Viljelijän työpäivä kahdeksantuntiseksi

oikein tehköön laiskat töitä megalomaanisen palkkansa eteen

Olin reilut parikymmentä vuotta maitotilan emäntänä. Lehmiä oli 30 kappaletta ja saman verran nuorkarjaa. Navetta oli pihatto 2*5 kalanruotoasemalla ja ruokinta tapahtui appeella pari kertaa päivässä. Vasikat juotettiin hapanjuomalla vapaasti ternikauden jälkeen. Peltoa oli noin 40 hehtaaria, josta suurinosa nurmella ja loput rehuviljalla. Urakointia käytettiin lietteenlevityksessä.
Työnjako oli hoidettu niin, että päivittäiset navettarutiinit (lypsyt, ruokinnat, juotot, siivoukset, appeen valmistus) hoidettiin yhdessä, peltotyöt sekä isommat hankinnat hoiti isäntä ja minä kaiken kirjanpidon byrokratian sekä pienemmät hankinnat. Suunnitelmat laadittiin yhdessä ja tarpeenvaatiessa käytettiin asiantuntijan apua. Navettarutiinien ulkopuoliset työt kuten poikimisavustukset, eläinlääkärikäynnit, siemennykset, tarkastuskäynnit yms. hoiti se kumpi paremmin kerkesi.
Aikaa navettarutiineihin meni päivittäin kummaltakin vähintään kuusi tuntia. Muut työt veivät vaihtelevasti 2-7 tuntia päivässä.
Lomittajaa käytettiin kumpikin sen vuosiloman verran vuodessa. 26 vuosilomapäivästä oli yhtäaikaa pidettäviä päiviä 20 päivää eli vuoden noin 365 päivästä kävi lomittaja tilallamme 32 päivänä. Lomittaja tekee tilalla vain pakolliset navettarutiinit eli muut työt ovat aina näinä "lomapäivinäkin" isäntäväen vastuulla. Siemennykset ja eläinlääkärikäynnit lomittaja valvoo vain siinä tapauksessa, että isäntäväki poistuu tilalta lomansa ajaksi. Kaksi kertaa olin äitiyslomalla emännyyteni aikana. Lomittajaa ei ollut saatavilla ihan koko ajalle ja välillä tuli kummallakin kerralla muutaman päivän katkoksia äitiyslomaan. Tämä on ihan normaalia vaikkakin lapsen kannalta valitettavaa. Äitiyslomankaan aikana ei lomittaja tee kuin ne pakolliset navettatyöt ja minäkin hoidin kirjanpidon sekä muut hommat vauvan hoidon lomassa.
Lomitussysteemistä pitää kuitenkin antaa kiitosta ja vaikka aloittaja sitä parjaakin, pitää muistaa, että nämä ihmiset työllistyvät siitä ja maksavat palkastaan veron. Maaseudulla ovat työpaikat tiukassa, joten nämä ihmiset olisivat ilman lomitustyötä joko kortistossa tai tappelemassa kaupunkien työpaikoista. Olisiko se sitten hyvä, ei minusta.

Me lopetimme maidontuotannon kolme vuotta sitten, koska olimme taas siinä tilanteessa, että laajenna ja investoi tai lopeta. Päätimme lopettaa. Kumpikin olemme palkkatyössä, minä pankissa ja mies erään ison firman duunarina. Vapaa-aikaa on rutkasti enemmän kuin ennen. Jo pelkästään viikonlopuista ja arkipyhistä minulle kertyy enemmän vapaata kuin aiemmassa elämässäni. Ja mitä palkkaan tulee, rahaa on huomattavasti enemmän käytettävissä kuin aiemmin ja me sentään tuotimme maitoa silloin, kun siitä vielä sai kunnon tuottajahintaa.

Tämä oli kokemuksen rintaäänellä kirjoitettu teksti. Uskokaa tai älkää, mutta miettikääpä jos todella olisi niin, että maatilalla saisi vähällä työllä hulppean palkan, miksi kukaan lopettaisi maatilaansa ja miksi maatiloja menee konkurssiin?

Moni yrittäjä tekee samat hommat...ilman julkisesti tuettuja lomittajia ja (euroopan korkeimpia) elinkeinotukia

Viljelijäperheen mediaanituloja laskettaessa otetaan huomioon myös palkkatyöstä saadut tulot eli usein toinen puolisoista käy tilan ulkopuolella töissä eikä viljanviljelijäkään tule pelkällä viljelytulolla toimeen, vaan hän käy lisäksi palkkatyössä. Mediaanituloihin vaikuttavat myös maatalouden liitännäiselinkeinot. Mediaanitulojen vertailu ilmeisestikkin vain pelkästään karjanhoitoon kuluvaan laskennalliseen työaikaan ei siis ole mitenkään perusteltua.