen jatkuvan olotilan kanssa eläminen on ihan perseestä.
Olen kuitenkin edelleen ahdistunut. Päivittäin rintaa puristaa ja on jotenkin inhottava olla. Tuntuu kuin tämä ahdistus olisi jäänyt jotenkin päälle. Tätä sietää jotenkuten kun on pakko. Välillä jokin ajatus saattaa nostaa ahdistus tasoa mutta olen sen saanut aisoihin lähinnä rauhoittavilla ja joskus olen kokeillut erilaisia rentoutus ym. harjoituksia.
Tää jatkuvat ahdistava tunnetila ei vain katoa. Välillä tuntuu myös että olen sekoamassa. Tuntuu kuin olisin jonkun kuoren sisällä jotenkin jumissa, tämä on siis ihan fyysinen tunne. En pysty keskittymään enkä oikein ymmärräkkään mitään. Olo on jotenkin sekava. Tuntuu etten ole ollut koko tänä aikana oma itseni. Lääkitystäni ei ole vaihdettu, olen cibraa syönyt jo teini-iästä. Rauhoittavia olen saanut tähän ja niitäkin otan muutaman viikossa, kun tulee noita ahdistuskohtauksia.
Pääsenkö enää ikinä eroon tästä. Elämä menee ihan ohi ja ei ole elämisen arvoista. Tälläisen jatkuvan olotilan kanssa eläminen on ihan perseestä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinulla ei vielä ole kovin paha tilanne, voit parantua ahdistuksesta.
Jos käy niin, että se kroonistuu ja jatkuu vuosikymmeniä ja lopun elämän, niin senkin kanssa voi elää. Rajoittaa se tietysti elämää. Mutta ei ole kuolemaksi.