Tänne vois kaikki kirjoittaa ja kertoa oman tarinansa milloin huomasi hiustensa ohenevan/lähtevän.. ja millaisia elämään liittyviä muutoksia/asioita siihen mahdollisesti liittyi (sairauden puhkeaminen, stressiä, lääkkeiden käyttöä? yms..) Lisäks vois kertoa onko suvussa esiintynyt perinnöllistä hiustenlähtöä..
Omalla kohdallani huomasin hiusteni ohentuvan ja osittain lähtevän noin 4 vuotta sitten. (Olen 28 vuotias mies) Hieman ennen huomattuani hiustenlähtöä päänahkaani oli ehtinyt pesiytyä Seborrea ekseema eli taliköhnä niminen ihotauti joka ehti tehdä tuhojaan aikansa, noin 2-4 vuotta ennenkuin havahduin ongelmaan.. hiuksiani rupesi lähtemään juuri päälaelta U- kirjaimen muotoiselta alueelta.. Luulin ensin että kyse olisi vain tilapäisestä seborrean aiheuttamasta hiuskadosta joka palautuisi taudin parantamisella, mutta lopulta muutamien ihotautilääkäreiden mielipiteet saivat minut uskomaan kyseessä olevan miestyyppisen hiustenlähdön koska seborrea ei kuulemma tuhoa hiusnystyjä.. (Olen vieläkin hieman epäileväinen..) mutta kuitenkin noin puolitoista vuotta sitten keväällä rupesin hoitamaan päänahkaani ensin nizoralilla, joka aikansa vaikutettuaan paransikin seborrean, sen jälkeen hankin rogainea ensin kuukauden ja sitten 3 kuukauden annoksen jota täydensin vielä 3 kuukauden Propecia annoksella.. Alkuun kaikki vaikutti paremmalle.. ystävänikin huomasivat hiusteni tuuhentuneen.. sitten taloudellisen tilanteen heikennyttyä jouduin luopumaan molemmista jonka seurauksena noin 6 kk jälkeen olin lähes lähtöpisteessä. Olen ollut nyt noin 4 kk rogaine ja 1 kk propecia kuurilla.. ja selvää paranemista on havaittavissa etenkin yläotsa-alueen hiuksissa.. paksummat ja kestävämmät.. normaali pigmentti.. Aion käyttää Gefinaa ainakin vuoden, puolitoista nähdäkseni varmuudella onko aineista ollut omalla kohdallani hyötyä.
Omalla kohdallani huomasin hiusteni ohentuvan ja osittain lähtevän noin 4 vuotta sitten. (Olen 28 vuotias mies) Hieman ennen huomattuani hiustenlähtöä päänahkaani oli ehtinyt pesiytyä Seborrea ekseema eli taliköhnä niminen ihotauti joka ehti tehdä tuhojaan aikansa, noin 2-4 vuotta ennenkuin havahduin ongelmaan.. hiuksiani rupesi lähtemään juuri päälaelta U- kirjaimen muotoiselta alueelta.. Luulin ensin että kyse olisi vain tilapäisestä seborrean aiheuttamasta hiuskadosta joka palautuisi taudin parantamisella, mutta lopulta muutamien ihotautilääkäreiden mielipiteet saivat minut uskomaan kyseessä olevan miestyyppisen hiustenlähdön koska seborrea ei kuulemma tuhoa hiusnystyjä.. (Olen vieläkin hieman epäileväinen..) mutta kuitenkin noin puolitoista vuotta sitten keväällä rupesin hoitamaan päänahkaani ensin nizoralilla, joka aikansa vaikutettuaan paransikin seborrean, sen jälkeen hankin rogainea ensin kuukauden ja sitten 3 kuukauden annoksen jota täydensin vielä 3 kuukauden Propecia annoksella.. Alkuun kaikki vaikutti paremmalle.. ystävänikin huomasivat hiusteni tuuhentuneen.. sitten taloudellisen tilanteen