Kyllä se vaan niin on että koko elämäni mielekkyys jos sitä on milloinkaan ollut on tähän ikään mennessä lopullisesti hävinnyt. Elämäni on polkenut paikoillaan jo viimeiset 4 tai 5 vuotta enkä ole ihmisenä muuttunut suuntaan jos toisenkaan. Elämäni tuntuu nyt tulleen valmiiksi ja se on ohittanut kohokohtansa joskaan siinä ei paljoa näkemistä ole ollut.
Olen ollut aikuinen nyt jo muutaman vuoden eikä se lopputulos millaiseksi ihmisenä loppujen lopuksi kasvoin ollut kovin positiivinen yllätys. Olen alati masentunut ja muutenkin tulevaisuus tuntuu todella toivottomalta ja näköalattomalta. Vaikkei elämäni laatu kauheasti parempi ollut joskus 6-7 vuotta sitten niin kyllä tuohon aikaan vielä liittyi sellaista kasvavan ihmisen tulevaisuuden optimismia.
Lisäksi oloani pahentaa se että olen ns. syönyt tiedon puusta eli maailma on tuntunut jo useamman vuoden pohjimmiltaan tosi pahalta paikalta. Koen resurssieni hyvään elämään olevan heikot ja lisäksi minulla on pahoja vaikeuksia löytää motivaatiota elämiseen. Asiaa ei auta tunne siitä että vuodet menevät ihan liian nopeasti ilman että saisin elämästäni oikeen minkäännäköistä otetta. Koen itseni sitä paitsi ihan liian vanhaksi ja että ne parhaat vuodet alkaisivat olla jo takanapäin. Onko muita jotka jakavat samanlaatuisia fiiliksiä?
Olen ollut aikuinen nyt jo muutaman vuoden eikä se lopputulos millaiseksi ihmisenä loppujen lopuksi kasvoin ollut kovin positiivinen yllätys. Olen alati masentunut ja muutenkin tulevaisuus tuntuu todella toivottomalta ja näköalattomalta. Vaikkei elämäni laatu kauheasti parempi ollut joskus 6-7 vuotta sitten niin kyllä tuohon aikaan vielä liittyi sellaista kasvavan ihmisen tulevaisuuden optimismia.
Lisäksi oloani pahentaa se että olen ns. syönyt tiedon puusta eli maailma on tuntunut jo useamman vuoden pohjimmiltaan tosi pahalta paikalta. Koen resurssieni hyvään elämään olevan heikot ja lisäksi minulla on pahoja vaikeuksia löytää motivaatiota elämiseen. Asiaa ei auta tunne siitä että vuodet menevät ihan liian nopeasti ilman että saisin elämästäni oikeen minkäännäköistä otetta. Koen itseni sitä paitsi ihan liian vanhaksi ja että ne parhaat vuodet alkaisivat olla jo takanapäin. Onko muita jotka jakavat samanlaatuisia fiiliksiä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielestäni ilman harrastuksia, tekemistä tai seuraa varmasti elämä alkaa olla jo ohi jo 15 vuotiaana. Pakko tehdä jotain mielekästä tai edes yrittää erilaisia asioita. Esim musiikki, taide, liikunta, seurustelu(jos ei ujo), nämä asiat antavat mielekkyyttä elämään. Jos ei usko niin kannattaa yrittää aloittaa jotain uutta muuten vi...uttaa varmasti jos ei tee mitään tai tekee yhtä samaa duunia joka päivä ilman mitään muuta. Viimeisenä sitten päihteet ja huumeet, mutta sinne ei kannata mennä.
Taitaa olla kysymyksessä se tyypillinen eksistentiaalinen kriisi, joka pakkaa vaivaamaan nykyihmistä. Ei ole ymmärrytä, miksi olen täällä ja mitä merkitystä tällä on. Evoluutiota syötetään totuutena ja tässä sitä ollaan.
Voihan olla että aloittaja on masentunut ja alakulo juontuu siitä.
Ilman yhteyttä Jumalaan ja tarkoitusta Hänessä, ole paljoa tällä maailmalla annettavana.
