7kk rottwailerin pentu ihan outo

Siitä vaan remmiä antamaan villille koiralle...

oikeat ohjeet antoi rusettirinta

ihmeohjeet kirjoitti:

Siitä vaan remmiä antamaan villille koiralle...

rusettirinta kirjoitti että läpäytetään remmillä. Ei siis lyödä remmillä. Läpäytyshän on sellainen kevyt, jonka tarkoituksena ei ole satuttaa vaan kiinnittää huomio.

Juuri niin. Läppäisy on koiralle merkki palata "käskyn alle". Vastaava merkki voidaan antaa ohjauskepillä, ohjattaessa koiraa pitämään oikea paikka sivulla seuraamisessa.

tggggg kirjoitti:

oikeat ohjeet antoi rusettirinta

Varmasti antoi. Hänhän on nähnyt perheen ja sen toimintatavat sekä tietää koiran luonteen. Ei varmaan edes itse "kuningas" Cesar Millankaan pysty samaan aloittajan epämääräisen tekstin perusteella. Jonkinlaisen mielikuvan pystyy ehkä rakentamaan päässään. Pakko nostaa hattua.

Aloittaja ilmoitti rodun. Sen perusteella voi jo paljon arvioida pennun käytöstä, varsinkin, kun on jo monen rottiksen kanssa käynyt niiden yksilölliset pentuvaiheet lävitse. Normaali oloissa kasvatettu pentu ei ole käytöshäiriöinen. Huonostikaan kohdellulla pennulla ei vielä ole aikuisen rohkeutta. Rottweilerilla on hyvä muisti, eikä se aikuisenakaan unohda pentuaikanaan kokemaansa vääryyttä. Siitä syystä koulutus on oltava reilua, mutta periksi antamatonta. Usein pentumainen vilkkaus ja sen myötä tuleva reaktiivisuus kertoo, että koira on luonteeltaan toiminnanhaluinen, niin kuin pk-rodulle kuuluu. Tämä tulee usein yllätyksenä omistajalle ja luullaan, että pentu on ottamassa valtaa. Aloittaja kertoo, että pentu osaa käyttäytyä pienten lasten kanssa ja on muuten "todella kiltti". Pentu siis on valinnut perheen vanhimman tyttären kaverikseen ja pitää nuorempia sisaruksia liian pieninä, saadakseen heiltä vastinetta virikkeilleen.

rusettirinta kirjoitti:

Aloittaja ilmoitti rodun. Sen perusteella voi jo paljon arvioida pennun käytöstä, varsinkin, kun on jo monen rottiksen kanssa käynyt niiden yksilölliset pentuvaiheet lävitse. Normaali oloissa kasvatettu pentu ei ole käytöshäiriöinen. Huonostikaan kohdellulla pennulla ei vielä ole aikuisen rohkeutta. Rottweilerilla on hyvä muisti, eikä se aikuisenakaan unohda pentuaikanaan kokemaansa vääryyttä. Siitä syystä koulutus on oltava reilua, mutta periksi antamatonta. Usein pentumainen vilkkaus ja sen myötä tuleva reaktiivisuus kertoo, että koira on luonteeltaan toiminnanhaluinen, niin kuin pk-rodulle kuuluu. Tämä tulee usein yllätyksenä omistajalle ja luullaan, että pentu on ottamassa valtaa. Aloittaja kertoo, että pentu osaa käyttäytyä pienten lasten kanssa ja on muuten "todella kiltti". Pentu siis on valinnut perheen vanhimman tyttären kaverikseen ja pitää nuorempia sisaruksia liian pieninä, saadakseen heiltä vastinetta virikkeilleen.