heikennyttyä jouduin luopumaan molemmista jonka seurauksena noin 6 kk jälkeen olin lähes lähtöpisteessä. Olen ollut nyt noin 4 kk rogaine ja 1 kk propecia kuurilla.. ja selvää paranemista on havaittavissa etenkin yläotsa-alueen hiuksissa.. paksummat ja kestävämmät.. normaali pigmentti.. Aion käyttää Gefinaa ainakin vuoden, puolitoista nähdäkseni varmuudella onko aineista ollut omalla kohdallani hyötyä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
24v tuntuu olevan aik yleinen ikä "näkyvän" hiusten lähdön alkamiselle. Viime kesänä erittäin stressaavan lajiliitto tapahtuman jälkeen huomasin kylvyssä notta hiuksia on veden pinnalla ainakin 300 kpl. Eli reilusti enemmän kuin päivittäinen annos. Lisäksi olin sitä ennen alkanut epäillä perinnöllistä hiusten lähtöä hiusrajan hienoisen vetäytymisen vuoksi. Stressin piikkiin se meni osittain mutta kun hiusten oheneminen vain jatkui. Nyt olen ollut 3.5kuukautta propecia kuurilla ja mielestäni ohimoilta tilanne ei ole parantunut vaan vetäytynyt. Päälaelta en ole vielä varma. Pientä edistystä on ehkäpä tapahtunut koska kylpyveteen jää vain noin 100 hiusta joka on edelleen yläkanttiin ollakseen normaalia. Isällä mielestäni kuvien perusteella oli 27 vuotiaana hiusraja noussut hieman mutta jossain vaiheessa tämä vittumainen kehitys lakkasi. Nyt 53v hänellä' on selvästi havaittavissa päälaelta ja edestä rajua kaljuuntumista. Isoisäni oli jo 50v kalju.
Tehän olette pitkälle selvinneet ilman hiustenlähtöä. Itse huomasin ensimerkit jo armeijaan menoa ennen, eli n. 18-19v. Opiskeluaikana hiukset sitten ohenivat & harvenivat tasaiseen tahtiin. Nykyään (27v) on ohimot paljaana mutta Propecia taisi auttaa ainakin sen verran että päältä löytyy vielä hiuksia. Nekin ovat kyllä harvemmat ja ohuemmat kuin ennen.
Ainiin... Geenejen puolesta olen tuhoon tuomittu, eli perinnöllistä kaljuuntumista löytyy sekä isän että äidin suvusta. Veli on ihan isoveljellä on jo niin huonossa kunnossa että ajeli ihan kuulaksi ja pikkuvelikin (20v) on jo huomannut hiusten harvenemisen.
On se vaan vitusta että geenit säätelee niin monia juttuja, ja just jotain hiustenkasvua.. Auttoko se propecia sulla oikeesti yhtään?.. jos 18-19 vuotiaana jo rupes tippumaan ja koko sukus on käytännös kalju, niin hitto.. propecian käyttöhän pitäs alottaa heti syntymänjälkeen jo.. :)
Jo yläasteella paruri sanoi ettei tuohon tukkaan mitään jenkkiä enää tehdä. Lukiossa päälaki oli jo selvästi paljas. Nyt 28v ja tukkaa enää takana ja sivuilla. Toki karva siellä toinen täällä otsassa ja päälaellakin.
Olihan se nuorelle miehelle kova paikka kaljuuntua niin aikaisin, mutta en alkanut käyttämään mitään lääkkeitä. Jälkeenpäin totesin, että hyvä niin.
Mut zemppiä kaikille kaljuuntuville! On jokaisen oma asia taisteleeko kajuutta vastaan vai ei. Taisteleville onnea, toivottavasti saatte hiukset pysymään päässänne. Luonnon tahtoa noudattaville sanon, ettei se kalju elämää huononna vaikka aluksi siltä saattaakin tuntua.