Saattaa olla että vastaukseni raivostuttaa, mutta rehellisenä ei voi muuta neuvoa antaa. Minäkin koin 20-kymppisenä samoin, mutta löydettyäni todellisen tarkoituksen, elämää on porskuteltu jo 60 vuotta, ja ihan mukavaa tämä on.
www.uskotv.fi
Olen sukupuolestasi kateellinen. Itselle elämän tärkein asia olisi olla rakastavassa suhteessa ja saada lapsia, mutta 35-v naisena alkaa olla elämä ihan oikeasti ohi. Miehenä ehtisi vielä perustaa useammankin perheen, jos haluaisi.
Sellaisen virheen kirjoituksessasi huomasin, että pidät sitä kokonaisuutta, mikä nyt olet, jotenkin lopullisena. Ihmiset muuttuu koko ajan, välillä isommin ja välillä hitaammin. Etenkin jos pyrkii muutokseen. Parhaat vuodet sulla voi siis hyvin olla edessäpäin, ja silloin katsot tätä aikaa ehkä jonkinlaisena herätyksenä, jolloin aloit tulla siksi henkilöksi jollainen haluat olla. Veemäistä on se, että muutos on hidasta.
Ja jos tekee ja ajattelee vain samoja juttuja jatkuvasti, saa samoja tuloksia. Joten tee jotain uutta, mitä et ikinä ajattelisi tekeväsi - mistä et ehkä edes ajattele tykkääväsi. Tee vaikka puolen vuoden suunnitelma, katso sen jälkeen onko jokin juttu toiminut ja edistä sitä. Käy uudessa paikassa, kokeile uutta harrastusta, puhu tuntemattomalle, käy lenkillä, käy konsertissa, vaihda tyyliä, lue outoja kirjoja, opettele reseptejä, opettele huilunsoittoa, käy jumalanpalveluksessa ... tajuat varmaan mitä ajan takaa. Yks juttu viikossa. Jos sanot että elämä on ohi niin kokeile ensin ihan kaikkea mitä sillä on tarjota, että voit sanoa että tiedät mistä haluat jäädä paitsi. (Mulle esim. kristinusko oli sellainen, jonkin aikaa liikuin niissä piireissä mutta totesin että ei ole mun juttu tai uskonto.)
Ja niin, maailma on p#ska paikka monessa mielssä. Mutta siinä on paljon hyviä ihmisiä. Ja mitä enemmän niitä tapaat, sen enemmän toiveikkuus lisääntyy. Pikkuhiljaa.
Yksi itselle iso oivallus oli kerran se, että omiin ajatuksiin uskominen on vapaaehtoista, ja kannattaa uskoa niihin joista on eniten hyötyä itselle (ei välttämättä niihin joita pitää tosina). Esimerkiksi "minä olen kaunis" on paljon hyödyllisempi uskottava ajatus kuin "minä olen ruma", vaikka ehkä olisikin vain keskinkertaisen näköinen. Tai "minä löydän työn josta pidän" eikä "olen juuttunut paskaduuneihin". Ehkä pääsit ajatuksesta kiinni?
Silloin kun on vaikeinta, on todella haastavaa päästä missään muutoksissa edes alkuun, mutta kun aika kuluu ja voit paremmin, niin siitä tulee helpompaa. Nettikin on pullollaan kaikkia ohjeistuksia ja artikkeleita, miten löytää elämälle mielekkyyttä, ei kun googlailemaan, varsinkin englanniksi näitä löytyy.
Tsemppiä! Joku joskus väitti että masennus, eksistentiaalinen ahdistus, olisi jotenkin evoluution seuraava vaihe, aivot kehittyy matelija-aivojen reaktioista isojen aivojen käyttäjäksi, eli reaktiivisuudesta harkitsevuuteen (noin niinkun kärjistettynä ja tiivistettynä).
Eli ehkä me valtava masentuneiden kaarti ollaankin jossain mielessä uranuurtajia, ja meidän kärsimyksen hoito vie koko ihmiskuntaa askeleen eteenpäin. :)