Törmäsin tällaisiin virityksiin netissä, eli köyhän miehen autopilotti:
https://www.youtube.com/watch?v=FQNBlrg0VyI
- rupesi kiinnostamaan varsinkin tuo sähkön säästö
- kenelläkään kokemuksia, miten toimi?
https://www.youtube.com/watch?v=FQNBlrg0VyI
- rupesi kiinnostamaan varsinkin tuo sähkön säästö
- kenelläkään kokemuksia, miten toimi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyseessä ei ole mikään uusi keksintö. Se toimii ja on aivan ilmainen. Videoiden menetelmiä parempi metodi ansaitsee tulla selitetyksi koska ilmeisesti moni ei tunne. Kaikkien pinnaveneen omistajien olisi syytä tuntea periaate ja kokeilla sen toimivuus. Toimii ilmeisesti myös rattiohjauksessa, jos on hyvä varapinna (en ole kokeillut). Itse olen käyttänyt lähinnä varamenetelmänä autopilotin tai tuuliperäsimen rikkoutumisen varalta. Ensi kerran purjehdin 1978 Puolaan ja takaisin kyseisellä "automaattiohjauksella" lähes koko matkan. Soolona puolet ja toinen puoli yhdellä gastilla. Vene oli suuntavakaa pitkäkölinen Havsörn 1. Menetelmä toimi hyvin myös erittäin suuntaepävakaalla Baltic 33:lla.
PERIAATE on, että skuutataan purje hieman väärin , ja johdetaan skuutin veto plokin kautta pinnaan. Vastavoimaksi tarvitaan kumiköysi ja säätömekanismi, millä balanssi saavutetaan. Kun vene luffaa niin veto skuutissa ja pinnassa lisääntyy, mikä palauttaa veneen aikaisempaan balanssiin. Kurssin laskiessa veto vähenee ja kumiköysi voittaa ja palauttaa balanssin.
KOKEMUKSET, ettei kaikkien tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Videoissa on käytetty pääpurjeita, mikä merkitsee kovassa tuulessa aivan liian suuria voimia kumiköydelle tai käsivoimille. Käytin viklan fokkaa " autopilotin purjeena" ja silloin kovassakin tuulessa skuutin veto on helposti kädellä hallittavissa ja ohutkin kumiköysi riittää. Myrskyfokka babystaagissa tai lentävänä ylägaijaan on toinen vaihtoehto apupurjeeksi. Kutteritakilassa ohjauspurjeeksi otetaan kutterifokka. Ylimääräisen ohjauspurjeen etuna on, että pääpurjeet saavat olla ja pitää olla optimaalisesti skuutatut ja vain ylimääräinen apupurje on väärin skuutattu ja haistelee suuntaa. Vene pitää olla balanssissa. Pienellä apupirjeella toimii "autopilotti" vaikka tuulisi reilusti. Ajaa kryssiä piemeässä yhtä hyvin tai paremmin kuin ihminen.
Muita virityksiä olivat kisko pinnan päällä, millä ohjauspurjeen skuutin ja kumiköyden vaikutuspistettä pystyi säätämään lähemmäksi ja kauemmaksi peräsimen akselista. Yritys oli vaikuttaa pinnan reaktion määrään. Toinen viritys oli ohjauskuutin ja kumiköyden kiinnittäminen rapuknaapiin pinnan tyveen. Siitä oli helppo säädellä tiukkuuksia ja niiden suhteita tai laukaista irti jos oli tarve siirtyä käsiohjaukseen. Kolmas oli ohjauspurjeen rikaaminen lyyvartin sivuvanttiin. Toimi siinäkin hyvin.
Myötäisiin sitten ei tule toimimaan vaan täydestä kryssistä ehkä 100-110 astetta apparenttia. Heikkoon tuuleen tai avotuuleen voisi kokeilla isompaa ohjauspurjetta , muttei ole omaa kokemusta. Myötäiseen ajelin joskus kahdella yhtä suurella genoalla ilman isopurjetta. Skuuttien veto vastakkain pinnaan toimii ehkä /- 20 astetta. Mutta se onkin jo eri juttu
Kuvalla selviäisi paremmin kuin yllä lähes tuhannella sanalla. Ehkä periaate selvisi?
Kryssillä ja lähellä sitä toimii yleensä erinomaisesti pelkkä köysi pinnasta tuulenpuolelle. Tuon köyden kun säätää sopivan mittaiseksi vene purjehtii todella mallikkaasti. Ei siis vaadi mitään kytkentää purjeisiin eikä kuminauhaa, mutta vaatii sen verran tuulta ja sellaisen suunnan, että pinnassa on hieman painetta.
Kaipa tuonkin saisi ratilla toimimaan, mutta en ole kokeillut kun nykyinen vene menee pitkään suoraan rattiin koskematta muutenkin.
Joakim on oikeassa, mutta se ei ole "automaattiohjaus" kun suunnasta poikkeaminen ei anna korjausimpulssia pinnaan. Pitkäkölisten omistajat olettavat, ettei eväköliset ole suuntavakaita. Mutta varmaan kaikki eväkölisetkin purjehtivat kryssiä kohtalaisesti itsekseen peräsin lukittuna, keulapurje hiukan liian tiukalla ja iso hiukan liian löysällä. Kunnes sitten mäjähtää isompi aalto, minkä jälkeen ei palaakaa kurssiin. Pisin tälkainen legi oli Barcelonasta Turkkiin 2006 uudella veneellä 2h miehistöllä. Autopilotti oli asennettu niin väärin ettei toiminutkaan. Sai ajaa käsin väsyksiin asti kaikki muut tuulen suunnat paitsi kryssin.
