Ainakin tulee mieleen, että mersulla ei ole samalaista imagoa kuin bemarilla ja se on pirun hyvä juttu.
Mersuun myös liittyy arvokkuutta.
Aina kun uusi tai vanhempi ryhdikäs mersu porhaltaa tiellä niin kyllä siinä on tiettyä hohtoa.
Vuoden 1968 pystylamppuinen E-sarjalainen on legenda vielä nykyäänkin.
Mersuun myös liittyy arvokkuutta.
Aina kun uusi tai vanhempi ryhdikäs mersu porhaltaa tiellä niin kyllä siinä on tiettyä hohtoa.
Vuoden 1968 pystylamppuinen E-sarjalainen on legenda vielä nykyäänkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä olen håmå
En oikein osaa nähdä käytetyn Avensiksen hintaisessa (kuten omani) mitään hohtoa, mutta onhan tuo auton virkaa kohtuudeella hoitanut, vaikka parantamisen varaakin on vielä.
Ihan tarkkaan ottaen Pystylamppu-Hagert ei ole E-sarjalainen, vaan E-sarja alkoi W124 faceliftistä, jolloin aiemmin vain Einspritzung-moottoreita kuvannut E-kirjain siirtyi mallinumeron perästä sen edelle.
Kyllä oli mukava ja turvallinen olo tulla kapakasta kotiin mersu merkkisellä taksilla. Eipä muuta, kiitos mukavasta kyydistä.
Onhan se aina, laatuautolla
>Vuoden 1968 pystylamppuinen E-sarjalainen on legenda vielä nykyäänkin.
Sain ajokortin 46 vuotta sitten, toukokuussa 1969. Isälläni oli silloin ”pystylamppuinen” M-B 220 D vuodelta 1968 eli juuri tuon mallisarjan ensimmäiseltä vuodelta. Oli juhlaa saada se joskus alleen – yleensä sain tyytyä toiseen pihasta löytyvään kulkineeseen!
Tuollainen ”taksiluokan” Mersu miellettiin siihen maailman aikaan suomalaisittain ”isoksi” autoksi, mutta tämän päivän C-sarja lienee hieman kookkaampi jokaisen tunnusluvun osalta.
Erot suorituskyvyssä ovat tietenkin oma lukunsa. Mutta kun auton sai ajan kanssa kiihdytettyä tehtaan lupailemaan 135 km/h nopeuteen, oli tuota nopeutta helppo pitää yllä niin pitkään kuin tiet ja liikenneolosuhteet vain antoivat myöten. Tiekohtaiset yleiset nopeusrajoituksethan tulivat vasta 1970-luvun puolella...
Ajelin varttitunti sitten päättyneenä maanantaina 650-kilometrisen taipaleen kansanomaisemmalla saksalaismerkillä. Yhtä hienosti taittui sama taival Mersulla silloinkin 1960- ja 1970-luvuilla, vaikka tiestö ei ollut tämän päivän tasolla!
Kun kuulin isälläni olleen M-B-yksilön myöhemmistä vaiheista ehkä noin 20 vuotta sitten, oli kilometrejä kuulemma karttunut ”jotakin 900 tuhannen ja miljoonan väliltä”. Auto odotti silloin senhetkisen omistajansa pääsyä eläkkeelle ja alustan ruostepaikkoja hitsailemaan. Tekniikka oli kuulemma vielä koko lailla kuosissaan. Jokapäiväisessä ajossa omistajalla oli tuolla hetkellä tuoreempi M-B.
Totta. Mersun brändi on mielestäni samalla arvostusta herättävä, mutta myös ihmisläheinen ja tuotteet ovat laadukkaita sekä hyviä ajaa. Mersun kuljettajat ja omistajat ovat ihmisiä jotka jopa menestyksestä huolimatta pitävät jalat maan pinnalla. Mersun kuskin ei toki tarvitse olla menestyjä, vaan Mersu sopii kaikille. Oli Mersusi vanha tai uusi, niin ne ovat pidettyjä autoja, kuten pidettyjä ihmisiä ovat useimmiten kuskitkin. Bemari ja varsinkin nykyään Audi ovat ylimielisille ja röyhkeille petkuttajille ja pettureille. Audi on ainakin hyvin samaistunut liiketoimissaan asiakaskuntaansa, on kusettanut asiakkaita ja viranomaisia vaikka millä tavalla. Nyt lankeaa päästöhuijauslasku maksettavaksi. Ei taida Audi enää olla kenenkään silmissä cool