biovanhempi ilmoittaa ettei tahdo tavata lastaan enää ikinä eikä aio puheluitakaan soitella. Korkeimmasta oikeudesta tullut päätös, ettei huost.ott. pureta sai tämän aikaan, kertoo luovuttavansa, eijaksa enää jne...
Miten kerrot tämän 8v.lapselle, onko kokemuksia?
Miten kerrot tämän 8v.lapselle, onko kokemuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
sun vaan pitää sitte keinot keksiä et miten kerrot!!
...ajattelisin, että antaisin ajan kulua ja jos lapsi ei kysy mitään, niin oltaisiin hiljaa, niin kauan, kuin lapsi rupeaa kysymään ja sitten sanoisin, että vanhempas kyllä susta välittää, mutta nyt he eivät oikein jaksa pitää yhteyttä ja ei ne sua ole hylänneet, että heillä on kaikki hyvin ja eikös sullakin ole täällä kotona kaikki OK.
Vaikea sitä olis sanoa ihan suoraankaan, kuiten noin pienelle.
Ajan kanssa se varmaan sitten selkeis, mutta tuskimpa he muuta kuin uhoaa kiukkuaan nyt, varmaan soittelee ja tapaa, kuin ennenkin.
Kai se on asian sulattamista nyt.
Mielestäni lapselle pitää kertoa kuinka paljon biovanhempi hänestä välittää, tästä osoituksena on valitus ollut korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Valheitten verkon luominen "jaksamisineen" kuten sijaisäiti alkuperäinen ehdottaa on kaikista pahin.
Lapsen todellisuudentaju hämärtyy ja se on sijaisäidin motiivikin. Oman napansa ympärillä pyörii neuvot eikä empatiakyvystä hajuakaan.
Tilanteessa on odotettava geneettisen vanhemman seuraavaa siirtoa, mikä uskoakseni on uusi hakemus sosiaalilautakunnalle ja mahdollinen valitus edelleen hallinto-oikeuksille. Jokaisella ihmisellä on oikeus saada huono päätös purettua.
.....lapselle, niin kuin ne todellisuudessa ovat ja mitä tapahtuu, niin luulempa, että ei lapsen tarvitse kaikkea tietää.
Itse kasvatan omiani rehellisyyteen, mutta jos tapahtuu murhia ja puukotuksia ym....kuten meillä...niin joskus on mietittävä, miten lapselle asettaa sanansa, hänhän on LAPSI, ei lapsi osaa käsitellä asioita aikuisen lailla.
Olemme kahden ihmisen hengen vieneen tapauksia joutuneet selvittämään lapsille, tosin eri perheen tapahtumia, mutta meillä asuvat lapset, joiden vanhemmat ovat osallisia kuolemiin, ei mitenkään voi pysyä näissä asioissa todellisuudessa, pakko elää "pikku-hiljaa", näin meillä ja jokainen tekee aina sen ratkaisun minkä näkee kulloinkin parhaaksi.
Tuossa vaan äkkiseltään kirjoittelin, eihän täällä kukaan voi antaa mitään neuvonpoikastakaan", kun jo joku kaikkitietävä tulee ja teilaa, täällä keskustellaan keskenämme ratkaisuja, ei kukaan voikkaan väittää, että se hänen näkemys olisi oikea, en ainakaan minä!
Ps.Jos aina pitäisi olla oikeassa, kun tänne kirjoittaa, ei kukaan uskaltaisi kirjoittaa mitään, tämä on keskustelupalsta....
siis sanonko: äitisi ei hyväksy sinun täällä oloa vaan valittaa siitä jatkuvasti eri oikeusasteissa. nyt hän on taas hävinnyt yhden oikeustaistelunsa ja on siitä niin katkera, ettei halua sinua lainkaan tavata. katsotaan nyt kuinka kauan kerää voimiaan ja alkaa uuden taiston. sinua hän nyt ei kuitenkaan välitä juuri nyt tavata, kun hävisi oikeudessa.
miksi kaunistella äidin "välittämisellä", kun äiti ei ns. rakkaudestaan huolimati välitä lasta nähdä ennenkuin kotonaan?
eikö tyly totuus ole parempi kuin tekopyhä teeskentely. "äiti välittää taistella oikeudessa oikeudesta asua kanssasi, ei hän halua tavata sinua tässä välillä".
Minä en ole kertonut noita "tylyjä tosiasioita" ihan suoraan; tosin lapsi ei juuri ihmettele ettei vanhemmista kuulu mitään (ajoittain "suuttuvat" tms. eivätkä pidä yhteyttä). Tarkoitus kun on tukea sitä ajatusta, ettei lapsi menettäisi luottamustaan vanhempiinsa... ihan kuin ei olisi sitä jo aikaisemmin menettänyt, mutta kuitenkin.
Oikeusjutuista en ole kertonut mitään, koska mitä se hyödyttäisi lasta; olisi vaan sitten siitäkin turhaan huolissaan (mielestäni riittää, että lapsi joutuu kuuntelemaan vanhempiensa rahahuolet, kun ei ole varaa ostaa ruokaa, tai että miten ne vanhemmat pärjäävät, kun juovat koko ajan, ja kun on kaikenlaisia sairauksiakin koko ajan, lapsi myös pelkää heidän kuolevan).
Koko ajan on kuitenkin joku oikeusprosessi päällä. Vanhempien tilanne on kuitenkin sellainen ettei mikään oikeusaste tässä vaiheessa voi sijoitusta purkaa, ja siksi en informoi lasta näistä jutuista. Biovanhemmat kyllä purkavat huolensa lapselle, ovat myös oikeusjutuista vihjanneet mutta lapsi ei niitä vielä ymmärrä.
viittis tollasten ämmien luona ravata lastaan katsomassa. Nehän voi tapaamisen jälkeen taas itkeä kuinka vaikea lapsi olikaan ja huonosti käyttäytyvä ja rauhaton jne kun tapasi äitinsä. Kyllä lapset myöhemmin ymmärtävät mikä oli homman nimi.
voi tosikkojen tosikko. ironiaa et ainakaan ymmärrä. mutta tyhmänä ja tunteettomana on hyvä elää...