Nunsintau 10052015

Ketuju.

Löylycauha tanacasti pescesilmässä.

Muistui tässä mieleeni tarina korsolaisesta loispummialkoholistista nimeltä Mika, josta ajattelin nyt kertoa täällä. Kyseessä on tosin hieman vanha juttu, tarina sijoittuu vuoteen 2009.

Mika oli 28-vuotias, valmistunut aikaisemmin tradenomiksi 24-vuotiaana, mutta ei ollut saanut koskaan koulutusta vastaavia töitä. Mika oli tehnyt muutaman lyhyen työpätkän raksalla, kaupan kassalla, ja sitten apupoikana karamellitehtaalla. Taas tuli pitkä työttömyysjakso ja jostakin syystä mitään työtä ei oikein tahtonut löytyä. Pian huomattiin Mikan olevan ns. "vaikeasti työllistettävä tapaus" ja Mika siirrettiinkin terveyskeskuksen palvelukeskukseen, jossa hänellä oli mahdollisuus saada pitkäaikaisalkoholistien ongelmiin perehtyneiden erikoisasiantuntijoiden apua.

Mika tapasi alkoholiterapeutteja, joiden kanssa päätettiin, että Mika ohjattaisiin ensin katkolle ja sitten kuntouttavaan työtoimintaan. Se olisi ollut työkoneiden pesua painepesurilla ynnä muuta työtä, jossa Mika olisi oppinut ahkeruutta ja työelämän perusteita.

Mutta Mikalla oli kiero loispummikuivahuikkalaisen luonne. Hän halusi mielummin pelata kotona nettipelejä tietsikalla ja runkata sen sijaan, että olisi mennyt kuntouttavaan työtoimintaan ja tehnyt töitä. Kun tuli aika pistää nimikirjoitus työnhakusuunnitelmaan, Mika sähähti työvoimaneuvojalle: "minähän en mihinkään orjatyöhön mene". Mika lähti virastolta ovet paukkuen huoltoaseman paariin kaljottelemaan.

Päättäväinen virkailija näki, että kyseessä oli ns. "työtön rappioalkoholisti", ja hän pistikin e-mailin KELA:an, jotta nämä lähestyisivät Mikaa omilla kirjeillään. KELA lähetti Mikalle kirjeen, jossa ilmoitettiin, että työttömyyskorvauksen ja sosiaalietuuksien maksu loppuu.

Vasta nyt Mika tajusi, että tuli tehtyä virhe. Mika meni paniikkiin. Mikalla oli velkoja. Asunto menisi. Lisäksi maksa oli huonossa kunnossa ja polttimo aivan sekaisin. Hän soitti hätääntyneenä Terveyskeskukseen ja pyysi saada tavata alkoholiterapeuttia. Virkailija ilmoitti, että yleensä hän ei tällaisiin pyyntöihin suostu, mutta jos Mika osoittaa nöyryyttä, niin ehkäpä tämän kerran.

Sovittuna ajankohtana Mika meni taas terveyskeskukseen, ja sanoi terapeutille:

"antakaa anteeksi, haluan sittenkin mennä katkolle ja alkaa toipumaan alkoholismistani"

Virkailija mietti pitkään ja sanoi sitten vakaasti:

"olen päättänyt antaa sinulle muutaman muun mahdollisuuden."

"Minkä mahdollisuuden?", kysyi Mika

Terapeutti asetti verkkaisesti pöydälle kolme esinettä:

1) saunakauha (jossa puinen kahva),

2) puinen hillosurvin, ja

3) puinen viestikapula.

Hän sanoi "Voit valita näistä kolmesta pöydällä olevasta esineestä yhden. Tai sitten valitse ikuinen kadotus, jos mikään näistä vaihtoehdoista ei miellytä."

Virkailija käski myös Mikan vetää housut kinttuihin ja mennä polvilleen lattialle ja kumartua eteenpäin. Tällä kertaa Mikan ei parannut kiukutella. Hän teki työtä käskettyä, sillä nyt ei ollut varaa ottaa olla nöyrtymättä.

Terapeutti kysyi: "Minkä esineen valitset?"

Mika oli housut kintuissa kontallaan lattialla. Hän alkoi miettimään, minkä esineen valitsisi.Hän valitsi puisen saunakauhan. Terapeuttti kuvasi videolle, kun Mika työnsi saunakauhan persereikäänsä. Myöhemmin terapeutti lähetti videon kaikille työkavereilleen sähköpostin liitteenä.

PS.

Samassa terveyskeskuksessa on töissä erittäin hyvä tuttavani, Sirpa. Hänkin on alkoholiterapeutti. Hän kertoi minulle, että oli kuullut Mikan vierailun aikana viereisestä huoneesta litinää, rutinaa, huutoja ja parahduksia. Parahduksista ilmeni sekä tuskaa että nautintoa. Hän oli myös kuullut, kuinka kollega komensi asiakasta: "ponnista!, ponnista!". Hän oli silloin vaan ajatellut, jotain hörhöä siellä opastetaan ja että outoa meininkiä, mutta ei ollut mennyt katsomaan, eikä ollut reagoinut sen enempää.

Vasta kun kaksi viikkoa myöhemmin muut terveyskeskuksen työntekijät saivat videon, jossa Mika työnsi saunakauhan persereikäänsä, kaikki tajusivat, mitä oli tapahtunut. Terapeutit saivat todella makeat naurut kahvipöydässä, kun alkoivat puhua Mikan tapauksesta. Kun Sirpa näytti minulle ja yhteisille ystävillemme tuon Mikasta kuvatun videon, saimme kaikki todella makeat naurut.

Mika on nykyään raitis, hän käy nöyrästi palavereissa, aina löylykauha perseessään.

Mies nielaisi hyttysen ja lensi muonioon. Hänet on nähty viimeksi harrinivan takapihalla kiusaamassa ihmisiä.

Stemppiä raittiudenn tiellä.

Alkoholismi on synnynnäinen ja parantumaton sairaus.

Siihen auttaa usko korkeimpaan voimaan, jumalaan. Sekä käynti kerholla toipumassa, koko loppuikänsä, päivä kerrallaan.

Mikä parasta, kerholta onkin sitten erikiva lähteä kokouksen jälkeen virkistävälle ohrapirtelölle, esson paariin, samanhenkisessä kerholais-seurassa!