Miksi mies ei halua kihloihin!?

Poikaystäväsi ei tunnu syystä tai toisesta olevan vielä valmis vakiintumaan, kihloihin ja naimisiin. En voi tietää miksi, mutta ehkä hän tuntee monia eronneita ihmisiä ja pelkää epäonnistumista.

Naimisiin meneminen ei kuitenkaan ole kallista, ellei itse tai suku siitä sellaista tee. Halvimmillaan se ei maksa kuin sormusten hinnan. Papinkin voi kutsua ainakin joissain seurakunnissa ilmaiseksi vaikka omaan kotiin vihkimään aviopariksi. Ruokailua ja tansseja ei ole mikään pakko järjestää eikä kalliita vaatteita ostaa.

Jos sinulla on mielen sopukoissa pienintäkään toivetta naimisiin menemisestä, niin ei todellakaan kannata suostua mihinkään leikkikihloihin. Poikaystävä pysyy poikaystävänä siihen saakka kunnes miehistyy ja kosii tositarkoituksella. Sitten hän vasta on kihlattu.

Vain jos vakiintumishaluisella miehellä on joku erittäin selkeä avioliiton vastainen ideologia (jonka puoliso jakaa), niin kihlat ja häät kannattaa skipata. Silloin sitoutumisen voi hoitaa yhteisellä testamentilla (lakimiehelle pitää maksaa) Toivottavasti myös terveydenhoitojärjestelmä hyväksyy ilmoituksen, että pari nimeää toisensa lähimmäksi omaiseksi! Juhlat voi tässäkin tapauksesa järjestää tai olla järjestämättä.

Jos sinä kaipaat sitoutumista, mutta mies kertakaikkiaan ei, niin sellaiseen tuskin kannattaa tuhlata parhaita vuosiaan. Eikä se mitään vakiintumista myöskään ole, jos sinä annat sitoa itsesi häneen, mutta hän ei anna vastavuoroisesti sinulle kunnollista puolison asemaa.

Miesten keskuudessa kiertää sitkeä huhu että parisuhde muuttuu kihlajaisten jälkeen. Ja varsinkin häiden jälkeen. Kihlajaisten jälkeen nainen alkaa määräilemään talossa sekä myös rajoittamaan niitä henkilöitä joita mies saa tavata. Häiden jälkeen seksi loppuu kokonaan ja mies joutuu tekemään kotityöt sekä olemaan se joka laskee perheen/talouden tulos ja menot. Sekä korjauttamaan kaikki rikki menneet koneet ja laitteet. Hän myös joutuu huolehtimaan talouden ajopeleistä kun nainen aina sanoo:"En minä voi tietää".

Itse pidin tätä huhua naurettavana mutta nyt naimisissa ollessani huomaan kaiken olevan totta. Entinen tyttöystäväni istuu kaiket illat sohvalla sipsejä popsien ja tupakkaa polttaen. Elämään ei kuulu edes saunanjälkeistä seksiä ja kaikki kahdenkeskinen aika/keskustelu ovat kadoneet. Elämästä tuli "sataman seisova vesi". Työkaveri nauraa:"Tervetuloa keroon. Mitäs me sanottiin..."

Olisiko tässä syitä miksi miehet eivät halua naimisiin?

Hei.

