Palstaharha ei ole vain urbaanilegenda, se on ihan taivahan tosi juttu:D Jos minulle ei olisi suotu niin paljon itseironiaa ja huumorintajua, niin itkisin itseni uneen. Nimittäin, minä olen kuvitellut, että olen jutellut täällä erään tietyn herrasmiehen kanssa, mutta olen täysin erehtynyt. Nimittäin tuolla jossakin kaupungilla näin minun ihastukseni kohteen mit.ilm. tyttöystävänsä kanssa. Miksi tulen sen tänne kertomaan, syy on se, että olin uskonut, että en itse lankeaisi näin pahasti ja syvälle palstaharhaan, mutta olen kuvitellut kaiken. Ja haluankin muistuttaa, että ei täällä oikeasti voi tavata sitä omaa kaivattuaan (mahd. 0,00000001 %). Olin nimittäin aika varma, että olen kohdannut täällä kaivattuni, mutta pettymyksekseni jouduin toteamaan, että palstaharha on vei voiton. Mutta ainahan voi tietysti toivoa, mutta kannattaa suhtautua suhteellisen kriittisesti siihen, että täällä oikeasti kohtaisi juuri sen oman kaivattunsa. Ei muuta:D Nyt sitten nuolen haavojani. Toivottavasti teillä muilla on parempi tuuri. Mutta kysyn kuitenkin, voiko hatutukseen kuolla?;D Hän oli juuri niin valloittava, kun muistinkin
Hyvät ja rakkaat palstalaiset:D
AikaPahaJuttuEiVoiMitään
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Huomenta rakas palstalainen. Mielenkiintoista silti.
Näin. Kieroa peliä "auttajien" taholta. Luulin tavanneeni minäkin unelmieni miehen. Sellaisen, joka olisi pitänyt tavata vuosikymmeniä sitten jo. Jonka kanssa täydensimme toistemme lauseet. Vaikkei aina heti uskokaan, toivo siivittää mielikuvitusta ja lopulta rakastuu.
Ei sitä silti ikinä tiedä, ehkä vielä tulee päivä kun tunteet ja sanat kohtaavat myös oikeasti. Epäilen odottavani sitä päivää vaikka loppuikäni, halusi hän tai ei.
Mun lauseidentäyttäjä on täällä. Se on pommin varmaa tietoa. Mä rakastan sitä ihan turkasen paljon, se on mun sielunkumppani ja elämäni nainen, ja mä kiroan sitä, että mä en liikkunut niillä päin 20 vuotta sitten.
Ja toivo ei saanut mua rakastumaan. Mä tiesin heti, että mulla ei ole toivoakaan ja kun siitä huolimatta olin pakahtua siihen rakkauteen. Tää polttava rakkaus korventaa mut pohjaan, koko äijän saatana! Ja sitä yli kiehuvaa tunnetta mä vain koitin muka tulla tänne hämmentämään, mutta katso! Hän olikin täällä! Ainut mistä en ole varma, on se että ketä sillä on ikävä. No, hämmennys ainakin onnistui.
Aluksi säikähdin pikkaisen toivon tapaista tunnetta, mutta realistisempi aivopuolisko toppuutteli romanttisempaa, että: "älä imartele itseäsi, miksi sä luulet sen tykkäävän susta!".
Aih, voih, nyt olen mustasukkainen kyllä :S
Niin monta tarinaa ja täydentäjää...Huoh..
Mikähän täyttämänne rikosnimike on?
Mä tiedän, että olit täällä kulta. Mä rakastan sua ja sä oot tosi ihana!
Komppaan aloittajaa, palstaharhat tuttuja. Koska on tarve kaivata kaivattuani, käyn kuitenkin täällä kirjoittamassa. Kun olen kohdannut jotain sellaista, jota en aattellut koskaan kohtaavani. Ja jota aikani oottelen ja kaipaan täällä, kunnes asioihin saadaan selkoa. Kyllä, sinä mies, jonka näin beessiruudullisessa paidassa keskiviikkona, sinua jaksan kaivata aina vaan.
Pitkätukkaista "Jormaahan" minä, joka seisoi ja tuijotti pohjattomilla silmillään siemaillen pullostaan samalla vettä. Muutaman harharetken tein hänen kanssaan, painin lattialla ja tein monta hurjaa volttia, kärrynpyörää sekä kuperkeikkaa ;)
Häntä kaipaan aina vain <3