Olip kerran kaipaus joka on ikävä ja ihon alla tarve päästä läheisyyteen,voiko läheisyyden toteutuminen sammuttaa sitä ikävän janoa vaikka sen ihmisen saisikin siihen lähelle, auttaisiko se että kietoutuu kiinni ja rutistaa lujasti ja on siinä niin kauan kun tarvis on.Kun ei välttämättä saisi toisesta tarpeeksi,siihenkin luulisin että auttaa aika kun saa olla toisen luona ja olla,aika tietenkin jatkuu ja olo olisi ajoittain tyydytetty mutta sitäkun haluaa taas lisää siltä ihmiseltä,vaikka olisikin siinä lähellä. Olisiko se sitä oikeanlaista, jos molemmillla olisi sama tunne ja tuntuma kuitenkaan olematta kokoajan vuodesta toiseen punkkina ihossa joka kutkuttaa? Mikäli suuri läheisyys sopii kummallekin niin mikäs siinä ja tietenkin toiselle on annattava joskus tilaakin olematta liian kiinni.
Hirveä hellyys
anna_sitä_tänne
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se auttaisi jos pääsisi ja päästettäisiin siihen toisen iholle ja lähelle, toistuvasti ja tarpeeksi usein. Ehkä se siinä vierellä vuosien saatossa ikävä toiseen helpottaisi ellei sitten kasvaisi toiseen kiinni.
Just tuota minäkin tänään tuossa mietin. Että ois ihana vaan roikkua toisessa kiinni ja painautua vasten ja katsoa miten kauan pitäisi olla niin, että saisi vähäksi aikaa ikään kuin tarpeeksi toisen läheisyyttä :) semmosta sulosta ja hellää. Niin että toisellakin ois hyvä siinä. Pusutella ja silitellä ja näyttää miten paljo tykkää ja välittää.
Se on oikein jos molemmat haluaa ja on hyväolla yhdessä.