Minusta kuulostaa, että kyse ei ole naimisiin- tai kihloihinmenosta sinänsä, vaan siitä, millä lailla te kumpikin ymmärrätte parisuhteeseen sitoutumisen. Miltä sinusta kuulostaa, että mies sanoo, ettei rakasta ketään? Millaiset perustarpeet sinulla on parisuhdetta kohtaan? Ikään kuin vähimmäisvaatimukset, että voit liittyä toiseen ihmiseen?
Entä mitä arvelet miehesi ajattelevan sinusta ja parisuhteestanne? Miten olette keskustelleet asiasta? Vain miehesi voi itse kertoa omasta tunne-elämästään ja siitä, mitä rakkaus tai rakastamattomuus hänelle tarkoittaa. Mitä kumpikin toivotte toisiltanne ja liitoltanne?
Voisiko nyt olla aika pysähtyä näiden perusasioiden äärelle? Voisitte varata parisuhdeillan keskenänne, jossa hyvällä tavalla keskustelette, toista kuunnnellen ja itse omista tunteista minäviestillä puhuen. Jos se ei syystä tai toisesta onnistu, myös parisuhdeammattilaiset voivat auttaa. Kirkollakin on perheasiainkeskuksia, tosin, koska ovat maksuttomia, voi jonotus kestää kauan. Yksityiseen pariterapiaan pääsee nopeasti mutta sen kustannukset pitää itse hoitaa.

Toivon, että löydätte sellaisen keskusteluyhteyden, jossa voitte kokea olevanne samalla puolella, yhteisellä maaperällä. Voitte jotakuinkin olla samaa mieltä siitä, millainen parisuhteenne on ja millainen sen haluatte olevan. Jos tätä ei synny, joudutte varmaan miettimään asiaa kumpikin omalla tahollanne, että mikä riittää?

Terveisin diakoni, Merja.

Miehen puolesta ei kukaan täällä voi vastata mitään.
Hän on sanonut, ettei koskaan rakasta ketään.

Vaikka hän ei halua kihloihin, hän asuu kanssasi saman katon alla. Se riittää hänelle.

Hänelle kihlautuminen ehkä on suurempaa sitoutumista ja taatusti se on sitä teidän sukulaisillenne ja ystävillenne. Kihlausta seuraa kyselyt, milloin menette vihille, koska kihlaus on edelleen lupaus avioliitosta.

Mies on jo sitoutunut asumaan kanssasi. Jos se ei sinulle riitä, niin sinun on mietittävä muita vaihtoehtoja. Kirkon edustajalta tuli jo hyvä vinkki kunnon keskustelusta.

Sinulle kihlaus ei merkitse lupausta avioliitosta, mutta entä miehellesi? Kihlaus suurimmalle osalle symbolisoi lupausta avioliitosta. Mitä kihlaus muka muuttaisi? Rakastaa voi ilman sormustakin.

Kihlaus on lupaus avioliitosta, ei mikään light-avioliitto.
Kun mennään kihloihin, mennään jossain vaiheessa naimisiin.
Mietityttää vähän tuo poikaystäväsi käytös; hän ei selvästikään halua sitoutua sinuun.
Hän ei ole valmis, se on tietysi ymmärrettävää. Ehkä hän pelkää sitoutumista.
Voit kysyä suoraan häneltä, että rakastaako hän todella sinua vai haluaako hän roikkua vain jossain epämääräisessä suhteessa, jossa saa seksiä?
Se, mitä sinä haluat ja mitä hän haluaa ovat nähtävästi eri asioita.
Mieti, haluatko roikkua epämääräisessä suhteessa, jolla ei välttämättä ole tulevaisuutta vai haluatko oikeasti kunnon suhteen ja sitoutua.
Kannattaako sinun tuhlata aikaasi mieheen, joka ei välttämättä ole tosissaan sinun suhteesi vai kannattaisiko erota ja etsiä joku mies, joka todella haluaa sinut ja yhteisen elämän?
Mieti mitä elämältäsi haluat? On turha tuhlata aikaansa huonoissa suhteissa, jos haluat oikean parisuhteen.
Kunnioita itseäsi!

