Olen kyllä katkera. Katellinenkin. Kenelle? Alkoholisteille!
Jos olisin alkoholisti, saisin hyvää hoitoa ja minut pantaisiin (jos itse suostun!) itseaiheutetun "sairauteni" takia hienoon hoitolaan! Siellä ympärivuorokautisesti hoidetaan kutakin juoppoa jotka OMASSA huoneessaan asuvat ja "toipuvat" kuukausia. Verorahoilla.
Miten käy masentuneen? Itse masennuin kovan elämän ja vastoinkäymisten (jotka johtuvat läheisistä ja heidän vastaoinkäymisistään joita jouduin hyvin läheltä seuraamaan vuosia) takia. Itse en edes huomannut omaa loppuunpalamistani vaan sinnikkäästi autoin läheisiäni. Kerran eräs sosiaalialan työntekijä sanoi, että olen aivan loppuunpalanut! Pääsin hänen suosituksestaan terapiaan joka kesti hyvän aikaa. Tosin vain kerran kuussa kävin 45min istunnoissa mutta sekin oli helpottavaa.
Rupesin sitten kysymään mitä kuntoutusmuotoja on masennuksesta kuntoutujille?
Ei mitään.
Ei ole vertaistukiryhmiä, ei ole hienoja hoitolaitoksia joissa saa omassa huoneessa maaseudulla levätä hyvässä hoidossa. Ei ole.
Seurakunnaltakin kysyin onko kerhoja sellaiselle, tai tukiryhmiä? Ei ole. Löytyy kyllä vanhustenkerhoja, eroryhmiä, rukousryhmiä mutta ei mielenterveysongelmaiselle mitään.
Jäin sitten vuosi taaksepäin eläkkeelle koska en ole toipunut 10 v kestäneestä masennuksesta. Nyt nökötän kotona päivät yksin kun kaikki ystävät katosivat sairauden alkuvaiheessa kun olin niin poikki, että nukuin 22h /vrk:ssa.
Ei ole ketään kun olen absolutisti enkä halua käydä ravintoloissa seuraa etsimässä.
Olen alkoholistiperheen lapsi ja sisaruksistani kaksi kuoli alkoholiin. Nämä mielipiteeni muodostuvat siis omakohtaisista kokemuksistani. Se mitä olen itse kokenut ja nähnyt.
Sisarukseni saivat hoitoa alkoholisimiinsa monesti ja pääsivät hyviin kuntoutuslaitoksiin, mutta nyt ovat sitten 2 metriä multaa päällä horsmaa kasvamassa. Minä sinnittelen vaikken itse valinnutkaan masennusta sairaudekseni enkä ole edesauttanut sitä käyttämällä mitään päihteitä.
Onko muitakin jotka kokevat samaa?
Jos olisin alkoholisti, saisin hyvää hoitoa ja minut pantaisiin (jos itse suostun!) itseaiheutetun "sairauteni" takia hienoon hoitolaan! Siellä ympärivuorokautisesti hoidetaan kutakin juoppoa jotka OMASSA huoneessaan asuvat ja "toipuvat" kuukausia. Verorahoilla.
Miten käy masentuneen? Itse masennuin kovan elämän ja vastoinkäymisten (jotka johtuvat läheisistä ja heidän vastaoinkäymisistään joita jouduin hyvin läheltä seuraamaan vuosia) takia. Itse en edes huomannut omaa loppuunpalamistani vaan sinnikkäästi autoin läheisiäni. Kerran eräs sosiaalialan työntekijä sanoi, että olen aivan loppuunpalanut! Pääsin hänen suosituksestaan terapiaan joka kesti hyvän aikaa. Tosin vain kerran kuussa kävin 45min istunnoissa mutta sekin oli helpottavaa.
Rupesin sitten kysymään mitä kuntoutusmuotoja on masennuksesta kuntoutujille?
Ei mitään.
Ei ole vertaistukiryhmiä, ei ole hienoja hoitolaitoksia joissa saa omassa huoneessa maaseudulla levätä hyvässä hoidossa. Ei ole.
Seurakunnaltakin kysyin onko kerhoja sellaiselle, tai tukiryhmiä? Ei ole. Löytyy kyllä vanhustenkerhoja, eroryhmiä, rukousryhmiä mutta ei mielenterveysongelmaiselle mitään.
Jäin sitten vuosi taaksepäin eläkkeelle koska en ole toipunut 10 v kestäneestä masennuksesta. Nyt nökötän kotona päivät yksin kun kaikki ystävät katosivat sairauden alkuvaiheessa kun olin niin poikki, että nukuin 22h /vrk:ssa.
Ei ole ketään kun olen absolutisti enkä halua käydä ravintoloissa seuraa etsimässä.
Olen alkoholistiperheen lapsi ja sisaruksistani kaksi kuoli alkoholiin. Nämä mielipiteeni muodostuvat siis omakohtaisista kokemuksistani. Se mitä olen itse kokenut ja nähnyt.
Sisarukseni saivat hoitoa alkoholisimiinsa monesti ja pääsivät hyviin kuntoutuslaitoksiin, mutta nyt ovat sitten 2 metriä multaa päällä horsmaa kasvamassa. Minä sinnittelen vaikken itse valinnutkaan masennusta sairaudekseni enkä ole edesauttanut sitä käyttämällä mitään päihteitä.
Onko muitakin jotka kokevat samaa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.