Lue lisää

Miksi rotikka ei voisi unohtaa pentuaikana kokemaansa vääryyttä, mitä ikinä tuo nyt tarkoittaakaan esim. toisessa osaavassa perheessä? Jos siis koulutus menee pieleen niin se on sitten siinä?
Leikeistä ihmisten kanssa voi olla montaa mieltä. Koira repii vaatteet päältä eikä päästä irti, murisee ja hyökkäilee ei ihan vastaa omaa kuvaa mitä pidän koiran kanssa leikkimisestä. Mukavampi tytön varmaan heitellä palloa tai keppiä. Rassia sitten vaan kehiin kun koira repii vaatteita tyttelin päältä. Siinähän sitten näkee miten koira syttyy:D
Perheellä on suht iso probleema. Ei tulisi kuulonkaan, että lapsien päälle mentäisi kirjoittajan kuvailemalla tavalla. Kuka täysjärkinen antaa oman koiran tehdä noin lapselleen? Vauvatkin kasvaa nopeasti. Koira myös. Tulee uusia leikkikavereita koiralle:)
Toivottavasti ohjeesi tehoavat kuitenkin. Siitä vaan koklaamaan. Mutta, jos omistajat tekevät homman päin prinkkalaa niin sanojesi mukaan koira kyllä muistaa;)

"Miksi rotikka ei voisi unohtaa pentuaikana kokemaansa vääryyttä,"

Siksi, että rottis ei ole erikoisen laumaviettinen, vaan valitsee perheestä yhden, jota ihannoi (aloittajan tytär), muut ovat reviirilleen kuuluvia, joita täytyy suojella. Uudessa perheessä rottis sopeutuu hyvin, koska siellä se ei ole kokenut kaltoin kohtelua.

"Jos siis koulutus menee pieleen niin se on sitten siinä?"
En puhunut koulutuksesta, vaan "luulot pois" kohtelusta.

" Koira repii vaatteet päältä eikä päästä irti, murisee ja hyökkäilee ei ihan vastaa omaa kuvaa mitä pidän koiran kanssa leikkimisestä. Mukavampi tytön varmaan heitellä palloa tai keppiä."
Tuolla alussa jo sanoin, että tytöltä on jäänyt opettamatta, ettei ihmisellä leikitä. Tämä olisi pitänyt opettaa jo ennen pennun hampaiden vaihtumista. Nyt on haastetta, kun pentu kasvaa. Se vaatii tytöltä jämäkämmän asenteen.

Lelujen heitosta pentu oppii, että "mä hillun, heitä keppi". Oppii myös jahtaamaan kaikkea liikkuvaa, kuten pölkupyörät, ym. Leikkiessä pennun kanssa voi antaa pennun vetää rättiä tai keppiä. Siinäkin leikki loppuu omistajan käskystä LOPPU. Ja omistajan on aina voitettava. Vetoleikissä pentu taistelee, ei saalista, niin kuin heittoleikissä.

"Perheellä on suht iso probleema. Ei tulisi kuulonkaan, että lapsien...."

Minä en näe muuta ongelmaa, kuin normaali iloinen pentu, joka turhautuu ja haastaa leikkiin. Nyt vaan on korkea aika alkaa pentukoulutus ja lenkkeillä, jotta pentu saa nenätyöskentelyä.
Sen kyllä ymmärrän, että omistajalle tulee huoli pennun käytöksestä, mutta taatusti huoli on turha, jos pennun kanssa ollaan määrätietoisia. Itsekin toisinaan murkkuikäisissä lasken viikkoja, koska pentuhepulit iän myötä loppuu. Ja mitä sieltä sen jälkeen löytyy! Se kiltti ja ystävällinen rottis, mitä se oli ennen murkkuikäänsä.