Minä olen nainen enkä ole koskaan halunnut naimisiin. Käsitys siitä että jokainen nainen jo pikkutyttönä haaveilee hunnusta ja miehestä ei todellakaan pidä paikkaansa. Siksi ymmärrän miehiä jotka kammoksuvat avioliittoa omalla kohdallaan.
Useimmilla naisilla on halu tehdä lapsia. Siksi heidän on ennakoitava tulevaisuutta: Millaisiin oloihin lapseni teen, onko isäehdokas riittävän hyvä, entä millainen koti, onko vakaat ja turvalliset olot...?
Yksinkertaisesti, koska nainen on se, joka on sidoksissa lapseen ja ensisijainen huolehtija, hän tuntee kantavansa vastuuta. Vähänkös tässä maailmassa on ollut ja on sellaisia miehiä jotka siittävät lapsen mutta jättävät naisen ja lapsen heitteille! Naisen on varmistettava että lapsella on edellytykset hyvään elämään, mies taas ajattelee omaa vapaudenmenetystään.
Näkisin, että tässä on suurin syy siihen että naiset hinkuvat naimisiin. Itse en ole koskaan halunnut lapsia ja sen vuoksi minun on helppo suhtautua avioliittoon
yliolkaisesti.
Miehet myös saattavat pelästyä sitä että sormuksista puhuttaessa siirrytään vaikealle ja herkälle alueelle, tunteisiin. Nainen kyselee että haluatko kihloihin, jos et, niin etkö sitten rakasta minua... Moni mies kiusaantuu tällaisesta.

Olet käyttäytynyt rumasti häntä kohtaan. Et arvosta hänen mielipidettään ja väität niitä tekosyiksi jatkuvasti. Katso peiliin, sillä saatat käyttäytyä vastaavanlailla muissakin tilanteissa, eikä juuri sen piirteesi takia uskalla mennä naimisiin, kun et ole tarpeeksi kypsä siihen.

Olette kämppiksiä.

Miehesi oletettavasti uskoo, että odottaisit hänen pitävän kihlasormusta ja näin viestittävän olevan varattu. Ehkä hänellä on koko ajan pikku haku päällä jos sittenkin löytyisi se, jota hän rakastaisi jopa kännissä. (Useimmiten ihmiset kyllä "rakastavat" enemmän huppelissa).

Miksi mies laillistasi liitonne? Työnnäthän sinä nyt jo kehosi, tunteesi, ajatuksesi ja kenties rahasikin sille, ja vielä hopeatarjottimella!

Niinkauan kuin sinunlaisia naisia on miehelle tarjoutumassa, hänellä ei ole minkään valtakunnan halua eikä tarvetta sitoutua. Hän haluaa pitää ovet auki joista poistua kun sinun kanssa alkaa maistumaan puulta.

"Ketään ei voi pakottaa" tuo iänkaiken vanha laulu!
Sinä VOIT etsiä miehen joka tajuaa avioliiton arvon yhteiskunnassa. Tuo mies ei.

Voinpa kertoa kokemukseni: minulla oli aikanaan sitoutumiskammoinen miesystävä 5 v ajan. Onneksi asuimme eri paikkakunnilla, joten yhteen muuttaminenkaan ei noin vain tullut kysymykseen (en itsekään halunnut naimisiin hänen kanssaan). Tosiasia oli kuitenkin, että kumpikaan meistä ei rakastanut toisiaan. Jälkeen päin olen todennut, että tulipa siinä tuhlatuksi muutama vuosi...

Kun tapasin elämäni miehen, en muuttanut saman katon alle, ennen kuin olin varma, että hän haluaa oikeasti sitoutua minuun (lue: kihlat oli ostettuna ja hääjärjestelyt pitkällä). Olemme olleet naimisissa lähes 26 vuotta, ja meillä on kaksi lasta. Hänen sitoutumisestaan minuun ja lapsiin ei ole ollut mitään epäilystä.

Tämä entinen miesystäväkin on muuten tahollaan naimisissa. Hän ei siis vain halunnut sitoutua JUURI MINUUN.

