Kärsitkö paniikkihäiriöistä?
Voi ei...voisin auttaa
ainakinpusulla
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yksikin pusu poistaisi musta kaikki vaivat. Hali vielä päälle, niin pärjään vaikka maailman loppuun. Ja ylikin.
en kärsi - paniikkihäiriöstä.
Joskus iskee paniikkihäiriö, kun menee kaupungissa käymään. Ahdistaa ihmisten paljous, pitää päästä äkkiä pois sieltä. Mutt jos en käy missään niin ahdistaa vielä enempi ihmisten joukkoon meneminen.
Mua ahdistaa kans ihmismassat ja tietoisuus siitä, että kuinka moni arvostelee sua siellä ohimennen. Ikävä tauti, kun ei sitten ilmoita itsetään vaan saattaa tupsahtaa tuosta vaan pilaamaan olotilaa.
Et voi auttaa, se ei ole autettavissa ellet käy lääkärilssä. Kun ihmispaljous ahdistaa ja jännittää, silloin se on jotain muuta, kun paniikkihäiriötä. Paniikkihäiriö on verrattavissa kuolemaan, tulee ajatuskatkos, jossa mieli ja ruumis ovat 2 eri asiaa, olo on kuvottavan karmea, oksettaa, paskattaa, henki loppuu, tärisyttää ja huimaa, et pysty tekemään mitään. Em. on oikea paniikkihäiriö, joka lamauttaa ihmisen totaalisesti vuosiksi se on ruumiin ja sielun eräänlainen "shokkitila". Oma arvioni paniikkihäiriöstä on, että se liittyy jotenkin hormoonitoimintoihin ja onneksi on lääkäreitä, jotka ovat erikoistuneet paniikkihäiriön hoitoon. Monesti lääkehoito auttaa ja aika armahtaa. Itselläni kesti vuosia selvitä siitä ahdingosta eli toivoa on.
Paniikkihäiriöitä on erilaisia muotoja. Itsehoito eli pakottamalla itsensä pikkuhiljaa uudelleen niihin tilanteisiin, joissa nämä kohtaukset ovat tulleet. Äkilliset, yllättävät tilanteet saavat paniikkiin ja siinä menee toimintakyvyttömäksi. Ulkopuoliset vähättelevät ja ihmettelevät, jos ilmaisee että on kohtaus päällä. Yleinen tauti jota moni peittelee esim. alkoholilla tms. Väärä tapa kuitenkin, sillä ennen kaikkea se hyvä itsetunto pitäisi saada uudelleen esiin nujerretun tilalle.
Mua ainakin hävettää ja ahdistaa se tärinä ja epävarma olotila, joka näkyy ulkopuolisille ihmisillekin. Kuluttava tauti, kun ei olekaan enää se hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen vaan päinvastoin.
Ehkä pusu auttaisi jossain määrin- Tukemismuoto sekin :)
Kyllä!