En tiedä mikä minua vaivaa, vai onko sairauteni taas uusiutumassa. Ahistaa koko ajan, aamusta iltaan. Pahimmillaan on niin paha olla, että oksettaa. Pahimmat oireet ovatkin mahalla reagoiminen ja sydämentykytys. Ja se todellakin on kokoaikaista.
Olen aina ollut ahdistuvaa tyyppiä, mutta tämä on jotain aivan kamalaa, kestänyt n. Pari viikkoa. En saa yhteyttä hoitopaikkaanikaan, jotta voisin kysyä, mitä tehdä. Kysyn sitä teiltä (renotutukset ja ulkoilu on kokeiltu).. Rauhoittava lääke löytyy valkoimasta, mutta ei sekään auta.
Pelkään jotain. Oloni on turvaton. En vain osaa sanoa,mitä pelkään ja miksi.
Olen aina ollut ahdistuvaa tyyppiä, mutta tämä on jotain aivan kamalaa, kestänyt n. Pari viikkoa. En saa yhteyttä hoitopaikkaanikaan, jotta voisin kysyä, mitä tehdä. Kysyn sitä teiltä (renotutukset ja ulkoilu on kokeiltu).. Rauhoittava lääke löytyy valkoimasta, mutta ei sekään auta.
Pelkään jotain. Oloni on turvaton. En vain osaa sanoa,mitä pelkään ja miksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinun kannattaa miettiä, mitä laukaisi tuon ahdistuksen tai missä tilanteessa se iski. Oliko sattunut sitä ennen jatain: loukkasiko joku, mokasitko mielestäsi, onko huolia, ja vaikka tuo maanjäristys Nepalissa saattaa saada herkän ihmisen reagoimaan? Sehän siinä onkin pahinta, kun ei tiedä, mikä ahdistaa.
Suoraan ahdistuksesta ja varsinkin tuota turvattomuuden tunteesta puhumisen pitäisi kyllä helpottaa, jos on joku ihminen, jolle noista tunteista voi puhua. Puhuminen noista varsinkin sillä hetkellä, kun se ne tunteet esiintyvät auttaa tehokkaimmin. Ihmisen pitää olla sellainen, joka kuuntelee ja jonka seurassa tulee sellainen tunne, että haluaa puhua ja joka on luotettava. Yksin ei ehkä kannata noita paljoa pohtia, koska tällöin yleensä ahdistus ja paha olo vaan lisääntyy. Monesti ahdistuksessa on juuri se tilanne, että ei vaan kertakaikkiaan ole mitään tietoa mistä moinen kumpuaa. Turvattomuuden tunne kuitenkin liittyy johonkin menneisiin.
Ihmisen ei tarvitse kokea mitään läheisten kuolemaa, väkivaltaa, hyväksikäyttöä tms. pahoja juttuja, kun sitä voi jo traumatisoitua. Varsinkin pieni lapsi on hyvin herkkä ja sille jo vaikka se, että joutuu eroon äidistä muutamaksi päiväksi, saattaa jättää hyvinkin vakavan trauman. Pieni lapsi, kun ei vielä pysty käsittämään niin paljon ympäröivää maailmaa kuin aikuinen ja vauvaikäisillä muistikaan ei ole vielä kehittynyt kovin paljoa, jotta koko tilannetta välttämättä edes muistaisi. Joten pieni lapsi voi tulkita tilanteen hylkäämiseksi. Eli vaikka olisi ollut ns. "onnellinen lapsuus ja nuoruus", mahdollisuuksia on olemassa paljon saati sitten, jos elämä on ollut jo aiemmin hyvin rankkaa tai yksinäistä.
Mieli toimii siten, että asiat liittyvät toisiinsa. Missä tilanteessa turvattomuuden tunne esiintyy? Ilmeneekö turvattomuus esim. yksin ollessa, mutta ei juuri muutoin? Onko jotain tilannetta tai mielikuvaa missä turvattomuus ja ahdistus menevät aivan ylivoimaisiksi tai tulevat kuin kirkaalta taivaalta? Minkälainen ajatuskulku tässä tilanteessa on? Missä tilanteessa ahdistus mahdollisesti on vähäisempää tai koet olosi turvalliseksi. Nämä voivat antaa viitteitä siitä mitä ahdistuksen takana todella on.