Niinpä joudun kertomaan sinulle julmasti, että tämä mies ei mitä ilmeisimmin oikeasti rakasta sinua. Todellisuudessa hän rakastaa korkeintaan palvelujasi (esim. juttuseura, käytännön asiat ja seksi), joita hänen ei tarvitse juuri nyt lähteä etsimään muualta. Väitän kokemani perusteella, että miesystäväsikin menee melkoisella todennäköisyydellä viivana naimisiin, jos suuri rakkaus osuu kohdalle. Valitettavasti sinä et sitä ole.

Ja kuten kerroin, sinua varten voi jossakin olla hyvinkin sitoutumishaluinen mies. Hänen kanssaan elämä on huomattavasti parempaa kuin nyt.

Onko teillä muuten ollut puhetta lapsista? VAROITUS: jos hän ei ole sitoutunut sinuun, HÄN EI TEE SITÄ, vaikka hankkiutuisit raskaaksi. ÄLÄ SIIS TEE SITÄ!!!!!!!!!!!!!!!! Ennen kaikkea siitä kärsisi lapsi, joka voisi syyttää myöhemmin SINUA vastuuttomaksi - ja ihan aiheesta.

Itse muuten havaitsin tehokkaaksi ja tepsiväksi keinoksi selvittää välit, että lopetin e-pillerien syönnin ja kerroin sen hänelle. Hän piti sen jälkeen itse hyvin tiukan huolen ehkäisystä - ja pian pistimmekin kantapäät vastakkain - Luojan kiitos... Nyt minulla nimittäin on ihana mies (johon tätä entistä suhdetta ei voi verrata) ja (nyt jo aikuisilla) lapsillani ihana isä.

"Miesten keskuudessa kiertää sitkeä huhu että parisuhde muuttuu kihlajaisten jälkeen. Ja varsinkin häiden jälkeen."

Ei se ole huhu, se on totta. Ainakin omakohtaisesti. Joskus aikoinaan tapasin silloisen tyttöystäväni. Elämä oli ihanaa. Käytiin ulkona, oltiin rakastuneita, vietettiin aikaan yhdessä ja nautittiin elämästä. Oltiin kihloissakin pitkän aikaa koska en halunnut naimisiin.

Jossain vaiheessa parustettiin perhe. Syntyi lapsia ja elämä oli ihanaa. Koti oli siisti ja talokin rakennettiin. Vaan sitten tuli tummia pilviä taivaalle. Haluttiin naimisiin. Kaverit jo varoittelivat mutta minä mietin että mikä voi mennä pieleen. Johan tässä on perhe ja kaikki. Mutta niin vaan tilanne muuttui.

Häiden jälkeen alkoi kiukuttelu. Kodin siistinä pitäminen loppui siihen paikkaan ja pikkurouva joka oli aina iloinen ja hymyili, muuttui murjottavaksi viikko häiden jälkeen. Hän istuu illat telkkaria katsoen ja sipsejä syöden. Arvannette ettei hän ole enää pikkurouva. Kuukausi häiden jälkeen ihmettelin kenen kanssa olin mennyt naimisiin. Se ei ollut sama ihminen jonka kanssa olin elänyt aikaisemmat 12 vuotta. Eikä ole vieläkään.

Työkaverit nauroivat itsensä kipeiksi. "Mitäs me sanottiin". "Sitä ei poikamies uskokkaan kuinka vähällä seksillä ukkomies tulee toimeen".

Tämä nyt on varmaan yksittäistapaus. Mutta ainakin minusta tuntuu että se "huhu" on totta.


Mitä tulee aloitukseen, niin epäilen että mies haluaa välttää kaltaiseni tilanteen. Jos nyt minua vaadittaisiin uudelleen naimisiin niin en suostuisi. Mieluummin vaikka ero.

