Olen 25-vuotias nainen, juuri valmistunut Graafisen median kentältä (PK-seudulla), mutta luulen että tulevaisuudessa haluaisin kuitenkin ihmisläheisemmän ja käytännöllisemmän ammatin. Kuitenkin, jos nyt päädyn opiskelemaan jonnekkin ja sitten valmistuttuani huomaan ettei tämä jälleen kerran olekkaan se minun juttuni niin sellainen peli ei vetele eikä siihen sitäpaitsi ole nyt varaakaan.
Mahdollisesti, haluaisin löytää itselleni sopivan oppisopimuskoulutuksen. Sairaanhoito, ihmiset, eläimet, turvallisuus kaikki kiehtoo. Siis ala, jolla saa jotenkin omalta osaltaan auttaa ihmiskuntaa, ihmisiä ja olla hyödyksi. Olen itsenäinen ja oma vastuu tulee minulta luonnostaan. Olen vastuullinen vaikka työaikoihini kaipaankin vapautta.
Eli siis mitä voisin tulevaisuudessa tehdä, vinkkejä kaivataan!
Mahdollisesti, haluaisin löytää itselleni sopivan oppisopimuskoulutuksen. Sairaanhoito, ihmiset, eläimet, turvallisuus kaikki kiehtoo. Siis ala, jolla saa jotenkin omalta osaltaan auttaa ihmiskuntaa, ihmisiä ja olla hyödyksi. Olen itsenäinen ja oma vastuu tulee minulta luonnostaan. Olen vastuullinen vaikka työaikoihini kaipaankin vapautta.
Eli siis mitä voisin tulevaisuudessa tehdä, vinkkejä kaivataan!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voisitko ajatella, että hankkisit leipäsi sillä graafisen alan kentällä? Ihmistyötä ja auttamistyötä voisit tehdä vapaa-ajalla vapaaehtoisena jonkun järjestön tai useidenkin puitteissa niin paljon kuin jaksat ja ehdit. Saisit vähän käsitystä soveltuvuudestasi ja siitä, mitä ihmisläheisempi ja käytännöllisempi työ todellisuudessa merkitsee.
Monta tutkintoa putkeen on nimittäin huono juttu. Sellaista eivät työnantajat arvosta.
Eivät tietenkään arvosta ja ei todellakaan ole suunnitelmissa vaan enneminkin haluaisin löytää oman paikkani. :) Olen kyllä ajatellut hakeutua myös graafiselle alalle töihin ainakin joksikin aikaa mikäli tämä homma ei nyt tässä piakkoin aukea. "Vapaa ajallani" minulla on paljon harrastuksia ja tekemistä niin ei valitettavasti vapaaehtoistyöhön ole sen enempää uhrattavaksi energiaa. Koen, että kutsumuksensa kautta ihminen on onnellinen työssään ja sitä kautta elämässään ja se lienee ihan oikeutettua. Se oma ala pitäisi vain löytää. :)