vaikka isältä ja äidiltä jäi minulle hirmuiset traumat lapsuudesta
äitienpäivänä tulee haikea mieli
uskoedvard
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niinpä. Jätä ne traumat taaksesi, unohda ne. Äitisi ja isäsi tekivät sen, minkä osasivat, mihin heillä oli voimaa ja taitoa - vain sen.
Niin monet olemme uhrien uhreja. Motoksi sinulle: Tänään! Tässä! Nyt!
Miulle ne tulee uniin. Unia ei voi pysäyttää. Isä uhkailee pistoolilla. Kerran äiti huusi:
- Nyt se tappaa. Menin hätiin. Ukko ajoi minut pistoolin kanssa hankeen, jonne
kaaduin. Ei niitä voi unohtaa.
Nuorena --sillon kun omaelämä oli parhaimmillaan en huomioinut tarpeeksi omaa Äitiäni. Olin Kyläilemässä sisarellani täälä Tukholmassa kun äiti kuoli Suomessa Unikeonpäivänä.1976 , Enkä anna vieläkään itselleni anteeksi etten ollut sillon hänen tykönään . Onneksi meillä oli sisar joka asui äidin kanssa ja hoitelikin häntä --Samoin hän kuoli 65 vuotiaana naimattomanja lapsettomana yksin ja sairaana .
Nyt kun olen itse jo ikäihminen , ja kaipaan kokoaika seuraa vaikka olen tervekkin -- niin sellaista syyllisyyttä tunnen ja kuina käy omalle kohdalleni .
Omien lapsieni ja heidän perheensä kanssa on kyllä hyvät ja läheiset suhteet.
Mutta kun muistan minkälainen oli oma elämäni silloin --olis huomioitava läheisiänsä . ,sillon on omakin omatunto puhdas -
Tämän olis kirjoitettava sinne nuoremmille ---16 >>>>>70 !!!!!!