Koska miehesi ei ole halukas sitoutumaan suhteeseenne niin sinun tulee tehdä itsesi kanssa selväksi. Haluatko asua ihmisen kanssa jonka kanssa et voi koskaan suunnitella pysyvää suhdetta. Hänelle et merkitse muuta kuin kämppäkaveruutta, seksiä tarvittaessa ja helpotusta taloudelliseen tilaansa. Jos sinä haluat rakastavan ja vastuuntuntoisen miehen olet väärän ihmisen kanssa yhdessä.
Mieti ensin yksin mitä sinä haluat elämältäsi ja suhteeltasi. Jos nykyinen suhde ei ole sitä mitä haluat niin sitten kerrot sen häenlle. Kerro mitä sinä haluat suhteesta ja että et muuhun suostu.
Nyt sinun on aika pysähtyä ennen kuin teette lapsia siihen ja sitten eroatte. Siinä kärsii silloin lapset ihan turhaan. Pysähdy. mieti ja toimi sen mukaan.

Voin mennä kanssasi kihloihin

Kyllä voi olla sitoutunut toiseen ilman sormuksiakin.

No, kihloihin meno nyt kerta kaikkiaan on lupaus avioliitosta. Sitä se vain tarkoittaa, eihän sillä muuten mitään merkitystä olisikaan. Sen takia mies ei halua edes kihloihin.
Itse ajattelen, että jos ihmiset pysyvät yhdessä ilman avioliittoa, niin se todistaa että he rakastavat toisiaan. Jos ollaan naimisissa, niin siitä tulee (ulkopuolisille) sellainen mielikuva, että nuo ovat joskus rakastaneet toisiaan, mutta eivät välttämättä enää. Varsinkin jos avioliitto on kestänyt jo kauan.

No, kihloihin meno nyt kerta kaikkiaan on lupaus avioliitosta. Sitä se vain tarkoittaa, eihän sillä muuten mitään merkitystä olisikaan. Sen takia mies ei halua edes kihloihin.
Itse ajattelen, että jos ihmiset pysyvät yhdessä ilman avioliittoa, niin se todistaa että he rakastavat toisiaan. Jos ollaan naimisissa, niin siitä tulee (ulkopuolisille) sellainen mielikuva, että nuo ovat joskus rakastaneet toisiaan, mutta eivät välttämättä enää. Varsinkin jos avioliitto on kestänyt jo kauan.

No, kihloihin meno nyt kerta kaikkiaan on lupaus avioliitosta. Sitä se vain tarkoittaa, eihän sillä muuten mitään merkitystä olisikaan. Sen takia mies ei halua edes kihloihin.
Itse ajattelen, että jos ihmiset pysyvät yhdessä ilman avioliittoa, niin se todistaa että he rakastavat toisiaan. Jos ollaan naimisissa, niin siitä tulee (ulkopuolisille) sellainen mielikuva, että nuo ovat joskus rakastaneet toisiaan, mutta eivät välttämättä enää. Varsinkin jos avioliitto on kestänyt jo kauan.

No, kihloihin meno nyt kerta kaikkiaan on lupaus avioliitosta. Sitä se vain tarkoittaa, eihän sillä muuten mitään merkitystä olisikaan. Sen takia mies ei halua edes kihloihin.
Itse ajattelen, että jos ihmiset pysyvät yhdessä ilman avioliittoa, niin se todistaa että he rakastavat toisiaan. Jos ollaan naimisissa, niin siitä tulee (ulkopuolisille) sellainen mielikuva, että nuo ovat joskus rakastaneet toisiaan, mutta eivät välttämättä enää. Varsinkin jos avioliitto on kestänyt jo kauan.

No, kihloihin meno nyt kerta kaikkiaan on lupaus avioliitosta. Sitä se vain tarkoittaa, eihän sillä muuten mitään merkitystä olisikaan. Sen takia mies ei halua edes kihloihin.
Itse ajattelen, että jos ihmiset pysyvät yhdessä ilman avioliittoa, niin se todistaa että he rakastavat toisiaan. Jos ollaan naimisissa, niin siitä tulee (ulkopuolisille) sellainen mielikuva, että nuo ovat joskus rakastaneet toisiaan, mutta eivät välttämättä enää. Varsinkin jos avioliitto on kestänyt jo kauan.