Miksi Joudun pyytämään?

Mulla on mennyt koko äitienpäivä päin helvettiä.. Sain kyllä kahvin sänkyyn, mutta koko vatun päivä on ollu samanlainen ku kaikki muutkin.. Mies alkoi ekana räyhäämään keittiössä et ku on niin paskasta ja sit laittoi ruokaa, töni keittiönpöydän pikkuisen kukan lattialle ja jätti tietenki siivoomiset mulle. Ja samaten kaikki muutkin lasten ruokkimiset ja vaipanvaihdot ja kakkojen siivoamiset. Minä olen niin surullinen siitä ettei tääkään päivä ollut mitenkään erityinen, olen ollut niin p..seelle ammuttu eikä mikään jaksa ilahduttaa. Mä en halua lahjoja enkä toivo mitään mut ois ollut kiva että tänään ois ollut oikeasti mukavaa olla perheensä kanssa eikä suututtanut ja surettanut jo aamusta asti enkä toivoisi et pääsisinpä töihin :'(

Vanha aloitus. Mutta muistuttaisin silti kaikkia. Ettei pyydetty lahja ja muistaminen ole koskaan aitoja. Kyllä näiden täytyy lähteä sieltä näiden muistavien sydämestä ja h eidän omasta halusta. Eikä siitä, että tekevät nämä pyynnöstämme.
Muistamisen pyytäminen on aikuiselta ihmiseltä myös jotenkin noloa. Jos joku ei muista meitä merkkipäivinään, se on heidän oma häpeänsä. Ei tälläisille kannata huomautella ja kerjätä heiltä merkkipäiviemme muistamista.
Ei sittenkään, vaikka itse huomioisimme muiden merkkipäivät.
Me ihmiset olemme niin erilaisia tässäkin asiassa.

Ymärrän äitien päivä on ollut joskus kun se keksitty. Mutta nyky äisit ei stä tarvitse. Synytyksistä eivät tiedä mitän,kun ottavat ne kipu läket .Eivät tunne todelisia synytys kipuja. Monitorista kätilö katsoo tulee supistus ja sanoo ponista. Lisäksi rahaa kilahtaa tilille kotona olo, Lisää lapsia,vanhemat lapset talten päiväkotin kun äiti ei jaksa kaikia hoitaa.Lapsin -lisät tulo lähteinä kasvaa pää luvun mukana.Isää ei nimetä saadan isomat tuet jne.