Katkaisinko sun juuresi pois?
Kaadoinko runkosi, oksasi saksin?
Väänsinkö mustasta mullasta kannon,
tilasin kuormurin risuja viemään?
Vannon, sen ajan kun elimme kaksin,
en ollut metsuri, viemäri en.
Olin vain sellainen, tavallinen.
Lepäsin vaitona varjosi alla,
puoliksi aitona kai verannalla.
Myyränä elin ja matona möyrin,
onneni hetkinä kanssasi lauloin
mustana rastaana keltaisin silmin
katkeamattomin huilutuskauloin.
Sammumasaumaani poikkaisin filmin.
Nyt olen tässä ja sinä jo poissa.
Aurinko nousee ja nenä on voissa.
Kuntamme suurimman kappaleen valo,
saavu ja kirkasta tyhjyyden talo.
Kaadoinko runkosi, oksasi saksin?
Väänsinkö mustasta mullasta kannon,
tilasin kuormurin risuja viemään?
Vannon, sen ajan kun elimme kaksin,
en ollut metsuri, viemäri en.
Olin vain sellainen, tavallinen.
Lepäsin vaitona varjosi alla,
puoliksi aitona kai verannalla.
Myyränä elin ja matona möyrin,
onneni hetkinä kanssasi lauloin
mustana rastaana keltaisin silmin
katkeamattomin huilutuskauloin.
Sammumasaumaani poikkaisin filmin.
Nyt olen tässä ja sinä jo poissa.
Aurinko nousee ja nenä on voissa.
Kuntamme suurimman kappaleen valo,
saavu ja kirkasta tyhjyyden talo.
Vastaukset 3
Vanhimmat
luova ja osuvasti dramaattinen, kiitos lukunautinnosta.
Täyttä superia. Kypsää kerrontaa ja kaunista. Katsotaan kiakkoa.
Kiitokset näistä kommenteista, ne lämmittävät mun mieltäni sinkeänvaljua. Kiakko on myös sisältänyt dramaattista ainesta, ehkä jo piankin kaari katkeaa.
Viaras on kiakkoni kaunis ja kypsä,
ei siitä montakaan riimiä lypsä.
Superin täydeltä draamani kaarta
soutaen, huovaten onneni saarta.
Pehmeä käsi kai luovasti osuu,
nautintovauhdilla vähemmän hosuu.
Missä on polvi ja mikä on jalka?
Taklasin tuomarin värssyssä malka.
Hehku ei taivas, nyt vollottamalla
vuotavat pilvet, mä pilvien alla
itseni rippeitä kentältä kerään,
päivästä toiseen valjuna herään.