Vastaus hiljaiseen toiveeseeni

Huhuh, kuka onkaan se onnettaren lempilapsi, joka tämän miehen kauniin sielun on saanut omakseen. Kauneinta rakkauden tunnustusta ikinä. Aivan vau :)))

Katohan poikkoo! Kyllä sen pisinismuilma josa net riskit otetuaan.
Rakkauvessa ei ou muuta riskiä ku repaleisen syämen riski:

https://www.youtube.com/watch?v=BXe-O00KLCE

Rukoilin hiljaa mielessäni, että sinut kohtaisin uudelleen.
En ajatellut sen olevan Luojani mieleen. Niinpä suuresti hämmästyin, kun äänesi kuulin.
Sanasi hoitivat minua hiljaa. Jokainen läsnäolon hetki sai minut odottamaan enemmän. Sait minut haluamaan tuntemistasi.
Jokainen läsnäolosi muisto teki kipeää, kirvoittaen samalla kuplivaa iloa jostain niin syvältä etten tajunnut kaivanneeni iloa näin paljon.
Tahtoisin kokea tämän kaiken, haluaisin tietää, miltä tuntuu olla sinua lähellä ilman yritystä pitää etäisyyttä. Ilman mitään turhaa selitystä. Olla vain siinä. Miten luonnollisesta tuli niin vaikeaa. Miten me saadaan tämä kaipuu pois kun se tuntuu sisään kasvaneelta.

Hyvä kysymys;RIITTÄÄKÖ AIKA.Elämässä tapahtuu välillä niin paljon mikä muuttaa sitä .Huomisesta kun ei tiedä.YKSI TÄYDELLINEN PÄIVÄ VOI OLLA IKUISUUS.

Enkelit tiellä unien,
kiertävät kyllä kaukaa sen,
joka illalla päänsä pielukseen painaen,
kätkee aivoihinsa ajatuksen likaisen,
- etuina ja menetyksinä kaiken punniten,
myös sisällön ihmissuhtehen.

Mistä tiedät löydätkö rakkauden
luota juuri tuon mainitun ihmisen?
Oletko elänyt harhassa haavehen?
Ruokkinut puhetta aatostesi aavehen?
Puhunut kanssa mielesi naisen?
Jääden vaille vastausta oikean eläväisen?

Miksi et kerro ääneen niitä toiveitasi niin voisi vaikka toteutuakin :)

Ei etuina tai menetyksinä punniten,
vaan vaakakupeissaan rohkeus ja rakkaus,
toivo ja menetys, kaipaus ja täyttymys.
Onko puoli maailmaa ja laskematon määrä
kuunkiertojakaan tarpeeksi kaukana, kun
kauemmaksi ei pääse toistaan? Kuka kertoo
mistä rakkauden löydän? Sekö, joka epäilyksen
siemenen kylvää? Vai se, joka läheltäni nyt kulkee?
Ei ole vielä liian myöhä, vielä on aikaa
kohdata, katsoa löytävätkö sielut saman sävelen,
sydämet yhteisen sykkeen. Mutta sen jälkeen
on eron aika, ehkä vain hetken tai ikuisuuden.

Niin. Totuus on kuitenkin se, että elämä on valintoja. Valinnat luotsaavat laivamme suunnan. Jos se (valinta) on haaveilua palstalla, on se kenties kivuttomampaa kuin todellinen toiminta elävässä elämässä. Kuka tietää, rakkauden edessä on hyvä nöyrtyä mietiskelemään rakkauden olemusta syvemmin.

Kaunista on.. eiköhän sulla ole sitä tahdonvoimaa riittävästi tallella. Siltä nyt vähän
näyttää. Joo, aito olen kyllä, siitä voit olla varma ainakin. Ja jos et välitä joskus
äkäilystäni, niin thats alright then.

Pelkäätkö että todellinen rakkautesi eli yksinäisyys jättää sinut jos kerrankin uskallat olla mies ja avata oven toiselle ihmiselle elämääsi?

Ole jo hiljaa ja häivy palstalta, etkö haluaisikin sanoa niin koska tiedät että olen oikeassa.

Vain kaunis ja aito sydän tuntee noin...

Huomenta kaikille kaipaaville, täällä minäkin odotan soittoaan vaikka elämän tappiin... ♡

Niin kaunista, aitoa, ja herkkää. Toiveesi toteutukoon. . .hellyttävä runoniekka.

No, tämäpä ratkeaa lähipäivinä.
Matkaa on kuitenkin se puoli maailmaa,
eikä seuraavaa tapaamista tiedä.
Vaikka kuinka haluaisin, en tiedä
riittääkö uskomme yhdessä ja erikseen,
vai käykö kaipauksen tuska liian suureksi.
Jaksammeko odottaa, kunnes tapaamme
uudestaan ja saamme mahdollisuuden olla
yhdessä, aloittaa elämä alusta. Vai olisiko
parempi unohtaa ja tyytyä ihan hyvään
kumppaniin, joita mahtuu kolmetoista
tusinaan, vain koska sellainen on lähellä?
Voi, jos tämä olisikin haaveilua, se olisi
helppoa. Mutta tämä on yksinpuhelua
sydämen ja uskon, ja epävarmuuden ja
kaipauksen välillä. Sydämen päätös
vaatii rohkeutta, järjen päätös vain
luovuttamista.

Sinun yksinpuhelusi se hiljentää ihmisen.

I just cried my heart out
and threw my hope of love
to the deepest dwell of
wishful thoughts. What is
this curse I'm carrying?
Why everytime I'm the
brave one, another one is not?
Like every step I take closer
to love, just csehe it even farther.
When I open the door for love,
It just close two other. Maybe I'll
just close them all forever; all the
doors and all the windows and just
wait someone to break in. I am so'
tired to to look for and so tired
for longing. Too tired to live in
hope and wishing. No, I'm not
waiting anymore, or anyone.
I give up the faith, I give up for
love and start to live just to myself.
No regrets, no compassion, no hope
and no warm touch. If this is what God
wants, let it be like that. But He's not
having my love either. This is me now;
forgotten one, the loneliest wolf, one
in the shadows, one without hope:
the fallen one. Don't ask me love,
compassion, or hope no more. I don't
have them, no more. I'm too tired to
carry them, I rather go on without
that burden. And without pain in my heart.