Parturissa (n.28v:na) ystävällinen neiti/rouva/muu täräytti tuosta vain, että sullakin on jo alkanut ohimoilta hiusraja paeta. Totesin, että tuommoinen se on ollut aina. Väärin. Vuosi sen jälkeen havaitsin itse pakoa varsinkin juuri ohimoilta ja alkavasti myös keskeltä. Samoihin aikoihin keksin sekoittaa pääni erään naikkosen suhteen ja tämän tarinan osoituttua mahdottomaksi, akuuteimman ahdistuksen aikana, totesin eräässäkin pesussa n.350 hiusta lähteneen kerralla. Ei epäilystäkään ettei olisi ollut stressireaktio. Pian seurasi toinen kurjan huono ja onneton suhdeyritelmä, loppurytinöissä varmasti taas osa haivenista jätti lopulliset hyvästit. Tässä on nyt mennyt jo joitakin vuosia, huonoon suuntaan menossa, vielä en ole ahdistunut lääkitsemään, mahdolliset sivuvaikutukset eivät oikein innosta. Eikä kustannukset. Muuten nuoreen/hoikkaan ulkonäkööni puolikalju taas sopii maksimaalisen huonosti. Yllättävän paljon tämäkin asia on nk. vituttanut, jo nyt.
Kuulostaa todella tutulta.
Ei paljoa naurata, kun on sydänsuruja ja päälle pukkaa vielä kaljuuntumista, mikä stressaa jo entisestään.
Itselläni kaljuuntuminen alkoi varmaan heti murrosiän jälkeen, eli jossain 17-18v välissä.
17 vuotta taisin olla, kun äitini sanoi hiuksiani leikatessa, että sinustakin näköjään on tulossa kalju, kuten isoisästäni.
Naurahdin siihen, että no ei varmasti ole.
En tuolloin tosiaan vielä uskonut sitä.
En itseasiassa ennen tuota äitini kommenttia edes ikinä pohtinut miksi jotkut kaljuuntuvat ja ehkä jopa ajattelin, että se on jokaisen oma vika, eli että se aiheutuisi elämäntavoista tjsp.
Noh vuosi äitini huomautuksesta minun oli pakko myöntää se jo itselleni, että ohimoilta vetäytyy.
Yli vuosi tuosta ja huomasin, että hiukset alkoivat harvenemaan päälaelta, vaikkei hiukset olleet vielä pahastikaan vetäytyneet ja silloin iski jonkinlainen masennus päälle.
Monta kertaa päätin mennä hakemaan propecia reseptin, mutta sitten luin taas muutamat kauhutarinat ja päätin, että mieluummin terveys hiuksettomana, kuin toisinpäin.
Sitten aloin pitämään hiuksiani lyhyinä, mutta jossain vaiheessa sitten kuitenkin päätin ottaa viimein itseäni niskasta kiinni, suunnilleen 4 vuotta kaljuuntumisen alkamisesta ja hain pakkauksen rogainea.
Se olikin parhaimpia päätöksiä mitä olen pitkään aikaan tehnyt.
Itseluottamukseni on parantunut ja usko valoisampaan tulevaisuuteen.
Eli siis varsin hyviä tuloksia olen Rogainella saanut jo nyt lyhyen käyttöajan jälkeen ja kohtapuoliin varmaan lisään rinnalle finasteridi tabut.
Raha ei ole ongelma, koska olen tätä nykyä varsin hyvin toimeentuleva.
Niin ja geeneistä vielä, eli Äitini puolelta en tiedä ketään, kaljuuntumisesta varhaisessa iässä kärsinyttä, mutta isäni puolelta siis isoisäni on kunnon kuulapaa(ollut jo ilmeisesti varsin nuoresta), isänikin on kaljuuntunut aika nuoresta, mutta molemmat setäni taas ovat alkaneet vasta nyt nelikymppisenä kaljuuntumaan.
Eli kaipa mulla sitten vain kävi helvetin paska tuuri, että koko homma alkoi jo niin nuorena.
Olen kuitenkin toiveikas tulevaisuuden suhteen hoitomenetelmien kannalta.