mitä nyt tapahtuu

Jos sulla on joku todella hyvä ystävä, johon luotat 100%, niin kerro hänelle. Mutta jos et ole hänestä satavarma, niin älä kerro jos epäilet vähänkään, että voi mennä eteenpäin.
Varmasti joku pystyy auttamaan, jos on tahtoa. Tarvisit ehkä apua pojan hoidossa? Yksi, jolle voit luottamuksellisesti kertoa, on Jeesus. Hän ymmärtää sua, mutta tarvit nyt ihan kongreettistakin apua. Rukoile.

Masennus on aivojen tulehdustila. Sinun kannattaa miettiä ruokavaliota uudelleen, ja alkaa ottamaan C ja D vitamiinit. Lisäksi vie itsesi lenkille. Ei sinun elämä ole nyt kuitenkaan niin huonosti, kuin se voisi olla. Yritä miettiä positiivisia asioita. Masennus ei ole kuitenkaan mikään syöpä, mikä jättäisi lapsesi parissa kuukaudessa orvoksi. Laita itsesi kuntoon ja vie lapsesi vaikka musisoimaan yms.

Masennus voi olla myös tietynlaista herkkyyttä. Olet vain äärimmäisen turhautunut joihinkin asioihin ympärilläsi. Nyt vaan eroon, sitten ensinnäkin niistä kenelle sinun pitää esittää.
Karsi elämäsäsi negatiiviset ihmiset ja sellaiset asiat, josta masennut. Jos sinua painaa tai ahdistaa joku ihminen, niin jätä hänet huomiotta. Et tarvitse sellaisia ihmisiä laisinkaan.

Anna aikaa itsellesi ja hae vaikka kaupasta viinipullo, laita hyvä musiikkia ja unelmoi. Leivo pannukakku. Mieti ja suunnittele. Maailmanloppu ei ole tulossa ja sinulla ei ole mihinkään kiire.

Kyllä se siitä!

Tsemppiä! Luulen että Tarvitset jonkun aikuisen ihmisen elämääsi. Onko sinulla miesystävää? Sinun pitäisi vaan saada aikaa itsellesi olla kavereiden kanssa. Älä jää yksin lapsesi kanssa. Muista pitää itsestäsi huolta. Käy kampaajalla ja laittaudu edes vähän aamuisin niin se piristää vähän. Mutta tärkein asia. Hae ammattiapua vaikka nuo asiat pelottaakin!!! Mikään ei ole niin pahasti kuin se että teet jotain peruuttamatonta. Minä LUPAAN, asiat vielä kääntyy valoisaksi. Voi olla että se ei tarvitse kuin sen yhden kohtaamisen oikean ihmisen kanssa :).

Olisiko sinun mahdollista, esim. netin välityksellä, löytää vertaistukea muista yksinhuoltajista, joilla on / on ollut masennusta?

Voit tarvita monenlaista apua, mutta vertaistuki on kaikkein parasta konkreettisuudessaan. Jos tapaaminen kasvokkain ei onnistu heti, voitte kirjoitella sähköpostitse.

Onko sinulla hyvää ystävää? Jos on, kannattaa avautua hänelle – usein jo pelkkä puhuminen auttaa ihmeellisesti.

Entä vanhempasi? Jos ovat elossa ja lähettyvillä, he voisivat välillä hoitaa pienokaistasi? Tai joku muu luotettava aikuinen?

Jos pystyt huolehtimaan lapsestasi, en usko, että lääkäri (varsinkaan yksityisellä puolella) ilmoittaa lastensuojeluun tilanteestasi. Minulla ei ole tästä mitään kokemusperäistä tietoa, mutta otaksuisin, että ääritilanteessa vain tehdään ilmoitus.

Olen itse uskovainen, ja käynyt läpi monet karmeat tilanteet ja selvinnyt niistä, koska olen turvannut Jumalaan. Jumalan puoleen kääntyminen on usein se viimekätinen vaihtoehto elämän myrskyissä sekä umpikujalta näyttävissä alhoissa. Kuitenkin se, joka turvaa Jumalaan, on jo valinnut elämän ja tulee selviämään kaikesta huolimatta.

Rukoilen sinun ja lapsesi puolesta.

moikka.. oon kahden lapsen yh ollu 9 vuotta jo.. halunnut hakea apua itse ja saanut.. lapset kun kyseessä niin apua tulee varmasti, kun itse sitä on valmiina vastaan ottamaan ja haluamaan.. tiedän mistä puhun kaikkineen.. juttelu auttaa aina. en jaksa uskoa et sinulta lapsia pois otettaisi jos masennuksestasi puhut! päinvastoin saisit apua, älä jää miettimään jaksamistasi yksin ja liian pitkään. elämällä on tapana järjestyä, tavalla tai toisella. voimia sinulle kovasti.

ainakin mtt.n puolelle jos menet niin lastensuojelu ilmoitus tulee. Näin kävi itselleni ja nyt niistä ei sitten eroon pääsekkään. samoin kun jouduin osastolle niin heti sieltä uusi ilmoitus. En usko että yksityinen tekisi ilmoitusta, itselläni ei kokemusta kun ei ole varaa käydä.