Eihän se repimisleikki nyt ainakaan yhtään parempi ole kuin opettaa hakemaan kepakkoa tai palloa. Olen nähnyt koiria jotka hakevat keppiä eivätkä ne jahtaa kaikkea liikkuvaa...Äkkiä se koira kasvaessa huomaa, että päihittää tytön 6-0 repimisleikissä. Ja nyt jo aika kova repimään vaatteita päältä. Koirilla nyt on vietit ja omat luonteet, mitä sitä nyt kukin haluaa vahvistaa tai karsia sen elämässä on omistajien hallussa.
Koira ei kyllä kunnioita tyttöä. Ihainnoinnistakaan en olisi niin varma. Toimeen tulee varmaan vaihtelevalla menestyksellä. Vaarallisilla vesillä ollaan, jos koiraa ollaan viemässä siihen suuntaan, että kaikkia perheenjäseniä pitää suojella. En nyt ihan pitäisi tuollaista mentaliteettia yllä perheessä.
Hyvähän se olisi, jos tyttö opettelisi koirankäsittelytaitoja. Perheessähän koiria on ollut aikaisemminkin joten varmaan perusjutut on hallussa kuten "ei" käsky...
Tässä on kuitenkin se vanhempien vastuu. Ei nuorta tyttöä voi pakottaa olemaan mikään muu kuin hän on kuten ottamaan jotain roolia koiran silmissä. Tyttöä ei välttämättä edes kiinnosta koko koira kauheasti, jos parempaa tekemistä ilmenee. Vanhempien vaan pitää olla kartalla näissä tilanteissa.
Kovia otteita ei koskaan tarvita koiran koulutuksessa tai mitään kummallisia "luulot pois" juttuja. Määrätietoisuus, rauhallisuus/ rentous, järkkymättömyys, koiranlukutaito, ajoitus, varmuus. Noita kun tietää käyttää milloin ja miten niin homma on selvä.

"Eihän se repimisleikki nyt ainakaan yhtään parempi ole kuin opettaa hakemaan kepakkoa tai palloa. "

Voisin sanoa, että "repimisleikki" on koko koulutuksen perusta. Jo pikkupentu oppii rättiä kiskoessaan kuka on kuka. Leikissä pentu yrittää voittaa, mutta omistaja katkaisee saalisvietin käskyllä LOPPU ja sen perään IRTI, aluksi aukaisee pennun suun ja ottaa lelun. Siitä menetetystä kepistä, lelusta pentu oppii kunnioituksen, joka näkyy samoilla käskyillä myöhemmin pentuhepuleista rauhoittumaan ohjaamalla.

"Vaarallisilla vesillä ollaan, jos koiraa ollaan viemässä siihen suuntaan, että kaikkia perheenjäseniä pitää suojella"

Rottis on vartiokoira ja sen luonteeseen kuuluu reviirin suojelu/vahtihaukku, samoin kuin ajokoiralle jäniksen ajo. Nimenomaa juuri perheen suojeleminen, olematta aggressiivinen on rottiksen hyve. Olla lempeä, uskollinen, mutta myös turvallinen.

Niinpä kaikilla koirilla on omat viettinsä ja tehtävänsä. Rottiksellahan voi harrastaa melkein mitä vain. Vaikka sitten suojelua. Koirien kanssa tulee olla aina lempeä ja hyväsydäminen. Näin saadaan hyvin käyttätyvä ja uskollinen koira omistajalle. Lempeä ja uskollinen koira on aarre omistajalleen jonka kanssa on mukava pötkötellä takkatulen äärellä syysiltoina ja kuunnella puiden huminaa myrskyisinä iltoina siemaillen konjakkia.

Hiljattain juuri tilanne, jossa koiralle opetettiin oikean käskysanan erottamista, vaikka äänenpaino kaikissa koesanoissa sama. Koira selvittää kuulollaan eri sanoissa olevat kirjainerot. Ei siis ole merkitystä millä kielellä käsky annetaan, vai annetaanko ainoastaan vihellyspillillä. Tänne käsky voi olla vaikka "porkkana", mutta äänenpaino pitää olla käskevä. Eri kielillä olevat käskysanat on kuitenkin vaadittava suoritusta vastaavaksi, siis samoin, kuin suomenkielellä olevat.

Oma koirani osaa käskyt suomen lisäksi kolmella muulla kielellä esitettynä. Eli koira oppii vaikka perheessä puhuttaisiin neljää kieltä. Sama luultavasti vaikka seitsemää...

Ihmisen kyvystä opettaa se on kiinni mitä koira oppii, harvemmin koiran oppimiskyvystä tai -halusta. Joskus jää kiinni fyysistä ja psyykkisistä rajoitteista. Nuorena opetin koiran kiipeämään oravan perään puuhun oksia hyväksi käyttäen. Halu oli kova oppia ja idean oppikin. Pari oksanväliä pääsi, mutta fysiikka ja psyyke esti korkeammalle nousemisen ja vanhemmiten sen into laantui.