Kuminauhaohjaus olisi ollut paljon parempi mutta ei käynyt rattiveneeseen.
Kyllä tuo korjaa itse suuntansa eikä perustu suuntavakavuuteen, joka ei todellakaan ollut edellisen kahden veneeni ominaisuus. Siis pinna lukittuna eivät menneet hetkeäkään suoraan, mutta naru pelkästään tuulenpuolelle menivät "ikuisesti" samaa tuulikulmaa. Suunnasta poikkeaminen antaa korjausimpulssin peräsinpaineen kautta ja suuresta poikkeamasta köysi löystyy tai vene kallistuu ja vene palaa nopeasti takaisin suuntaansa. Purjeet voi olla trimmattuna optimivauhdin mukaisesti.
Tässä artikkelissa esitetään selkein piirroksin ja kuvin purjeisiin kytketyt itseohjaukset kuminauhoineen.
http://www.blueanarchy.org/selfsteering/
Jutun alussa todetaan, että tuuliperäsin olisi varmaankin kaikkein paras, mutta on kallis. Siksi moni ostaa sellaisen käytettynä tai rupeaa yrittämään tee-se-itse-konstruktiota tai purjehtii kuminauhavirityksillä.
Oma näkemykseni (ja kokemukseni) on se, että tilapäiskäyttöön voi hyvin kokeilla kuminauha- ja naruvirityksiä. Sellaisilla tein omat ekat Kielin ja Helgolandin retkeni kauan sitten. Jos kuitenkin toistuvasti harrastaa merten ylityksiä tai purjehtii paljon yksin, on syytä harkita pinnapilottia aurinkopaneelia. Noin 30-jalkaiseen riittää Simrad TP10 (hinta n. 300 eur) – eivät nuo keskustelussa olevat virityksetkään plokeineen yms ihan ilmaisia ole !
Seuraava askel on tuuliperäsin – se luotettavin ja paras pitkille reisuille.
Uusien tuuliperäsinten hinnat ovat kymmenkertaisia pieniin autopilotteihin verrattuna: Norvane 2000 USD, Hydrovane 4000 eur, Monitor n. 5000 USD. Tanskalainen Aries ei ilmoita hintoja nettisivuillaan. Jos tarkoitus on joskus lähteä pitkille reissuille, tuuliperäsintä ei kannata jättää hankkimatta hyvissä ajoin. Mieluummin säästää jostain muusta.
Kiitos vinkistä,
Pinnapilotti minulla jo onkin ja se toimii sinänsä, mutta juuri tuo sähkön kulutuksen pienentäminen kiinnostaa. Huomasin myös tuuliperäsimien korkeat hinnat, löysin kuitenkin yhden suhteellisen edullisen ja kiinnostavan: http://windvaneselfsteering.com/catalog/mr-vane-self-steering-system alkaen n. 1000€.
Pitääpi kuitenkin kokeilla tuota kuminauha köysi bloki viritystä tänä kesänä vesillä, josko omaan veneeseen saisi tuollaisen rakenneltua. Sekään ei haittaa vaikkei se kaikilla tuulen suunnilla toimi - silloin voi käyttää sitä pinnapilottia. Mutta varapinnapilottina/sähkönsäästäjänä tuo kiinnostaisi. Vie myös vähemmän tilaa/ei ole tiellä veneen takana niin kuin tuuliperäsin.
Harkitse kaiken sähkönkulutuksen vähentämistä (vaihda hehku- tai halogeenilamput ledeihin. Jos on jääkaappi, paranna se eristystä. Jne).
Silloin aurinkopaneeli riittää pinnapilotin sähkönkulutuksen kompensointiin.
Taipuisille paneeleille on helpompi löytää sijoituspaikkoja kuin kiinteille.
Itse ostin paneelit täältä: http://www.ebay.de/sch/i.html?_from=R40&_trksid=p2050601.m570.l1311.R9.TR11.TRC1.A0.H2.Xsolar panel.TRS0&_nkw=solar panel flexible&_sacat=0
Tuosta "Mr.Vee"-tuuliperäsimestä itselläni ei ole minkäänlaista käytännön tietoa. Siksi en maininnut sitä vaihtoehtona. Halpahan se kyllä on. Jos meinaat seilata isoille vesille, hanki sellainen tuuliperäsin, joka tunnetaan kestävänä ja luotettavana (vaikka maksaisikin vähän enemmän kuin huonosti tunnetut) ja jota voi käyttää hätäohjauksena peräsimen menetyksessä.
Miten tuolla virityksellä valitaan suunta tarkemmin? Kyllä sen toki ymmärrän, että vene jonkin suuntaista hankavastaista tuolla kulkee (ilmeisesti hieman kiemurrellen), mutta mitenkä se mennäänkö 45 vai 60 asteen kulmassa tuuleen nähden.
Eikö se lähde ajelemaan sellaista suuntaa kuin mihin purjeen ja peräsimen yhteispeli sattuu sen viemään? Eli löysäämällä ison skuuttia mennään alemmas, ja päinvastoin.