Älä turhaan pelkää. Jos et hakeudu hoitoon ja et jaksa huolehtia lapsen hyvinvoinnista on vaara että päädyt lastensuojeluun.
Mene hyvä ihminen nyt lääkäriin tai soita neuvolaan, että et jaksa. Ei lasta noin vain oteta, jos olet itse vastuullinen.
Kerro että sinua pelottaa hirveästi lapsen huostaan joutuminen ja olet piinannut pahaa oloasi ja salannut sitä.
Sinua hoidetaan ja autetaan. Ei rakastavalta ja vastuunsa ymmärtävältä riistetä vanhemmuutta.
Nyt on kyllä se viimeinen hetki mennä hakemaan apua.

hyvä huoltaja.

Ihminen joka on huolissaan lapsestaan ja kysyy neuvoja on hyvä huoltaja. Kolme vuotias on villeimmillään ja alkaa vaatia äidiltä myös henkistä kapasiteettia enemmän koska alkaa puhua ja ymmärtää asiota ja maailman menoa enenmmän. Yleensä lapsen oman tahdon kehittyminen saa monet vanhemmat ymmälle miten reagoida ja menetellä lapsen uhman kanssa. Ei yksityiset pykologit lavertele sossuun mitään ilman lupaasi.

Jos ongelman ydin on äidin omassa psyykessä tai ulkoisissa tekijöissä esim. työelämässä silloin kannattaa ottaa yhteyttä johonkin henkilöön. Lääkäriä tämä asia tuskin tarvitsee, sieltä saa vaan lisää väsyttäviä lääkkeitä.

että kuukauden kuluttua lääkkeitä syömällä olosi on parempi. Tämä on juuri sitä propakantaa, jolla ihmiset laitetaan lopunikäiseen lääkekoukkuun. Jos kyseessä on ihan OIKEA mielen SAIRAUS, silloin voi olla eri juttu syödä noita lääkkeitä, mutta ei ne sitäkään paranna vaan lääkekoukku on edessä.

Hankala luonne ja tempperamentti jolloin on vaikeuksia tulla toimeen toisten kanssa ei ole sairaus eikä ne tarvitse mitään lääkkeitä. Valitettavasti lääkärit eivät tiedä tätä.

Mitäsitäpaskaa nimimerkki taitaa olla vähän liian ärhäkkä luonne ja kehittymätön kun noin kiihtyi. Kyllä NORMAALIT vanhemmat ovat useinkin väsyneitä lapsen uhmaan ja kiukutteluun, niinkuin esim voivat olla siivoukseen, työhön yövalvomiseen jne.

Hei,

Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.

Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-07, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-07, sunnuntaisin 15-07.

Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:

http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Käynnit eivät maksa mitään.

Jos haluat mielummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahdenkesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.

Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".

Itsemurhayrityksen jälkeen keskustelutukea kannattaa hakea heti.
SOS-kriisikeskus Helsingissä tarjoaa tukea itsemurhaa yrittäneille selviytymisen tueksi ja uuden itsemurhayrityksen ehkäisemiseksi.
Keskustelut ovat maksuttomia. Ajan varaaminen LINITY-asiakasvastaanotolle puhelimitse: 0800 98 030 (ma–pe klo 9–17)
Lisätietoja: www.mielenterveysseura.fi/linity

t. sos-kriisikeskus / pekka

Omalta osaltani haluan vielä rohkaista sinua hakemaan apua ammattitaholta. Ei sinun tarvitse kantaa taakkaa harteillasi yksin. Masennusta on jatkunut jo niin pitkään, että olet varmasti jaksamisen äärirajoilla. Parasta lapsen kannalta on juuri se, että hänen äitinsä huolehtii itsestään. Masennusta ei pidä missään nimessä hävetä, eikä se tee sinusta huonoa äitiä. Voimia

Lastensuojelu ei ole niin paha mörkö, kuin luullaan. Itse olen ollut masentunut kun lapseni oli pieni. Mietin silloin ihan vakavissani, että annanko lapseni pois, koska pelkäsin, että en kykene häntä kasvattamaan sekä olemaan sellainen vanhempi kuin mielestäni lapseni ansaitsisi. Minulla ei ollut eikä ole alkoholin kanssa mitään ongelmaa, eikä liikakäyttöä. Voimani vaan olivat ihan loppu.
Sain apua sekä tukea ja lapseni oli minulla ihan koko ajan, edes tukiperhettä en tarvitsenut lopulta. Ihan alusta asti kerroin kaiken rehellisesti virkailijoille ja sain apua joka sopi juuri minulle.
Salailu vie sinulta myös voimia, kun lopetat salailun niin ihan oikeasti se auttaa myös jaksamisessa, kulissit kuluttavat rutkasti voimia.
Tukiperhe on hyvä keino lepoon silloin tällöin, monet vanhemmat ovat saaneet sitä kautta mahdollisuuden levätä sekä ladata akkuja.